Talvisia tunnelmia

Voihan väsymys...

Tänään oli niin upeeta, kun aurinko paistoi valaisten päivän tavalla, jonka oli jo päässyt unohtamaan. No, ihailin sitä työpaikan ikkunan takaa, ja vielä monta vuotta keskeneräisenä roikkuneen parvekerempan takaa. Töistä päästyä oli vieläkin niin valoisaa ja ehdin bussiinkin niin, että oli hyvät mahdollisuudet päästä valoisalla lenkille. Kotona vaan hirveästi vaatetta päälle niin itselle kuin villakoiralle, Tao ja Kulo kyllä tarkenivat. -18 pakkaset, mutta ihana valo ja lumi! Ja mikä parasta, ehdittiin tehdä tunnin lenkki lumisessa metsässä, ilman että täytyi kaivaa lisävalaistusta :)

Viime yönä, tarkalleen ottaen puoli viideltä aamulla, kaduin ensimmäisen kerran sitä että Kulo tuli meille. Näin mietin seistessäni yövaatteissa 20 asteen pakkasessa pihalla, huutaen koiraa takaisin sisälle, koska hänelle oli tullut pissahätä, koska hän oli illalla ollut pihalla niin innoissaan ettei voinut malttaa pissata. Eikä tietenkään voinut malttaa odottaa edes tuntia pidempään siihen, että mun herätyskello olisi soinut. Ei varmaan tarvinne edes sanoa, että maistuiko uni sen jälkeen kun oli käynyt "virkistäytymässä" ulkona..

Ostin meille lintujen äänikirjan, semmoisen tosi kivan apparaatin jossa painellaan kirjassa oleva linnun numero ja kuullaan, kuinka juuri kyseinen siivekäs visertää tai raakkuu. Käytiin Henkan kanssa läpi useampi sata erilaista ääntä (ja ihmeteltiin, että tunnistaako joku ne toisistaan?). Ihana olisi oppia tietämään, että mikä lintu siellä ääntelehtii, kun vuositasolla metsässä vietetään aikaamme yhteensä varmaan satoja tunteja. Tao hiippaili ihmetellen tilanteeseen. Kun linnunlaulu alkoi soida, se rupesi katselemaan ylös kattoon, että missä se lintu on. Koska linnuthan ovat ylhäällä. Piste.

Benson yllätti tänään lenkillä positiivisesti, tulemalla kutsusta luokse. Siis sellaisessa tilanteessa, jossa kaikki kolme olivat juosseet kauas edelleni polulla ja mutkan takaa oli tullut mies vastaan kera sheltin. Tämmöiset tilanteet ovat aina kamalan noloja, jos näitä pääsee sattumaan. Onneksi juuri ketään ei koskaan tule vastaan tai ehdin ottaa koirat kiinni. Ja onneksi tämä revohka ei yleensä mene vieraita koiria lähelle, saati että rähisisivät. Ja buudeli tuntuu löytäneen jonkinlaisen nöyryyden iän myötä, kait se on nyt tarpeeksi katsellut noiden bordercollieiden touhuja. Oli kivaa sekin, että kun takaisin palatessa kaksi koiraa olisivat syöneet nämä mun kullannuppuni, heti nämä nähtyään alkoi semmoinen raivoaminen, niin nämä vain katselivat kummissaan että mikä noita vaivaa.

Eilen treenattiin Tallilla tokoa vain tunti. Ihan suotta pidettiin tynkätunti, koska kyllä siellä olisi tarjennut. Samaa mieltä olivat mustavalkoiset sisarukset, jotka näyttivät aivan pöyristyneiltä kun sai niin lyhyesti vain tehdä.

Kulon kanssa tehtiin ruutua ja häiriöseuruuta. Ruudussa hahmottaa jo, että pitää mennä nauhojen sisäpuolelle. Ainakin siltä tuntuu. Paikka saisi olla keskempänä. Vauhti on hieno! Seuruussa sen kontaktinpito on parantunut ihan huimasti. Kulo tuntuu olevan niin vilkas ja utelias koira, että sillä on ihan hirveä kiusaus edes nopeasti vilkaista että mitä siellä ympärillä tapahtuu.

Taon kanssa treenattiin paikkamakuiden alkuja ja loppuja. Se menee vinoon. Ja nousee hitaasti. Ja menee alas hämykäskyistä. Sitten tehtiin tunnaria verkon avulla niin, että villitsin sitä juoksemaan putkeen ja siitä tunnareille. Pystyi kyllä hienosti vaihtamaan kohellusmielentilan haistelumielentilaan, mutta kun ideana oli, että Sanna naksauttaisi kun Tao ilmaisee oman, niin se oli hiukan hankalaa kun Tao kääntyi kapuloiden päälle peittäen näkyvyyden tunnarityöskentelyynsä ja katsoi samalla mua, joka seisoin 15m päässä. Mutta kyllä se vielä hoksaa, että tässä onnistumispalaute tulee apparilta, ei multa. Oon ehkä liikaa tehnyt tätä Taon kanssa kotona, en edes tajunnut että se jäisi muhun "kiinni". Tehtiin myös luoksari, jossa tuli rennolla asenteella, vauhti ei ollut täysillä mutta asenne ratkaisi ja mähän oon nykyisin sen jokaiseen luoksetuloon onnellinen. Kun itsevarmuus on varmasti löytynyt, niin ruvetaan himpusti kiristämään mutteria. Olen niin onnellinen siitä, että mulla on sunnuntaina Tiltun koulutuksen jälkeen yksäri Taolle. Me katsotaan tätä luoksaria, Tiltulla oli viime kerralla niin toimivia vinkkejä ja nyt meillä on tähän asiaan puoli tuntia aikaa. :)

Mitäs vielä. Kaikki kolme koiraa saavat nykyisin tulla sohvalle. On niin ihanaa löhötä siinä koko perheen kesken. Miks me ostettiin isompi asunto, mehän mahduttaisiin muutamalle neliömetrille??