Oikealle käännöksistä päästäänkin eilisen problematiikkaan. Oltiin taas tamskin tokoryhmän viikkotreeneissä. Armaiden treenikaverieni viiltävä analyysi oli, että mun käännökset oikealle näyttävät oudoilta. Oudoilta ne kieltämättä tuntuivat itsestäkin, joten kommentti oli helppo uskoa. Joka käännökseni oikealle oli hieman erilainen; milloin käännyin paikoillani, milloin harppasin pitkän askeleen kulmaan, milloin heilautin vasemman jalan kaaressa. Lienee selvää, että Taon on tällaisen tohelon kanssa hieman haasteellista tehdä hyviä käännöksiä, vaan se irtoaa hieman oikealle käännöksissä ja kontakti saattaa tippua tai se kuumuu ja yrittää napata mua jalasta.
Niinpä lelu Taolle ja minä kävelin ilman koiraa liikkuroituna, kunhan olimme aluksi yhdessä miettineet että millaista askelkuviota lähtisin yrittämään. Sitten koira mukaan. Parani hieman. Tarvii vaan tehdä nyt noita oikealle käännöksiä, saada toistojen tuomaa rutiinia. Olennaista olisi tehdä käännös rauhallisemmin ja systemaattisemmin, ei nykivästi ja hätäisesti niinkuin nyt. Mutta jokainen tietää, että kun oikein keskittyy niiden omien koipiensa asetteluun, mitä siitä seuraa. Ei ainakaan kovin luonnollisen näköistä astelua. ;-)
Hihnaseuruuta tehtiin myös, eka hihnaseuruu tapahtui lauantaina ja silloin Tao oli aivan varma, että se hihna oli mukana sen tähden että sillä voi ruveta leikkimään. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että hihna on Taon kohdalla lähinnä leikkimistä varten. Se kulkee hyvin hyvin harvakseltaan hihnassa, koskahan ois ollut viimeksi hihnassa? Ai niin eilen tokotreeneissä seuruussa ;) Kieltämällä sai tässä yhteydessä lopetettua leikkimisen. Hyvä oppia että kun tulee seuraa-käsky, niin ei riekuta hihnan kimpussa. Hihnan kanssa vasen käsi alkuun taas jännittyneempi, rentoutui onneksi nopsaan. Pidän varmaan kättä vähän irrallaan vartalosta, koska se tuntuu vähän luontevammalta kuin niin että käsi olisi kiinni kyljessä. Tiedänpähän kelle tokotuomarille en alokaskokeeseen halaja ;-)
Kolmas probleema seuraamisessa oli, että tahtoi kuumua palkattomuudesta. Ei tällöin äännellyt, mutta alkoi hieman poikittaa ja oikealle käännöksissä napsia. Poikittaminen on muuten nyt kivasti vähentynyt - keppitreeni auttoi!
Luoksetuloa on tullut tehtyä turhan paljon kokonaisena liikkeenä, niinpä Tao ajatteli että sen eteen istumis-vaiheen voisi jättää välistä ja tulla suoraan sivulle. Ei kuitenkaan juossut päin vaan pysähtyi nätisti vähän matkan päähän eteen. Vauhtia on tullut kivasti lisää ja asenne on rennompi kummallakin ja on alkanut tulla positiivista kierrettä, tähän on auttanut eteen istumaan tulon treenaus tarjoamisen kautta lenkillä. Palkkana on ollut, että heittää hieman lunta ilmaan. Jokainen Suomessa tänä vuonna kevään viettänyt tajuaa, että palkkaa on ollut helposti saatavilla..
Jäävät kokeenomaisesti ok. Paikallaan seisomisen vahvistamista.
Hyppy täyskorkeana kokeilun vuoksi. Hieman epävarma koska annoin käskyn niin kovalla kailotuksella, hyppäsi toisella käskyllä. Hieman oudoksui hyppykorkeutta. Ekalla kerralla targetti odottamassa toisella puolella. Toisella toistolla varmempi, kolmannella vielä parempi. Loppuun vielä hyppy ja vauhtipalkka. Taolla ei oo kyllä mitään ongelmaa esteen ylittämisessä, menee kevyesti ja helpon näköisesti.
Paikkamakuussa vähän vilkuili sivulleen (nyt taas niitä leuanalaslaskemistreenejä!), sitten meni lonkkalevolla ja siinä rauhaksiin odotteli. Nousi takaisin ryhdikkääksi, kun tulin kehänauhalle. Maahanmenot ja sivullenousut ok.
Tao on nykyään treeneissä niin kiva, sillä on niin kova motivaatio tehdä mun kanssa hommia ja palkkautuu sosiaalisesta palkasta. :)
Kotona Tao on rasittava. Punkee päätä syliin. Osaa näppärästi heilauttaa käden kuonollaan ilmaan niin, että se laskeutuu hänen mottapäälleen. Kieltäminen ei auta, jos kovasti kieltää niin luimuilee vähän matkan päässä niin että ihminen heltyy ja sitten oikein syöksyy hyvänä pidettäväksi. Syliin punkee, laittaa kuonon olkapäälle, silmät kiinni, posken poskea vasten ja oikein huokaisee syvään tyytyväisenä. Sääli ettei malta kovin pitkään olla paikoillaan, sitten pitää vähän järsiä leukaa, sitten pitää kalauttaa otsalla leukaan niin että sattuu, sitten pitää laappaista tassulla. Rasittava mikä rasittava ;) Meidän työhuone on saanut uuden käyttötarkoituksen, koska töitä siellä ei juuri kukaan tee. Sinne Tao raahaa viltin, hihnoja, leluja. Pinoaa keskelle lattiaa, käy välillä hakemassa sieltä, sitten vie takaisin.
Pikkuinen villaeläin pääsi eilen tekemään tokotreenin. Olisittepa nähneet sitä tomeruutta! Suoritus parani nopeasti, alun epätarkkuus alkoi muuttua kunnianarvoisan puudelin täsmälliseksi tekemiseksi. Tehtiin seuruuta, sivusiirtymiä ja jääviä (seisomista ja maahanmenoa). Jäävät meni hienosti, reagoi käskyyn kohtuu nopeasti ja pysyi paikoillaan. Mä kerään edelleen tarmoa Bensonin trimmaamiseen.
Tänään me käytiin tsekkaan lähimetsät ja olipa kiva nähdä kuinka mahtavat lenkkimaastot ja jälkimetsät tässä on ihan muutaman sadan metrin päässä! Olin rankan aamuvuoron jälkeen ihan puhki. Pakko oli kuitenkin koirat viedä lenkille, Tao alkoi jo hyppiä seinille. Alkuun mentiin tien yli ja pieni kadun pätkä, sitten havumetsässä alkoi risteillä pieniä polkuja. Lähdettiin niitä talsimaan, löydettiin metsäautotielle jota myöten käveltiin yhä syvemmälle metsään. Metsää tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Aurinko paistoi lämpimästi, linnut lauloi keväisesti. Työhuolet unohtui taas tehokkaasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti