Laitoin vierashuoneeseen kolme tunnarikapulaa, yksi hajustettu ja kaksi hajustamatonta, kompostiverkon alle. Varasin viereen makupaloja ja käteen naksuttimen. Sitten otin Taon huoneeseen.
Tao tajusi nopeasti että oltiin kiinnostuneita kapuloista. Se yritti ottaa kapuloita hampaillaan verkon alta, mutta painoin jaloilla verkkoa alas ja estin sitä saamasta kapuloita. En kieltänyt vaan odottelin vaan hiljaa. Tao tuli mielistelemään kun se ei tajunnut mistä on kyse. Tässä kohden osoitin kapuloita muistuttaakseni, että niistä ollaan kiinnostuneita. Tao yritti maistella kapuloita, sitten se vaihtoi strategiaa ja kulki kapulalta toiselle. Kun se sattui oman kohdalle, naksautin ja heitin namin kauemmas. Pyysin sitä käymään maahan, annoin siihen palkan, ja rauhakseen vaihdoin kapuloiden paikkaa. Samalla Tao sai mahdollisuuden taukoon ja miettimiseen. Uudella yrityksellä Tao lähti heti kulkemaan kapulalta toiselle, ja oman kohdalla taas naksautin ja heitin palkan. Tämän jälkeen se pääsi huoneesta tauolle sulattelemaan asiaa, ja esittelin asiaa Kulolle.
Ihmeekseni Kulo ei tarjonnut raivoisaa kaivamista verkolle, mutta monta muuta juttua kumminkin (verkon päällä tassuttelua, maahanmenoa, peruuttamista, kuonon maahan laskemista, istumista). Se pysähtyi makaamisen tarjoamiseen. Odotin hetken, ja rauhallisesti osoitin laajalla kädenliikkeellä kapuloita kertoakseni sille rauhallisesti ja rauhoittavasti, että niistä ollaan kiinnostuneita. Kulo lähti kulkemaan kapulalta toiselle, ja oman kohdalla naks ja palkka. Kulo palasi heti nopeasti samalle omalle kapulalle, tästä naks, palkka, paikkamakuu ja kapuloiden paikan vaihtaminen. Kulo yritti edelleen toisinaan ottaa väärää kapulaa verkon alta suuhunsa, ja hienointa tässä metodissa mielestäni on, että minun ei tarvinnut kuin odotella. Ei kieltämisiä, ei kapuloilta poisvetämistä, ei kerta kaikkiaan mitään mikä voisi paineistaa koiraa. Joka harjoitus loppui aina siihen, että Kulo lopulta pysähtyi omalle kapulalle. Vaihdoin koiria tiuhaan, yksi harjoituskerta ei kestänyt kauaa.
Sitten Taolla tapahtui oikein selvä oivallus. Se tajusi että omaahan tässä haetaan. Lisäsin kapuloiden määrää viiteen ja tein erilaisia muodostelmia. Se haisteli kaikki kapulat läpi, ja oman kohdalle osuttuaan yritti saada kapulaa verkon alta. Muihin se ei käyttänyt hampaitaan eikä avannut suutaan niiden kohdalla eli ensimmäisellä harjoituskerralla jäänyt maistelu jäi nopeasti pois. Voi vitsit kuinka iloinen koira se oli, kun tiesi näin onnistuneensa. Treenin jälkeen se pomppi onnellisena ilmaan! Kulo ei vielä tällä elämänsä ensimmäisellä tunnariharjoittelulla vielä ihan täysin saanut ideasta kiinni, mutta teki hyvän alun, ja sekin oli treenin jälkeen silmin nähden onnellinen, niin että sen piti vähän haukahdella. Hassu koira :)
Luulen että Taon kanssa voin siirtää tämän harjoituksen treenihallille, aluksi taas vain kolmella kapulalla tehden. Sitten lisätään kapuloita. Apparia kannattaa tässä hyödyntää niin, että tehdään liike mahdollisimman kokeenomaisesti, koira on ohjaajan sivulla, appari asettelee kapulat riviin, laittaa verkon päälle, ja seisoo verkon päällä naksutin kädessä. Ohjaaja lähettää koiran kapuloille, appari naksauttaa, ja ohjaaja palkkaa koiran kädessään olevasta namista. Näin vahvistuu koiran halu juosta kapuloilta nopeasti ohjaajan luokse.
Tärkeää naksutellessa on se, että täytyy odottaa hetki, jotta koira oppii oikeasti että oma täytyy ilmaista, eikä niin että se vain nokkii kaikkia kapuloita kunnes tulee naksautus.
Jatkossa harjoitusta voi myös vaikeuttaa niin, että laittaa koiran tekemään jotain kiihdyttävää, esim. lähettää putkeen, ja siitä kapuloille. Koiran on opittava avaamaan nenänsä kapuloille tullessaan, muuten se ei selviä tästä tehtävästä. Eikä tässä harjoituksessa verkon takia voi huijata nappaamalla summamutikassa vaan jotain kapulaa.
Kun harjoittelu sujuu, yksinkertaisesti vaan poistetaan verkko. Koira hyvin luontevasti tarjoaa oman suuhun ottamista ja ohjaajalle tuomista, kun reittikin on jo vahvistettu alkuharjoittelussa apparin kanssa. Jos käytännön harjoittelu tuntuu vaikealta, niin ProCaniksen Maria voi auttaa, häneltä olen tämän harjoittelutekniikan aikanaan Bensonin kanssa oppinut.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Täytyypä lisätä vielä jälkikäteen tähän loppuillan treenikuvio:
Benson oli saanut ensimmäisenä kokeilla illalla tätä tunnareiden ilmaisua verkon alta. Se oli unohtanut kaiken oppimansa, ja tarjosi vain kapuloiden päällä seisomista ja peruuttamista. En jaksanut alkaa opettaa sille tätä uudelleen, joten laitoin sen pois ja otin Taon tilalle.
Parin tunnin päästä sain idean että kokeillaas nyt vielä josko se puudelikin tämän tajuaisi. Mulla oli 5 tunnarikapulaa rivissä verkon alla, Taon treenin jäljiltä. Ihan kuin Benson olisi prosessoinut jotain, sillä se heti tajusi että täytyy haistella tunnarikapuloita eikä enää tarjonnut päällä seisomista tai muutakaan. Muutaman naksuttelun jälkeen se muisti mitä tässä haettiin, ja ilmaisi oman kapulan selvästi.
Kulo oli kovasti tulossa huoneeseen, joten päätin kokeilla että mitä parin tunnin miettiminen olisi sille tehnyt. Sekin rupesi nopeasti ilmaisemaan oman kapulan selvästi, pysähtyen sille ja yrittäen saada oman kapulan verkon alta suuhunsa. Muiden kohdalla suu ei auennut yhtään ja ohitti ne nuuhkimalla.
Lisäksi jatkojalostin tätä harjoitusta laittamalla aina namin maahan koirasta katsoen tunnaririvistön vasemmalle puolelle, jotta saisin samalla vahvistettua koiran ajatusta siitä, että aloittaa haistelun aina tunnaririvistön reunasta.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuvia lenkiltä Marin kanssa, käytiin treenailemassa, ulkoilemassa ja shoppailemassa. :)
 |
| Siru |
 |
| Jewel kasvaa, oliko jo 13 viikkoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti