Oon niin iloinen eilisestä onnistumisesta treeneissä. :) Koiran kanssa harrastamisen ehkä suurin hienous on siinä, kuinka paljon kivaa sisältöä, onnistumisia ja muuta ajateltavaa se tuo elämään. Tänään ei oo yhtään niin paha kirjoitella gradua, kun mieltä lämmittää Taon edistyminen.
Noh, jos toki se saattoi olla vain kertaluontoista, kun en uskaltanut kokeilla tätä kuin kerran. ;-D
Kyseessä on siis nouto.
Meillä on aikaisemmin ollut haasteena se, että noutokapula tippuu niin kovin, kovin helposti. Taolle ei kylläkään tuota ongelmia ottaa metallista / puista noutokapulaa suuhun, mutta se pitäminen oli vaikeaa. Sitten opetin sitä pitämään kapulaa suussa, mutta onneksi en ollut ehtinyt tätä treenata kuin muutaman päivän, kun näytin tämän Christalle hänen koulutuksessaan ja Christa sanoi että nyt seis tuollaiset pitotreenit - pentu suhtautuu noutokapulaan aivan liian vakavalla mielentilalla. Nyt noutokapulahulluutta vauhtinoudoilla kehiin!
Niinpä tässä ollaan pari viikkoa muutaman kerran viikossa viskelty noutokapulaa ja päästetty pentu sille, sitten kutsuttu kiireesti luokse ja päälle vetoleikit. Nopsaan penikka innostui niin, että jo kun otin noutokapulan esiin alkoi se hyppiä ilosta ilmaan. Ja oma-aloitteisesti haki maassa lojuvaa noutokapulaa.
Eilen sitten kokeilin niin, että tein kaksi tavanomaista vauhtinoutoa ja kolmannella kerralla käskinkin tänne-käskyllä palautuksessa eteen istumaan. Ja penikka oikein kiihdytti ja tuli niin ylpeänä kapula suussa tiiviisti eteen! Päästi vasta kun ehkä sekunnin päästä kiljahdin jes ja otin lelun esiin.
Mee sou häppi :)
Mutta nyt treenit jatkuu edelleen niin, että luoksetuloa opetellaan omana juttuna ja vauhtinoutoa omana. Noudossakin on hirveän monta pientä osa-aluetta, jotka voi hioa tosi hyviksi ennenkuin yhdistää niitä toisiinsa.
Sivulletuloon on saatu rutkasti varmuutta sillä, että oon teettänyt sivulletuloja häiriön alla. Eilen pikku valopää rupesi tekemään edestä sivulletuloon komeita kiepsahduksia, joissa se heitti peppunsa edeltä oikeaan kohtaan ja muu penikka tuli siinä sivussa sitten. Kakeja ollaan jumpattu aamuin illoin. Seiso-maahan menee jo muuten hyvin, mutta Taolla on tapana nostaa oikeaa takatassua vähän ilmaan ja laskea se samaan kohtaan. Tähän kannattaisi varmaan jo puuttua, oon yrittänyt hakea makupalan eri kohdalla toivotunlaista vaikutusta. Istu-maahan -vaihdossa takajalat pysyy hyvin paikoillaan, mutta tässä ollaan treenattu nopeutta niin, että Tao nousisi ylös nopealla liikkeelle eikä vaiheittain. Istu-seiso-vaihdot on hankalimpia, tässä pitäisi saada ajatusta vielä enemmän taaksepäin. Kaikkiansa Taon kaket on paremmalla mallilla kuin Bensonin.
Bensonin kanssa ollaan pari viikkoa harjoiteltu rauhoittumista ja hiljentymistä aamuin illoin. Eli sen täytyy ansaita ruokansa olemalla hiljaa paikkamakuussa. Koira killittää vakavana kipponsa takana. Puoli minuuttia menee jo leikitellen, mutta sen jälkeen alkaa tulla pientä piippausta johon ollaan heti puututtu ottamalla ruokakippo pois ja lähtemällä tilanteesta. Hetken päästä homma alkaa alusta. Jos koko muu maailma pysähtyy, ääntelemättä oleminen onnistuu jo pidempäänkin, pisimmillään ollaan kokeiltu puoltatoista minuuttia. Häiriötä olen tehnyt heittelemällä Taolle nappuloita tai ollaan tehty niin että mä treenaan Taon kanssa vähän matkan päässä ja Henkka kouluttaa Bensonia. Jos me saadaan tämä tajuton ääntely kuriin, niin ehkä me lähdetään yrittämään voittajaan..!
Hyvä hyvä Tao :) Kyllä näistä sisaruksista tulee vielä taitavia lajissa kuin lajissa!
VastaaPoistaT:Piipaa ja ohjaaja