1/7/2012 Ansun koulutuksesta muistiinpanoja ja pohdintoja

Johanna, Pipan omistaja, oli järkännyt Ansun toko-koulutuksen, johon me Taon kanssa sunnuntaina osallistuimme. Koiria oli yhteensä viisi, ja treeniaikaa oli 50min per koira. Taon ja Kulon kohdalla treenit pidettiin kolmessa lyhyemmässä pätkässä, jotta 16-viikkoiset jaksaisivat keskittyä.

Taon kanssa saatiin vinkkejä sivulletuloon ja seuraamiseen. Teemme yhden askeleen seuraamisia ja imutusseuraamisia rinnakkain. Sivulletulo on hyvällä mallilla, enää ei tarvitse tehdä käden avustavaa liikettä, makupala on vain paikoillaan reiden ulkosyrjässä. Tätäkin sitten pikkuhiljaa ruvetaan häivyttämään. Perusasennon paikka työstetään supervarmaksi sitä ennen. Ansu antoi  kiitosta siitä, että vinoon jäätyään Tao itse korjasi asennon suoraksi. Nyt täytyisi aina muistaa ja malttaa antaa koiralle mahdollisuus ja vastuu virheiden korjaamiseen, eikä itse olla heti antamassa apuja. Seuraamisessa saatiin takaosan käyttöön hyvä vinkki: käännös vasemmalle 90 astetta ja tämän jälkeen iso askel sivuttain oikealle. Koiran on pakko kääntää takaosaansa. Tämä toimi hyvin, vaikka itsellä olikin hankaluuksia tehdä nämä kaikki ilman pysähtymistä käännöksessä. Lisäksi kannattaa tehdä takaosan käyttöharjoituksia vadilla.

Tässä vasemmalle kääntymiset videona (Video Maria Kallio)

Imutusseuraamista, tavoitteena tällainen ryhdikäs asento (kuva Johanna Maukonen)

Tao istuu sivulla (kuva Johanna Maukonen)

Noutokapulaan saadut vinkit tukivat aikaisempaa ajatteluani. Pitää jakaa suoritus pienenpieniin osiin, ja ruveta sitten hiomaan niitä. Takaperinketjutus on tähän toimiva metodi. Koira ottaa kapulan suuhun - koira ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä asteittain pitenevän ajan - koira ottaa kapulan suuhun, ja sitä suussa pitäen kävelee eteenpäin - em + tekee asioita, esim. temppuja (pyörähdyksiä, peruuttamista, putken juoksemista, kiertoja) kapula suussa - koira ottaa kapulan suuhun ja tulee sivulle istumaan jne. Ansu ehdotti, että pennulle voisi opettaa käsikosketuksen, minkä jälkeen luovutuksen voisi opettaa sellaiseksi, että koira koskettaa kättä kapula suussa --> oppii antamaan kapulan ohjaajan käteen. Tao tajusi myöhemmin nurtsilla istuessamme saavansa makupalan siitä, että se ottaa noutokapulan suuhun. Tähän saatiin kymmenkunta toistoa, ja pääsin pidentämään suussapitämisaikaa sekuntiin!

Kaukokäskyihin saatiin sellaiset alkeisharjoitteluohjeet, että nyt treenataan lihaksistoa ja viedään oikeaa liikettä lihasmuistiin niin, että s-m- vaihdoissa opetetaan pentua aluksi nousemaan vain pari senttiä, sitten  ohjataan takaisin alas. Kun pentu makaa, kannattaa katsoa että tassut ovat hyvin alla että pennun on mahdollista tästä asennosta päästä seisomaan ilman apuaskeleita. Pentu on hyvä opettaa siihen, että sen tassuja voidaan koskettaa ja siirrellä. Taolle tämä ei ollut probleema. Toisaalta tassuistaan herkälle koiralle voi laittaa esim. kuulakärkikynän takatassujen eteen, jolloin se ei halua liikuttaa tassujaan eteenpäin. Lisäksi seisomaan noustessa pitää seurata, onko koiralla tapana mennä kovin pitkään "löysään" seisoma-asentoon. Jos näin on, voidaan koiralle omana liikkeenä opettaa että se korjaa etutassuja muutaman sentin taaksepäin, jotta oikeanlainen maahanmeno on mahdollinen.

Ansu puhui myös siitä, että koiralle voi kertoa koska se on tehnyt virheen. Tämä asia on tullut tutuksi jo Marian treeneissä ProCaniksella, ja se on toiminut Bensonilla superhyvin. Mielestäni virheen ilmoittaminen on pelkästään reilua koiraa kohtaan. Ilmoitan Bensonille Äp!-merkillä, koska se on tehnyt virheen. Jes! ilmaisee onnistuneen hetken, Äp! vastaavasti epäonnistuneen. Lyhyellä merkillä on helppo merkata, että esimerkiksi tassun siirtäminen paikallaan seisomisessa on väärin. Äp!-merkki on neutraali, eikä siihen sisälly negatiivisia tunteita. Niinpä Benson, vaikka erittäin pehmeä ja helposti paineistuva onkin, ei ole ottanut siitä itseensä. Äp!-merkin jälkeen koira saa uuden mahdollisuuden yrittää, eikä tätä uutta yritystä tehdä vihaisessa hengessä vaan uusi suoritus alkaa puhtaalta pöydältä.

Ansu myös kertoi, että ensinnäkin koira oppii jonkun asian nopsaan, vain muutamalla toistolla, mutta asian osaaminen (ei vain tutuissa treenipaikoissa, vaan esim. kisatilanteissa) vaatii satoja toistoja - eli paljon työtä. Näiden toistojen lisäksi Ansu järjestää koiralle tilanteita, joissa on suuri riski että se epäonnistuu (esim. paikkaseisominen - lelun heittäminen koiran lähelle --> koira mahdollisesti karkaa lelun luokse ilman lupaa). Näin saadaan mahdollisuus kertoa koiralle sen lisäksi että mitä siltä odotetaan, myös millaista toimintaa siltä ei odoteta. Tietenkään häiriötä ei saa lisätä liian nopeaan tahtiin, koiralta ei voi vaatia asiaa jota sille ei ensin ole opetettu. 

Tao oli tosi tosi rauhallinen verrattuna siskoihinsa Kuloon ja Pippaan. Johanna ja muut lohduttivat, että kyllä sitä vauhtia ja draivia Taoonkin tulee löytymään iän myötä ihan varmasti. Tuntui mukavalta kuulla rotua paremmin tuntevilta ihmisiltä näkemyksiä, koska itsellä ei rodusta pentuina ole oikeastaan yhtään kokemusta. Olen vaan nähnyt niitä vauhdikkaita energisiä bortsuja jotka viilettävät treenikentällä. Onneksi Taoltakin kuitenkin löytyy niitä vauhdikkaita hetkiä etenkin iltaisin, jolloin se tekee hyvällä vireellä. Ansun ja muiden kanssa jutellessa vahvistui edelleen ajatukseni ja suunnitelmani siitä, että nyt aluksi erilaisten liikkeiden ja suoritusten opettamisen sijaan tärkeintä on luoda koiralle vahva motivaatio tehdä hommia kanssani ja into leikkimiseen ynnä muuhun. Eli pipoa löysälle, paljon leikkimistä ja vauhdikkaita, lyhyitä kivoja treenejä, eikä paineita jotta saadaan hyvän tekniikan lisäksi oikeanlainen asenne tokoiluun ja muuhunkin. Tavoitteeni on, että tokossa antaisin koiralle luvan tehdä asioita - ei niin että  komentaisin sitä tekemään niitä. Bensonin kanssa ollaan aika hyvällä mallilla tämän asian suhteen, se on varsinainen tokohullu koira joka autostakin karkaa tokokentälle! Ja täytyy vielä todeta, että olisin todella, todella yllättynyt ellei Taostakin tulisi todella innokasta harrastuskoiraa, viettiä ja miellyttämisenhalua siltä ainakin löytyy ja taustalla on hienot vanhemmat.

Treenien jälkeen Tao ja siskonsa Kulo pääsisivät leikkimään:

Kysyin Ansulta Bensonin ruutu-kaupankäyntiin treenivinkkiä. Nythän tilanne on se, että Benson tarjoaa yhtä sun toista ylimääräistä ennen oikeaan paikkaan ruudun keskellä asettumista. Se luulee, että nämä kaikki kuuluvat suoritukseen. Nyt mun täytyy kertoa sille, että asianlaita ei ole näin. Tämä tapahtuu niin, että seison lähempänä ruutua (voin jättää Bensonin 20m päähän ruudusta ja olla itse lähellä ruutua: tätä en ollut tullut aiemmin ajatelleeksikaan!) ja Bensonin jäädessä seisomaan ruudun ulkopuolelle menen ja taputan ruudun keskiosaa: "Tähän kuuluu mennä". Lisäksi voin pannasta vetää Bensonin tähän. Tämän jälkeen koira pois ruudusta ja uusi mahdollisuus. Ansu sanoi, että hetken aikaa hän voisi hyväksyä kaksiosaisen ruutuun menon, mutta siitäkin kannattaisi päästä nopsaan irti. Samoin lelua ei pidä käyttää liian kauaa ruudussa, koska lelun kanssa koira ei hahmota omaa sijoittumistaan ruudussa vaan vain juoksee lelulle.

Treenien jälkeen Tao nukkui muutaman tunnin ja oli virtaa täynnä illalla. Heittelin sille lelua ja se toi sitä takaisin - ei sen takia että olisin toisella lelulla tai namilla houkutellut - vaan sen takia että jatkaisin leikkimistä sen kanssa. Se myös antoi lelun käteen tai tiputti sen eteeni. Hienoa oli myös, ettei Tao ainakaan vielä yhtään jumita lelulle. Päinvastoin, se ottaa lopussa oikein ison loikan lelun kimppuun! Leikki sai lisää virtaa, kun rupesin opettamaan Taolle pyörähdyksiä ympäri sekä myötä- että vastapäivään. Se oli aluksi todella hankalaa eikä penikka meinannut tajuta jutun jujua tai hallita kroppaansa, mutta se kuitenkin piti tästä harjoituksesta ja yritti parhaansa ja pientä edistymistäkin tuli. Pyörähdykset olivat yksi Ansun vinkki asioista, joita pennun kanssa kannattaa treenata.

Noudon ajatuksen lisäksi uusi asia oli, että Tao hyppäsi sunnuntaina ensimmäiset kolme kertaa autoon häkkiin! Näin niitä rajapyykkejä rikotaan ;)

Sitten vielä tämän päivän jälkitreeneistä fiilistelyä: Tein Taolle pellolle 12m namijäljen, namit päkiöiden alla. Ruoho oli kohtuu pitkää (n 25cm) ja oli puuskittainen tuuli. Ajattelin että tuuli voi viedä hajua ja että pitkä heinä voi aikaansaada ettei pentu pidä kuonoa syvällä jäljessä. Tao kyllä yllätti tosi positiivisesti! Ensinnäkin se tassutteli varmasti jäljen aloituskohtaan talolta, toisekseen se jäljesti jokaisen askelen tarkasti kantapäästä varpaaseen, kuonon pysyessä koko ajan syvällä. Se teki tosi tarkkaa ja rauhallista työtä, ei tarvinnut kuin kahdesti nypätä hihnasta. Jäljessä oli yksi kulma, jonka se teki huolellisesti. Rauhallinen, keskittyväinen mielenlaatu soppii tähän jälkihommaan oikein mainiosti! ;)

Kiitokset Johannalle vielä mielenkiintoisen koulutuksen järjestämisestä!