Tehtiin liikkeiden aloituksia, joissa liikkuroituna kontakti tippuu mystisesti heti kun liikkuri kysyy onko ohjaaja valmis. Tähän auttoi se, että rupesin riekuttamaan Taoa, kohta se jo silmät kirkkaana odottikin aloituksessa että sanon jes. Tähän toistoja ja varmuutta.
Seuruussa edisti ja takapää aukesi kovasti. Tein äkkipysähdyksiä, palkkasin taakse ja vasemmalle, ja teimme muutamia kokeiluja joiden perusteella neliön seurauttaminen vasemmalle käännöksin vaikutti tehokkaimmalta tavalta. Näitä tehdään. Seuruun tekniikkaa ei voi kovin pitkään hinkata kerralla, koska en halua että vire laskee.
Luoksetulot ok. Vauhtinoudot ok. Ruutuun lähetyksiä kosketusalustalle, kolme toistoa, vauhti ja varmuus lisääntyivät joka toistolla (osasi virittelyllä hakea katseella ruudun - jes!). Ruutua pitäisi tehdä säännöllisemmin!
Tiistaina käytiin koiranpoikien kanssa hiihtolenkillä järven jäällä, tällä kertaa menin ihan omalla lihasvoimalla eteenpäin. ;) Tuulikki tuli hieromaan Bensonin, joka makasi tosi rentona käsittelyssä. Kivasti se on alkanut rentoutumaan käsittelyssä. Jumeja oli taas kovasti.
Keskiviikkona käytiin Heidin kanssa aksaamassa. Pientä viilausta, mm. pakkovalssissa pitää tulla ohjaajan puolelle eikä saa hypätä esteen kautta luokse, ja valssissa ei saa käydä käteen kiinni vaan ihan pitää siihen esteeseen keskittyä ja käsi näyttää suunnan, ei ota iskuja. Kivat mustelmat tuli taas työkaverien ihmeteltäväksi.. Siellä on varmaan muodostettu omat käsitykset mun parisuhteesta. ;) Mutta kun en viitsisi Taoa kovasti kieltää, mieluummin on vähän villi ja yli-innokas kuin rauhallinen ja varovainen. Tässä tosin jouduin sille huomauttamaan ja kolmannella yrittämällä hienosti keskittyikin hyppyyn eikä kuumuessaan käynyt käteen kiinni.
Tässä on yksi videonpätkä ihan tunnin lopusta otettu. Tao on ihana, kun se on niin nöyrä että se himmaa omaa menoaan mun mukaan eli se ei tee omia päätöksiä vaan tuntuu odottavan että mitä mä sanon ja menee sitten sinne. Tao ei karkaile eikä siltä kelkka kaadu missään vaiheessa. Tämä tekee Taosta helpon aksakoiran. Heidikin kokeili Taon kanssa menemistä. Tao menee just sinne mihin näytetään, oli se sitten sinne minne pitikin tai siivekettä päin. Taossa on mun mielestä erityistä (verrattuna Bensoniin) se, että se lukee niin herkästi mun elekieltä, erityisesti rintamasuuntaa. Yritän koko ajan opetella ohjaamaan enemmän rintamasuunnalla, katseella, jaloilla, liikkeellä ja vähemmän käsillä ja äänillä. Haluaisin oppia liikkumaan nopeammin ja sujuvammin ja suunnittelemaan paremmin ohjaukseni, tässä on tavoitetta. :) Tässä on meidän menoa videolla:
Tao on edistynyt keinun kanssa. Ollaan paukuteltu sitä. Tao on ollut kovin varovainen, koska se pääsi pari kertaa karkaamaan keinulle ja säikähti sitten kovasti. Nyt ollaan aloitettu treenit ihan alusta ja tehty etutassupaukutusta. Frisbeellä palkkaaminen on tuonut paukutteluun voimaa ja virettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti