BH-koe

Kävin eilen mustavalkoisten kanssa suorittamassa bh-kokeen, joka pidettiin Hämeenkyrössä Vaivian pk-kentällä. Tuomarina oli Virve Köppä.

Pk-maailma on itselle ihan vieras, joten lueskelin säännöt ja katselin youtubesta videoita. Maijan ja Riimin kanssa käytiin kerran viime viikolla harjoittelemassa, ja maanantaina kävelin kaaviot molempien kanssa kerran läpi meidän lähikentällä.

Kotitreeneissä Tao teki luoksetulon hitaasti, ravilla, niinkuin se melkein aina tekee. Sain idean kokeilla että mites se reagoisi jos tänne-käskyn sijaan huutaisinkin putkeen? No sehän posotti täyttä laukkaa eteeni istumaan. Kokeilin vielä toisenkin kerran ja kun edelleen homma pelitti kuin junan vessa, niin mielessä kävi että mitä jos tätä kokeilisi myös illalla, kun ei siellä pk-kentällä varmaan putkia ole? Laitoin vielä kasvis-Tanjalle viestiä ja se sanoi että kokeile ihmeessä, joten niin mä päätin käyttää tätä ihan uutta käskysanaa. :D

Ajeltiin sitten Maijan kanssa kentälle, koe alkoi kuudelta. Olin Taon kanssa numerolla yksi ja Kulon kanssa numerolla 10, eka ja vika siis. Paikan päällä ei ollut juuri ketään tuttua naamaa ja jännitti aika lailla, kun tuo pk-maailma on vielä aika vieras ja mietin että joudunko häpeemään omien koirien osaamis- ja viretasoa. Mulla on jotenkin aina semmoinen pieni alemmuuskompleksi pk-kentillä, oon tämmöinen tokoilija eikä mulla oo koiria jotka syö pieniä lapsia välipaloiksi. :-D

Taon kanssa lähdettiin, olin vielä sivummalla kokeillut kerran tuota putkeen-käskyä ja tuntui edelleen toimivan. Nappis ja Aino suorittivat meidän parina, ja menivät paikkamakuuseen. Tao seurasi sivulla luotettavana niinkuin aina, eipä sitä tarvii peljätä että tippuuko siltä kontakti tai muuta. Pujoteltiin henkilöryhmän läpi ja tehtiin muut kiemurat. Kaikki muut tottisliikkeet oli Taon kanssa varmoja, mutta sitten tuli se luoksetulo. Jätin koiran maahan ja kävelin 30 askelen päähän. Tuomari nyökkäsi luvan. Vielä mietin hetkin että onko tässä mitään järkee, vedin syvään henkeä ja kajautin iloisen putkeen-käskyn. Ja koira lähti ja teki elämänsä luoksetulon kisaolosuhteissa! Niin hymyssä suin istui siinä edessäni!

Niin oltiin tottiskaavio suoritettu ja mentiin tekemään paikkamakuu, jonka tiesin olevan varma. Siinä Nappiksen käskytystä kuunnellessani tuli mieleen että ei helvata, kivan lisäjännityksen tein Nappikselle, kun hänen koiransa Aino on henkeen ja vereen aksakoira. Hienosti se Aino kuitenkin oli paikoillaan pysynyt putki-käskyn kajahtaessa, mitä oli pieni piippaus kuulunut. :-D

Tässä on Taon tottisosio kolmen videon pätkissä, Maija H kuvasi:

Tao sai arvostelussa kaikista osa-alueista arvosanan erinomainen. Se oli tehnyt hommia (pyhäkoululaisen) vakavuudella, iloisuutta ja hännänheilutusta oli toivottu vähän lisää ja vauhtia joihinkin juttuihin. Tao oli arvostelun aikana iloinen sitten senkin edestä, veti hihnaa ja piehtaroi maassa niin että meni heinää kuonoon ja aivastutti.

Ihan vielä ei voinut jännittäminen loppua, koska Kulon kanssa oli vielä menemättä.

Otin sen autosta ja leikin vähän. Kokeiltiin luoksetuloa niin että se tulisi eteen istumaan, sitä oltiin harjoiteltu parina päivänä ja kovasti oli ajatus tulla suoraan sivulle. Päivällä treeneissä oli jo näyttänyt siltä että se osaa tämän, mutta nyt kun jännitti niin halusi palata tuttuun suoraan sivulletuloon. Houkuttelin namilla tulemaan suoraan eteen. Tehtiin myös hihnaseuruuta niin että Maija leikki Riimin kanssa, tuijottaa ei heitä saanut. Koira oli vähän vaisun tuntuinen eikä se oikein ollut mun kanssa samassa kuplassa ja itseäkin alkoi jännittää. Sitten olikin meidän vuoro jo mennä, ennenkuin olin ehtinyt kunnolla purkaa tätä jännitystä leikin kautta.

Meillä oli vuorossa ekaksi paikkamakuu, sitä ei oltukaan kertaakaan treenattu mutta tiesin että kyllä Kulo pysyy. On se niin monet tokotreenit maannut kentän laidalla ja on fiksu täysjärkinen koira. Ei siinä nytkään mitään ongelmaa ollut. Kertasin mielessäni askelmäärät paikkamakuun aikana, ei sillä että olisin silti kertaakaan ihan laskuissa pysynyt. Miten vaikeaa voikaan olla laskea viiteenkymmeneen? Tai edes viiteentoista? :D

Niin mentiin sitten Kulonkin kanssa. Se teki hienoa seuruuta pitkällä 50 askelen suoralla. Kuiskasin sille että hyvä tyttö, jolloin sen kontakti tippui välittömästi ja se haahuili hetken. Manasin omaa typeryyttäni ja päätin antaa koiralle työrauhan. Käännyttiin takaisin ja tehtiin temponmuutokset. Kohti henkilöryhmää kävellessäni muistin että pahus vie, tätähän me ei oltu huomattukaan treenata kertaakaan aikaisemmin. Kulo oli kovin mielissään menossa moikkaamaan ihania ihmisiä, joten jouduin antamaan sille lisäkäskyn.

Sitten ryhmästä pois ja talutin irti. Henkilöryhmässä taas lisäkäsky, edelleenkään ei saa mennä ketään moikkaamaan vaikka ihania varmasti ovat. Vapaana seurauttaminen tuntui paremmalta, niinkuin se aina tuntuu. Kulo ei kuitenkaan ollut ihan oma täpäkkä itsensä, käännökset oli löysät ja kulmissa vähän valui. Ei tuntunut ihan hyvältä. Istuminen meni varmasti, samoin maahanmeno, luoksetulossa teki ratkaisun tehdä jotain sivulle- ja eteentulon väliltä. Siitä suureellisesti pyysin sen sivulle, että tuomari näkisi, että kyllä se ei tullut suoraan sivulle. :-D

Arvostelussa Kulon osiot saivat arvosanat erittäin hyvä tai erinomainen. Tuomari sanoi että no nyt tässä koirassa näkyi se pieni hänen toivomansa lisäripaus iloisuutta ja säpäkkyyttä! Ja mä siihen että aijaa, koirahan oli vaisu! (Millainen tykki siitä tuleekaan, kun saadaan lisää suoritusvarmuutta ja kokemusta :)))

Sitten ajeltiin Kyröskoski-cityyn, itseensä suuren kauppakeskuksen pihaan eli siihen Tokmannin parkkikselle. Siellä tapahtuva kaupunkiosuus oli molemmille koirille pala nakkia. Tao oli kyllä näyttänyt tyrmistyneeltä, kun jätin sen tolppaan, otsa rutussa katseli mua vielä kun palasin. Kuloa ei hetkauttanut mikään.

Yllä olevat kuvat: Minna Saarinen / Kyröskosken käyttökoirat

Niin saatiin molemmille kivat avaimenperät ja ihkaekat tittelit. :-)

Todistetusti hyvinkäyttäytyvät Ukko, Riimi, Aino, Kulo ja Tao