Viime viikon surtuani ja itkettyäni Bensonin kohtaloa, sain surtua surun ja alistuttua meidän kohtaloon niin, että kun eilen kävimme ortopediaan erikoistuneella Kallion Juhalla, ei hänen analyysinsä Bensonin röntgenkuvista enää aiheuttanut suurta tunnekuohua. Paljolti asiassa on osuutta silläkin, kuinka rauhallisesti, myötätuntoisesti ja tietävästi Juha meille jutteli. Sain esittää paljon kysymyksiä ja Juha vastasi niihin kaikkiin perusteellisesti.
Juhan mukaan Bensonin spondyloosimuutos on lievä. Se ei Bensonia niinkään välttämättä vaivaa. Nikamavälillä kestää 1-2 vuotta jäykistyä, ja tänä aikana täytyy erityisesti varoa liukastelua, rajua hyppimistä, repivää liikkumista jne. Muuten nikamaväli voi kipeytyä voimakkaasti spondyloosimuutoksen murtuessa välillä auki, ja takaselän yllättävät liikkeet provosoivat murtumista.
Suurempi esille tullut ongelma olikin Bensonin lonkat. Sillä on C:n lonkat (yhä edelleen), ja lonkkamalja on rakenteeltaan matala. Löysyyden seurauksena lonkkamalja ja reisiluun pää eivät ole kovin hyvin yhteensopivat, ja reisiluun pään rustoreunalle on kehittynyt huntumaista tiivistymää, joka on alkavaa nivelrikkomuutosta. Tutkimuksessa kummatkin lonkkanivelet taipuivat normaalia huonommin ääriasentoon taakse ja Benson aristi tutkimusta. Oikean puolen lantiolihkaset olivat vasenta puolta ohuemmat ja koko selän lihaksisto kankea.
Selkä- ja lonkkavaivat eivät ole kovin hyvä yhdistelmä: lonkkien kipeytyessä Benson muuttaa jalkojen liikeratoja siten, että ne pienenevät, ja vastaavasti kääntää lantiota enemmän puolelta toiselle. Tämä taas aiheuttaa selkään rasitusta.
Bensonilla alkoi Cartrophen-pistolääkitys. Pistän seuraavat kolme lääkettä viikon välein, kuuri kestää yht. neljä viikkoa. Sillä alkoi myös Rheumocam-niminen tulehduskipulääkitys, jonka johdosta se on tänään ollut pahoinvoiva ja oksenteleva. Benson on aina ollut aika herkkävatsainen. Soitin eläinlääkäriin ja saimme Rimadyliä. Benson söi viimeksi aamulla mutta oksensi kaiken ulos. Se ei ole juonut juuri mitään. On kovin vaisu ja poloinen. Annoin sille ruiskulla piimää ja siihen sekoitettua Teho-Baktia. Voi puudeliraukkaa.
Kun lääkekuurit on nautittu, meillä on kuukauden päästä aika fysioterapeutille. Kuntoutuksessa on tärkeää vahvistaa selän ja takaosan lihaksistoa, etenkin syviä lihaksia, ja ylläpitää takajalkojen liikeradat mahdollisimman laajoina. Nivelrikko on elimistön luonnollinen reaktio löysyyteen; tulehdusreaktion seurauksena nivelpussi paksunee ja lonkkamaljasta tulee enemmän reisiluun päätä tukeva. Huonona puolena tässä on mm. liikeratojen pieneminen.
Ravintolisistä Juha suositteli glukosamiinia ja kondroitiinivalmisteita, jotka ovat valmiissa muodossa elimistön käytettäväksi. MSM elimistön täytyy itse käsitellä, ja nivelrikossa MSM:ä muokkaavat prosessit toimivat muutenkin vaillinaisesti, joten on parempi antaa valmiste elimistölle valmiissa muodossa. MSM:n annosta ei ole mitään haittaa, mutta Bensonilla se saa mahan ripulille joten me ei varmaan sitä enää anneta. Hyviä valmisteita ovat esimerkiksi Cartivet ja Synoquin. Ne sisältävät myös C-vitamiinia.
Nyt jälkiviisaana voin todeta, että näistä oireista olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida:
- Benson pissatessaan nostaa ylös yleensä oikeaa takakoipea
- Sen takajalkojen askeleet lyhentyivät ja sen selkä oli köyryssä
- Se meni ajoittain pupulaukkaa, ts. takajalat tekivät tasatyöntöä
- Siitä tuli etupainotteinen, takajalat näyttivät kovin kevyiltä
- Se välillä kevensi oikeaa takajalkaa (en edes kunnolla tajunnut tätä kuin ihan viikko sitten)
- Se ajoittain peitsaa (tämän huomasi Bensonin hovihieroja Tuulikki tänään)
- Sen selkälihakset aristavat kosketusta siten, että Benson joko väistää selkälihaksia painellessa tai sen selkänahka nykii
- Se venytteli runsaasti etupäätään, mutta kerran - pari vuorokaudessa takajalkojaan taakse, eikä se siinä venyttänyt takajalkoja aivan suoraksi taakse
Nämä tekijät saivat meidät luulemaan, että kaikki oli hyvin:
- Benson rakasti agilitya ja aivan kaikkia esteitä siinä
- Se on kova poika hyppimään (niin esteiden yli kuin ihan vain paikoillaan), leikkimään, säntäilemään, juoksemaan - eihän kipeä koira voi olla noin energinen ja iloinen?
- Agility jumittaa helposti selkälihaksia - ei kai kyse voinut olla mistään sen vakavammasta?
- Puudelit näyttävät juostessaan kovin ilmavilta ja etupainoisilta, eikö?
- Se on niin kevytrakenteinen ja jaksava koira, sehän on niin nuorikin vielä
Yhteenvetona: kannattaa luottaa omaan vaistoonsa ja pieniin vihjeisiin siitä, ettei kaikki ole välttämättä kunnossa. Kannattaa kuvauttaa koira kunnolla, ennenkuin aloittaa agilityn.
Kuinka Bensonin diagnoosit vaikuttavat sen elämään:
- Agility loppui tykkänään (tähän olin jo henkisesti varautunut)
- Lenkillä sen pitää kulkea ensimmäiset 5min hihnassa, ennenkuin kannattaa päästää vapaaksi
- Mahdollisimman paljon hallittua liikkumista vapaana, pehmeällä pohjalla (mahd. vähän asfaltilla), epätasaisessa maastossa
- Ei pallon tai lelujen heittelyä --> repivien äkkinäisten liikkeiden välttäminen
- Ei saa hyppiä lumihangissa, mutta riittävän matalassa lumessa kahlaaminen on hyvä jos se saa Bensonin nostamaan tassujaan ravissa/ käynnissä
- Saa mennä vetoleikkejä, jos leikeissä pysyy maltti ja kaikki tassut maassa
- Saa kieriä, seisoa ja kävellä takatassuillaan (kunhan lonkkien tulehdus rauhoittunut)
- Ei saa riehua isompien koirien kanssa, etteivät ne törmää Bensoniin ja provosoi luusilloittuman murtumista
- Ei saa liukastella (käytiin eilen Sotkasta ostamassa mattoja lisää, nyt kaikki lattiat on matoilla peitetty)
- Bensonia saa hieroa normaalisti, mutta jalkojen ääriasentoihin viemistä pitää nyt varoa
- Back On Track ja muutenkin pukeminen ettei saa kylmää, etenkin kun villakoiran turkki ei lopulta ole kovinkaan säänkestävä
- Se täytyy aina pitää hoikassa, hyvässä kunnossa ja huolehtia monipuolisesta ravitsemuksesta
Nivelrikosta löytyy hyvää tietoa esim. täältä
On aikamoinen haaste yrittää estää, ettei tämä tuhatta ja sataa kiitävä ja pomppiva puudeli nitkauta selkäänsä tai telo lonkkiaan. Pumpulissa emme kuitenkaan aio sitä pitää, se saa elää iloisen ja elämisenarvoisen elämän, vaikka sitten olisikin pari vuotta lyhyempi. Toisaalta, monet näistä meidän saamista ohjeista olisivat varmaan hyviä kelle tahansa koiruudelle...
Onneksi Bensonin vaiva diagnosoitiin nopeasti, sillä on hyvällä hoidolla edessä toivottavasti monta iloista ja kivutonta vuotta. Nyt me ruvetaan paneutumaan tokoilun, jäljestämisen ja koiratanssin ihmeelliseen maailmaan ja jätetään agilitykentät muille terveemmille vauhtiveikoille.
Meille tuli uusi Back On Trackin verkkoloimi, jota pidämme Bensonilla öisin. Katsokaa kuinka iloinen Benson oli uudesta takistaan:
Eihän näin vauhdikas ja iloinen koira voi kärsiä nivelrikosta, eihän? (Tähän täytyy vielä todeta, että video on otettu eläinlääkäriä varten. Pallo oli paikoillaan. Palloa ei näköjään voi käyttää edes paikoillaan olevana tällä pallohullulla, pallon kohdalla tapahtuva kääntyminen oli sen verran mielenkiintoinen..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti