Nyt kun metsänpohjat on mitä parhaimmillaan jäljestämistä ajatellen, niin kävin tekemässä Taon kanssa jäljen.
Jälkikamppeita kassiin pakatessa Tao tajusi mihin ollaan menossa, ja oli ihan luimussa ja mielistelevänä. Tuli tunne, että se vielä muistaa sen epäonnistuneen edelliskerran, vaikka välissä oli Heidin kanssa tehty onnistunut jälkitreeni.
Jäljen vanhetessa tein koirien kanssa lenkin. Tao oli hieman paineistuneen oloinen ja odotukseni jäljen suhteen eivät olleet korkealla. Olin tehnyt jäljen kivaan pääsääntöisesti sammalpohjaiseen metsämaastoon. Pakko oli tehdä jäljelle yksi joenylityskin haasteeksi. Suunnittelin että annan Taon jäljestää pitkällä liinalla, enkä hermostu sitten mistään vaan pidän oman pään kylmänä.
Jäljen alkamiskohtaan palattiin, kytkin Bensonin ja Kulon puuhun ja laitoin Taon valjaisiin jälkiliinan. Koira oli rauhallisen mutta jollain tavalla innokkaan oloinen, eikä vaikuttanut enää niin paineistuneelta. Lähetin sen janalla, lähti vasemmalle. Otin takaisin ja lähetin uudelleen, lähti oikealle. Kolmannella yrittämällä lähti suoraan, vaikkei janatyöskentely tässäkään ollut niin suoraa kuin tahtoisin. Janatreenit kuuluvatkin jäljen osalta nyt meidän harjoittelulistalle numerolla yksi.
Jäljen nosto ei ollut mikään nätti, oli ajautunut vähän sivuun ja löysi sitten jäljen. Lähti etenemään oikeaan suuntaan. Aika pian olikin eka keppi, en edes muistanut että olin jättänyt sen niin lähelle alkua. Jälkeä tehdessä matka tuntui pidemmältä, mutta Tao taisi vähän oikaista tässä. Yhtä kaikki, Tao juoksi keppi suussa innokkaana takaisin mun luo ja olin niin happy. Leikittiin kepillä, annoin kanafilettä palkaksi ja jatkettiin jäljestystä.
Nyt Tao jäljesti kuono niin syvällä jäljellä, että se tunki itsensä kaatuneen puun ja maan välistä. En tajua miten se edes mahtui, ihan tosissaan joutui runttaamaan. Teki vielä toisen puun kohdalla saman jutun, sitten totesi että helpompi on mennä jatkossa yli. Ojan ylitys meni varmasti, ilman mitään ongelmaa. Keppejä nousi 6/7, kaikki toi iloisella laukalla mun luokse. Nro 5 jäi löytymättä, en edes itse tajunnut että missä kohtaa me oltiin menty sen yli, vaikka olin merkannut kaikkien keppien kohdat.
Jäljen jälkeen kummatkin oltiin niin iloisia, myös Tao tajusi onnistuneensa ja leikki vapautuneesti ja riehakkaasti vetolelulla. Jälki- ja keppityöskentely ovat aikas kivalla mallilla, nyt vaan janojen kimppuun! :)
Kulon kanssa täytyisi myös aloittaa jälkitreenit ja keppi-ilmaisut. Ensi kerralla ajan auton metsän laitaan, käyn tekemässä jäljet molemmille. Kulon jäljen ei tarvitse vielä niin kovasti vanhentua ja laitan sille namia jäljelle. Sekin hyvä puoli tammikuisessa jäljen alkeistreenaamisessa on, että ei ole muurahaisia makupaloille mönkimässä! :)
Pikkupuudeli saa mennä putsaamaan Kulon jäljen, se on niin innokas pieni jälkieläin sekin vaikka vauhti ja meininki korvaatkin järjen käytön. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti