Käytiin tänään tokoilemassa Lean kanssa, olipa kivaa. :)
Ensin tein Bensonin kanssa ruutua. Ruututreenit on jääneet tosi vähiin, koska mulla oli useamman viikon motivaatiopuute tokoiluun Bensonin kanssa. Niinpä puudeli olikin unohtanut koko ruutuhomman ja kosketusalustan(???) aika lahjakkaasti! Vielä kun onnistuin ajoittamaan jes-kiljaisuni siihen kohtaan, kun Benson keksi pysähtyä nuuhkimaan kuivunutta lehteä ennen alustalle menemistä (en osannut varautua tällaiseen äkkistoppiin), ja meni vielä kaksi toistoa ennenkuin me tajuttiin että sehän tarjoaa ruskean kuivuneen lehden päälle menemistä vaikka kirkkaanvärinen kosketusalusta on siinä 20cm päässä. Lea ystävällisesti poisti pahanonnen lehden, minkä jälkeen tehtiin muutama toisto niin että Lea kävi taputtamassa kosketusalustaa ja lähetin Bensonin ruutuun. Tämän jälkeen laitoin Bensonin ruudun oikealle, vasemmalle ja takasivustalle juuri siihen ruudun ulkopuolelle, ja pyysin menemään ruutuun. Kävin ennen jokaista toistoa taputtamassa kosketusalustaa, että saataisiin villapipon alle ajatus siitä mitä tässä haetaan takaa, eli ettei idea ole se että puudeli keksii jos kummallisemman asian jonka kohdalle se jää jäkittämään. Nämä vähän erikoisemmista paikoista kosketusalustalle siirtymiset menivät yllättävän hyvin, lopuksi vielä edestä lähetys ja sen jälkeen leikkiä.
Toisena liikkeenä otettiin metallinouto. Tein pohjalle kaksi vauhtinoutoa. Tämän jälkeen nouto liikkuroituna. Benson pysyi hienosti sivulla, ampaisi käskystä liikkeelle, otti noutokapulan ihan kivan reippaasti (joskin hieman epämukavan näköisesti) suuhunsa, toi sen reippaalla laukalla, pyörähti oikeaan kohtaan ja asentoon sivulle, ei pudottanut kapulaa vaan piti sen niin kauan kunnes otin sen suusta ja jäi vielä istua killittämään sivulle odottaen vapautuskäskyä. Tästä jäi hyvä mieli, näyttäisi että ainakin yksi voittajaluokan liike olisi kivalla mallilla.
Kolmantena ja viimeisenä osiona otettiin seuruuta, Lea liikkuroi. Benson paransi, alussa kontakti tippui pari kertaa ja jouduin pari kertaa huomauttamaankin mutta suoritus parani loppua kohden. Lean mukaan osa Bensonin keskittymisestä meni kentän pohjaan, joka oli epätasainen ja paikoin liukas ja jäinen. Muuten se oli pitänyt kontaktin ja paikan ja käytti takaosaansa kivasti käännöksissä. Kokeilin myös sivusiirtymät ja peruutuksen namin kanssa avustaen, ne kivasti. Nyt pitäisi vielä häivyttää nami pois.
Välissä Lea treenasi Kinan kanssa, joka on ihana pieni hännänheiluttajaterrieri!
Lopuksi otin vielä Taon kentälle. Taolla on vähän pari päivää ollut vatsa sekaisin, se ei ole syönyt ihan normaalisti, mutta juo kuitenkin hyvin ja on virkeä. Tarkoituksena oli vain leikkiä, mutta jotenkin sitä taas innostui, on se hienoa kun nää treenisuunnitelmat aina pitää niin pirun hyvin... Otin yhden vauhtinoudon puisella noutokapulalla. Seuraavalla kerralla pyysin Taon palauttamaan noutokapulan eteeni. Jostain syystä Taolla oli nyt kova hinku tulla oikealle puolelleni eikä sillä ollut aiettakaan tulla eteen, noutokapulakin tippui kovin herkästi suusta. Tehtiin vielä pari vauhtinoutoa ja päätin, että nyt en ole ahne paskiainen vaan pysyn päätöksessäni tehdä pelkkiä vauhtinoutoja vielä useamman viikon.
Lean kanssa höpötellessä Tao rupesi tarjoamaan sivulletuloa, saatiin tässä välissä hyvää harjoitusta siihen että ohjaaja on passiivinen ja koira pyrkii aktivoimaan ohjaajaa.
Sitten tein vielä seuruutreenin jonka vahingossa keksin maanantaina. Taolla on seuruussa ollut vähän turhan matala vire. Se ei ole hulluna ruoan tai lelujen perään ja on luonteeltaan sellainen aikas harkitsevainen poika. En kuitenkaan haluaisi sille teknistä mutta matalavireistä seuruuta. Keksin että lähetän sen kiertämään esim. lyhtypylvästä, niin että oikein usutan sen matkaan. Sen jälkeen kiritän sitä tulemaan kovaa luokse, ja kun se saavuttaa minut ohjaan sen makupalalla oikeaan kohtaan ja tehdään pieni seuruupätkä. Tällä tavoin tulee hyvävireisiä seuruita. Nyt kun Taon kanssa on tehty näitä kierrättämisiä, ei se enää vingu niinkuin alussa toisinaan vaan kestää hyvin tämän, sillä on semmoinen kiva hullunkiilto ja into silmissä ja seuraa ryhdikkäänä. Ajattelin että tässä täytyy kanssa pitää maltti matkassa ja pikkuhiljaa vaikeuttaa harjoitusta häivyttämällä namikäsi niin, että koiran täytyy itse löytää oikea kohta ja ottaa kontakti. Täytyy tässäkin edetä Taon reaktioita seuraten.
Eilen tehtiin Hannan kanssa seuruuta niin, että Hanna veti kevyesti Taoa hihnasta poispäin minusta, ja minä kannustin Taoa seuraamaan kunnolla, taputtaen reittäni ja sanoen iloisesti 'seuraa!'. Tao reagoi tähän hyvin, se ei ottanut painetta vaan yritti kahta kovemmin pitää paikkansa. Näitä ajattelin harvakseltaan teettää Taon reaktioita seuraten, ei ehkä ole ihan alkuvaiheentreeniä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti