Taon kanssa tehtiin eilen illalla ja tänään kotona kotitreeniä. Pyörähdyksiä myötäpäivään, peruuttamista, maahanmenoa, liikkeestä istumista, tuolin kiertämistä, luoksetulossa eteen tulemista. Tao on iän myötä ruvennut nopeasti tajuamaan, mitä siltä haluan. Aikanaan pidin Bensonia nopeasti oppivana, mutta nyt Tao tuntuu vievän voiton! Sivulletuloa otettiin peilin edessä, jotta näin että tulee suoraan. Kokeilin ensimmäistä kertaa ihan täysin ilman käsiapuja, hetken ihmettelyn jälkeen alkoi sujua, varmuutta toki tarvitaan lisää. Tänään oli kiva juttu se, että kun aluksi tuli sivulle vinoon enkä tästä palkannut, korjasi asentoa ja pääsin tästä palkkaamaan. Väljän / hieman liian edessä olevan asennon olen sallinut, mutta olen palkkaushetkellä houkutellut ihan oikeaan kohtaan ja Tao on seuraavilla kerroilla oikeaa asentoa ruvennut tarjoamaan. Käsiapuja olen lähtenyt häivyttämään monessa liikkeessä ja Taolle on alkanut tulla ymmärrystä siitä, että kuunnellaan mitä se emäntä sanoo eikä vaan katsota mitä sen käsi näyttää. Seuraamisessa täytyy vielä pitää nameja mukana, koska takapää valuu herkästi vasemmalle. Tao tykkää näistä treenituokioista kovasti ja oma nappularuoka on kelvannut oikein mainiosti palkaksi!
Tänään leikittiin treenikentällä kahden lelun leikkiä. Heitän lelun, Tao juoksee sille ja kääntyy salamana takaisin, jolloin heitän toisen lelun vastakkaiseen suuntaan. Vetoleikit on nyt hieman syrjässä, koska hampaiden vaihto on varsin aktiivisessa vaiheessa. Heitin puista noutokapulaa, eipä ollut ongelmaa tässä vaan penikka juoksi heti kapulalle, nappasi sen suuhun ja lähti juoksemaan takaisin luokse. Eli tärkeät asiat, kapulan suussa pitäminen ja kantaminen eivät ole ongelma. :)
Eilen sain napattua Taon syliin juuri kun se oli kakkaamaisillaan sisään, ja tänään se kakkasi käskystä ulos. Taolla on sellainen käsitys, että sisälle voi ihan hyvin kakata, isäntäväki siivoaa kakat nenää nyrpistellen ja voivotellen mutta ei se varmaan häntä koske. Pissavahinkoja ei ole sattunut pitkään aikaan, ja Tao osaa nykyisin pyytää päästä ulos kun sillä on hätä. Meidän kerrostalon pihanurtsi kärähti pissakohdista ja olin jo ihan kauhuissani, mutta nyt kärähtäneiden kohtien tilalle on kasvanut oikein rehevää elinvoimaista ruohoa, tosin tupsuina mutta mutta anyways, jos joku väittää että koirankusi pilaa nurmikon niin voin omakohtaisen kokemuksen valossa sanoa että näin on aluksi mutta pian saatte nauttia hienosta nurmesta kun me tätä kusetusta jatketaan. ;) Noh, omasta pihasta haaveillessa...
Bensonin kanssa ollaan kahtena iltana käyty läpi avoimen luokan liikkeitä. Treenit ovat aina alkaneet paikkamakuulla, että siihen tulisi rutiini. Muuten olen katsonut jokaisen koeliikkeen kokonaisena ja sen jälkeen hionut osa-aluetta, joka on tökkinyt. Kaukoihin ja noutoon olen nyt tosi tyytyväinen, kun ne olisivat tällaiset sunnuntaina niin hyvä olisi! Sivulletuloon saatiin Heidiltä hyvä vinkki! Heidi huomasi että usein Benson jää vähän vinoon, ei siirrä peppua loppuun asti. Antoi vinkiksi väistyä oikealle kun koira tulee sivulle. Näitä ollaan tehty eri etäisyyksistä ja on tullut pontta sen takamuksen viereen heittämiseen. Liikkeestä maahanmeno pitäisi edelleen saada paljon nopeammaksi, liikkeestä seisomiseen varmuutta ettei liikauta tassuakaan, luoksetulon stopissa saatiin hyviä onnistumisia (paljon kiinni omasta kädenliikkeestä). Luoksetulon stopissa ollaan samalla harjoiteltu irtoamista, tänään lähetin 25m päästä kiertämään puuta ja irtoaminen sujui varmemmin toisto toistolta. Seuraamista ollaan tehty niin, että olen seurauttanut hankaliin paikkoihin ja palkannut kontaktin pitämisestä.
Rasitin Bensonia liikaa viime fyssarikäynnin jälkeen. Olisi pitänyt pitää pari päivää sen jälkeen lepoa, vain kevyttä liikuntaa. Bensonin selkä meni tosi pahasti jumiin ja koira oli väsynyt ja pahoilla mielin, ja aristi selän koskemista. Pidin sillä öisin paksumpaa BOT-loimea ja hieroin ja venyttelin selkälihaksia varovasti iltaisin. Nyt selkä on entisenlainen (eli ei täysin kivuton) ja Benson on hyväntuulinen, virkeä ja touhukas. Sain tärkeän opetuksen levon merkityksestä hieronnan jälkeen ja toisaalta huonomman vaiheen tunnistamisesta ja hoidosta. Koko kulunut vuosi on aikalailla kulunut Bensonin vointia tarkkaillessa, ja siitä on tullut meille jokapäiväinen asia. Yhä edelleen harmittaa, ettei rakas puudeli ole täysin terve. Tämä huonompi vaihe opetti kuitenkin sen, että Benson näyttää selvästi kun sillä on liian huono olla, ja näitä huonompia vaiheita on onneksi huomattavan paljon vähemmän (tosin tuleva talvi kylmine pakkaspäivineen, korkeine lumihankine ja liukkaine keleineen hirvittää), joten ainakin toistaiseksi jatketaan luottavaisena sen suhteen että Bensonin elämä on riittävän laadukasta ja kivutonta. Olen ostanut sarjalipun Tuulikille - syksyllä alkaa säännöllinen hieronta läpi talven!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti