Koska meillä on yhteistä kilpailukokemusta Kulon kanssa niin vähän, ja koska olen huomannut, että sitä hieman jännittää tämmöisissä tilanteissa jolloin se voi olla hieman normaalia vaisumpi, olin asettanut päätavoitteeksemme iloisen rennon mielentilan. Tiesin että koira osaa, jos vain en pilaa kaikkea miettimällä pisteitä tms. Tämä tavoitteenasettelu tuntuikin toimivan hyvin, ja me oltiin Kulon kanssa samassa kuplassa. :)
Paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa vitsaillessa ei oma jännitys päässyt yltymään. Ja Kulo oli niin suloinen. Sen kanssa oli niin mahtavaa olla kehässä, oli jotenkin tosi luottavainen ja rento olo! Kulo selvästi ymmärsi, että nyt on näytönpaikka ja täytyy yrittää olla skarppina ja tehdä oikein.
Tässä on meidän suoritus videolla:
Saimme molemmista seuruista ja kokonaisvaikutuksesta ysit, lopuista kympit. Näin ollen yhteispisteitä kertyi 193, joilla heltisi 1-tulos, kp ja luokkavoitto. :) Saatiin hieno kukka-amppeli palkinnoksi!
Kulo on jo jännän illan jälkeen kuvassa ihan väsynyt ja puhki. Tuloksia odotellessa se käpertyi viereeni, puoliksi syliin nukkumaan. Palkintojenjaossa piti jo pussata tuomariakin, joka ihmetteli että nytkös sitten huomaat hänetkin, luoksepäästävyydessä vain tyytyi vilkaisemaan ja otti sen jälkeen katsekontaktin muhun, töissä kun oli.
Edeltävästi olimme päivällä olleet Taon kanssa aksaamassa, mukana olivat myös Hanna ja Rommi. Kentällä oli jo valmis rata, joten päätimme hyödyntää sitä. Radan alusta löytyikin monta hyvää harjoituksen paikkaa!
Eka este tehtiin niistolla (sai tiukemman käännöksen kuin jos olisi ohjannut valssilla), jonka jälkeen koira kääntyi tiukasti takaisinpäin putkeen. Putki oli A:n alla, eli siinä tuli putki-a-erottelua. Kolmas este, hyppy, tehtiin putken jälkeen takaakiertona. Olin siihen suunnitellut pakkovalssin, ja tässä piti koiran malttaa tulla ohjaukseen eikä saanut oikaista hypylle. Jos näin tapahtui niin koira pääsi tekemään hypyn väärään suuntaan.
Lisäksi kolmoseste piti hypätä niin, että koira kiersi kauimmaisen siivekkeen ja tuli sieltä takaisinpäin 4-esteelle, joka tehtiin myös takaakiertona. Tao hyppäsi kolmosesteen, kääntyi paikoillaan ja hyppäsi sen takaisinpäin, eli tässä lelun avulla vahvistin sitä että pystyi työskentelemään esteen "loppuun asti", vaikka mä jatkoin jo matkaani seuraavaa estettä kohti. Tätä pitäisi nyt Taolle opettaa ja vahvistaa, ettei mun tarvitse jäädä varmistelemaan sitä hypyillä, vaan voin antaa sille tehtävän ja lähteä sitten jo etenemään seuraavalle esteelle. Muuten en millään ehdi sen kanssa.. Tällä hetkellä Tao kääntyy herkästi esteeltä pois tai hyppää esteen takaisin kiiruhtaessaan mun perääni.
Toinen asia jossa täytyy olla tarkkana, on etten saisi antaa Taon karata takaakiertoon.
Lisäksi täytyisi vahvistaa valssia ja treenata niitä ylösmenokontakteille osumisia, muutamia treenattavia asioita mainitakseni.
Ja miksi sitten blogitekstin otsikko tuollainen? :D
Tao todella oli melkoinen hurjimus eilen! Se oli niin täynnä itsevarmuutta ja vauhdin hurmaa, että se ei ollut yhtään tarkka suorittaessansa esteitä vaan roiski rimoja, hyppäsi päin siivekettä, ei kuunnellut että sanoinko kiipee vai putkeen, puri mua sormeen, mitäs vielä... Lensi keinulta... Ei tullut ohjauksiin vaan lähti jo omatoimisesti suorittamaan esteitä niinkuin tahtoi..
Toruin Taoa erinäisistä holtittomuuksista. Kaikki torut tuntuivat valuvan kuin vesi hanhen selästä! Kaveri vaan katsoi mua sen näköisenä että blaa, blaa, blaa ja oli vaan menossa paahtamaan eteenpäin tai hyppäsi mua päin ja yritti varastaa lelun taskusta. Toruin sitä riman tiputtamisesta (ei siinä mitään, jos tipauttaa sen tähden että mä olen häirinnyt keskittymistä, mutta jos tiputtaa sen tähden ettei viitsi yhtään keskittyä siihen hyppäämiseen). Tao nappasi riman suuhunsa ja palautti sen mun eteen sen näköisenä että mikä ihmeen poru tästä, tässä tää ny on.
Ihan uskomaton epeli <3
Saatiin sinne jotain pientä järjen hiventäkin mustan tukan alle ja parhaimmillaan meno oli niin hienoa! Etenkin oli kiva katsoa Hannan ja Taon menoa, Hanna on kyllä edistynyt niin nopeasti Taon kanssa ja tuntuu uskomattoman hyvin ymmärtävän ajoituksen ja rintamasuunnan merkitystä, vaikka onkin agilitya tehnyt niin vähän aikaa!
Taosta sain taas lisää pohdittavaa... Mä en oikeasti tiedä, että mikä toi koira on miehiään. Siinä on sellainen Jekyll & Hyde -yhdistelmä että siinä riittääkin mulle ratkottavaa vielä vuosiksi! Miten sama koira voi esittää niin valtavia variaatioita tunneskaalan molemmista päistä??? Voi olla lamaannuttavaa paineistumista (vai onko se vaan bluffia?), voi olla todella röyhkeää porsastelua, vire voi olla niin blaah tai niin yli että koko koira on yksi maanpäällä leijaileva jännittynyt lihaskimppu. Voi olla ylikilttiä pyhäkoululaisuutta, joka tottelee kuiskaten annettua käskyä mitä haastavimmissa olosuhteissa, voi olla että kieltoani uskotaan sekunti ja sitten ollaan taas tekemässä juuri niinkuin haluttiinkin tehdä (esim. tapetaan imurin suulaketta ottamalla koko komeus suuhun). Selvää on, että tämän koiran kohdalla pehmeyden määritteleminen ei ole mikään yksiselitteinen asia. Selvää on myös se, että tässä koirassa on sitä munaa vaikka kuinka paljon. Selvää myös on, että se on liian fiksu tapaus :D Eipähän käy elo tylsäksi tämän otuksen kanssa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti