Täydellinen tokokoira

Olimme tänään Miia T:n kanssa tokoilemassa. Pari tuntia vierähti tuossa tuokiossa.

Treenasin Kulon kanssa. Oon niin myyty tuohon koiraan, se tuntuu yhä edelleen mun unelmien harrastuskoiran ruumiillistumalta! :)

Tein Kulon kanssa alkuun kahden lelun leikkiä. Kulo jää lelulle juostuaan hirveästi hakemaan sopivaa kohtaa lelusta johon tarttuisi, sen sijaan haluaisin että se lelulle juostuaan kääntyisi ja palaisi vauhdilla mun luokseni. Tätä on saatu tällä leikillä vahvistettua hyvin, ja muutenkin tämä parantaa mielestäni yhdessä leikkimisen fiilistä.

Sen jälkeen tehtiin ruutua ja merkkiä niin, että Miia vei lelun ruutuun / merkin taakse, hetsasin Kuloa ja päästin sen irti. Ruutuun juoksee suoraa ja hyvällä vauhdilla. Merkille ekalla kerralla teki pienen mutkan, sen jälkeen juoksi suoraan. Kahdesti juoksi merkin vasemmalta puolelta, kolmannella kerralla oikealta. Varmaan vielä hakee omaa tyyliä, tätä ei ole niin paljon ehditty vielä treenata.

Noutoa tehtiin ohjatunnoudon kapulalla, jolla nostot ovat tosi nätit. Takaisintullessa pyöräytti kapulaa kerran suussa vaikka vauhtipalkkasin, joten ruvettiin työstämään tätä. Otin palautuksia lelulle padottaen, toimi. Sen jälkeen Kulo sai seurata kapula suussa, tämän se jo tietää eikä leuat käy yhtään.

Tunnaria tehtiin verkon avulla muutaman metrin etäisyydeltä, alku kokeenomaisesti liikkuroituna. Kulo katseli mua veikeän näköisenä, kun käännyin selin kapuloihin. Ekaksi ympyrämuodostelma. Kulo kiersi ja kiersi kapuloita. Välissä kävi syömässä namin, jonka oli menovaiheessa jättänyt huomaamatta, eli aika säätöä oli. Se oli hyvin lyhyesti merkannut heti ekalla kerralla oman, mutta Miia viisaasti oli naksauttamatta tästä, koska haluamme että se merkkaa oman selvästi. Toisella haistelukierroksellaan merkkasi oman selvästi ja pääsi siitä vauhtipalkalle. Toisella kerralla kapulat olivat rivissä. Nyt Kulo juoksi laukalla varmasti vasempaan reunaan syömään namin, ja aloitti siitä haistelun. Merkkasi heti oman selvästi, ja pääsi siitä vauhtipalkalle.

Tehtiin hihnaseuruuta, jota Kulo ei miellä oikeaksi seuraamiseksi. Niin nytkin. Miia aiheutti häiriötä, ja Kulo oli oitis ampaisemassa leluhäiriön luokse. Tästä huomautus ja muutaman yrityksen jälkeen Kulo rupesi ymmärtämään homman jujun ja pitämään kontaktia. Vaihdettiin leluhäiriö liikkurihäiriöön, johon Kulo ei mennyt yhtään halpaan. Otin hihnan irti ja Miia liikkuroi meille liikkeestä jäävän, jonka seurautin läpi. Tehtiin ihan kisamaisesti paikan aloitukseen ohjaamiset ja muut. Kulo ei reagoinut liikkuriin mitenkään, näyttäisi että pääsiäisperjantain treenin jälkeen se tajusi tämänkin. Fiksu likka.

Kaukoja treenattiin niin, että pyysin Kuloa tekemään maahan-seiso-vaihtoja niin että olin muutaman metrin päässä. Ekan vaihdon ryssi tassutellen hieman eteenpäin, josta huomautus. Tämän jälkeen muisti taas mikä on tämän liikkeen jujun ja tämän jälkeen teki useamman vaihdon niin, että kaikki neljä tassua pysyivät paikoillaan kuin liimattuna! Nousi hyvällä, itsevarmalla asenteella, häntä heiluen, silti tarkasti keskittyen. Palkkasin jokaisen onnistuneen vaihdon jälkeen namilla, Kulon pysyen edelleen kuin tervattuna paikoillaan.

Pari maasta istumaan nousua, vetää itsensä vatsalihaksilla ylös etutassut tasatassua. Tää on nyt alkanut mennä "selkäytimeen"!

Tämän jälkeen kertasin Kulolle do-käskyä, eli peruutus ja siitä istumaan. Sitten Miia piti Kuloa takatassuista kiinni ja tehtiin seiso-istumisvaihtoa ensimmäistä kertaa. Kulo yleisti hienosti do-käskyllä istumaanmenon taaksepäin suuntautuvana liikkeenä, eikä Miian tarvinnut pitää kuin kevyesti käsiä takatassuilla - Kulolla ei ollut aikomustakaan siirtää niitä! :) Häntä vaan huiski appariparkaani kasvoille kun koira oli niin mielissään tekemässä! Nyt vaan tätäkin vaihtoa kotona Henkan kanssa, ja voisiko olla että meillä olisi kohta kaikki kaukojen vaihdot jonkinlaisessa kuosissa?

Luoksetulon stoppia tehtiin niin, että ajoitettiin Miian kanssa merkin avulla stoppi-käskyn anto ja lelun heitto. Kulo ei reagoinut stoppikäskyyn mitenkään ja lelu pomppi sen ohi. Se oli ihan ihmeissään. Otin perään uuden yrityksen niin, että heitin itse lelun. Kulo lähti hitaalla laukalla ja reagoi käskyyn / pallonheittoon hyvin. Se jäi seisomaan pallon pomppiessa sen ohi ja kiltisti vasta jes-sanalla ampaisi pallon perään. Tätä täytyy miettiä... Haluanko että vauhti on näin paljon hitaampi? Toisaalta tulee laukalla, ja haluanko edes että tulee niin sata lasissa kuin normaalisti? Selvää on se, ettei se vielä osaa stoppikäskyä. Mulla on, kiitos Taon, hirveät antipatiat luoksaria kohtaan, minkä vuoksi en ole sitä Kulon kanssa treenannut oikeastaan yhtään. No, olihan sillä se kynsihommakin josta parantumiseen meni melkein pari kuukautta. Kulolla ei ole mitään mielentilaongelmia luoksarin suhteen, joten mullakaan ei ole mitään syytä inhota tätä liikettä. Toinen inhon syy on se, että stopeissa on mun mielestä vaikea pitää kiinni kriteereistä. En suomeksi sanottuna osaa opettaa tätä liikettä!

Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtavat treenit, monessa asiassa oli tullut edistystä, koira teki into piukeena ja itselle jäi niin hyvä fiilis! Nyt vaan tuota stoppia (ja montaa muutakin asiaa..) treenaamaan, ihan mahtavaa on treenata upean koiran kanssa, jonka asenne on niin super! :) Kiitos Miialle treeniseurasta! :)