Kaukokäskyt - tuo rakastettava liike

Lukija varmaan poiminee ironian otsikkoon liittyen.

Kaukokäskyt täydellisine suoritustavoitteineen ei liene kenenkään tokoilijan ykkösliike.

Benson on kätevästi yhdistänyt tässä suorituksessa asentojen vaihdot ja luoksetulon. Se kyllä osaa kaikki asennot, mutta siirtymä on monen metrin luokkaa. Kätevää - minun ei tarvitse suorituksen lopuksi rasittaa liiaksi omia jalkojani, vaan puudeli on aivan edessäni ja voin siitä siirtyä sen viereen. :D

Tao osaa vaihdot seisomasta istumaan siirtymistä lukuunottamatta, jossa se on liikuttanut takatassujaan eteenpäin, mutta jonka senkin se on tosin nyt alkanut oppia. Meillä on kaukokäskyissä englanninkielinen käskysarja: sit = maasta istumaan pomppaisu, down = maahanmeno istumasta tai seisomasta (hissitekniikalla tämä jälkimmäinen), up = seisomaan nousu ja uutena do = seisomasta istuminen. Aloitin tämän do-vaihdon opettamisen käskemällä Taoa peruuttaa ja ohjaamalla sen namin avulla istumaan. Näin sille on yhdistynyt tähän vaihtoon vahva ajatus taaksepäin suuntautuvasta liikkeestä, ja kun tämän yhdisti kaukosarjaan niin suuri älykkömme hoksasi, että kun muissakin vaihdoissa täytyy pitää takatassut paikoillaan niin varmaan myös tässä. Taon kanssa haaste ei olekaan vaihtojen teknisessä osaamisessa, vaan siinä että herkkä pyhäkoululainen pystyy tekemään ne. Tässä kun voi epäonnistua, mikä ei ole kiva juttu. Riittää kun Tao itse tajuaa epäonnistuneensa, tai ylipäätään epäonnistumisen mahdollisuuden. Tämän sankarin huvittavista oikuista kertonee sekin, että se voi tehdä täydelliset kaukojen vaihdot 30m päässä musta (jopa niin että meidän välissä on pieni metsikkö), mutta ei välttämättä 5m päästä. Kaukoja ollaan tehty paljon 1-4 vaihdon sarjoina, milloin missäkin paikassa ja yhteydessä. Kaikkein parhaiten menee aksatreeneissä, kun toinen koira tekee vieressä rataa ja Tao on hyvässä vireessä. Kokeenomaiseen suorittamiseen ei ole kiire, antaa itsevarmuutta kertyä. Mutta tuo maasta istumaan tasajalkaa pomppaisu on kyllä makea!

Luonnollisesti halusinkin samanlaisen tekniikan myös Kulolle. Tämä tättähäärä on tässäkin asiassa niin eri maata verrattuna veljeensä. Hiiteen tekniikat, eikö se riitä että tehdään vauhdilla? Jos siinä sitten tulee pompittua eteen, taakse tai sivuille, niin mitä sen on niin väliä, ketä kiinnostaa? Kulolla ei alkuun riittänyt keskivartalonhallinta eikä maltti, ja häntäkin häiritsi ja oli tiellä. Keskivartaloa vahvistettiin erilaisilla harjoitteilla ja jumpilla sekä kutittelemalla mahasta, niin että Kulo "veti navan sisään". Suhteensa omaan häntäänsä se sai ratkaista ajan kanssa ja toistojen myötä, ja pianhan se hoksasikin että se häntä asettuu kyllä ilman sen tarkempaa huolehtimista. Kärsivällisyyttä suoritukseen haettiin vastahoukuttelulla: Kulon piti pystyä luopumaan namista vaikka vein sen avokämmenellä Kulon leuan alle, vasta jes-sanalla sai syödä sen. Maasta istumaannousuja tehtiin kahden namikäden jumppana, jonka jälkeen lelulla virettä nostaen ja sitten oikeista suorituksista palkaten. Vatsalihakset ovat vahvistuneet ja tämä vaihto alkaa nyt teknisesti näyttää siltä, kuin haluankin. Etäisyyttä pitää alkaa kasvattaa ja tehdä paljon kokeenomaisia alkuja. Seiso-maahan-vaihtoja tehtiin alkuun niin, että Henkka roikkui takajaloissa ja palkka tuli vastahoukuttelun tavalla. Tällä hetkellä jumppaan tätä vaihtoa niin, että lauta on takatassujen edessä. Se on niin selvä merkki koiralle itselleenkin, kun kynsi rapsahtaa lautaan, jos takajalat eivät pysy paikoillaan. Välillä tehtiin kuurina maahanmenoja peruuttamisen kautta, koska tässä oli liikaa ajatus eteenpäin, tällä tunnuttiin saaneen ajatus taaksepäin tapahtuvasta liikkeestä hissinä. Seisomasta istumaan -vaihtoja on alettu opetella peruuttamisen kautta ja ihan kuin siellä olisi pieni oivallus jo kytemässä; peruuttaa säpäkästi ja istahtaa kun sanon "do". Tämä neitikoira ei kyllä hoksaa itse että kaukovaihdoissa pitää takajalat pysyä paikoillaan, mutta tässä kohtaa appari astuu taas mukaan kuvioihin kun vaihtoa aletaan yhdistää muihin. Istumasta seisomaan nousun olen ajatellut opettaa pomppaamalla, joko käsi- tai kosketustargetin avulla. Sitten olisi kaikki vaihdot jotenkin ajettu sisään, mutta vielä tarvitaan paljon työtä että ensin tekniikka saadaan vahvasti selkäytimeen ja sitten vielä käskysanojen erottelut. Tekniikan pitäisi kestää myös silloin, kun Kulo on korkeassa vireessä ja haluaisi vaan tehdä kaiken niin nopeasti kuin suinkin mahdollista.

Hauska näiden kanssa on treenata, etenkin kun näkee kuinka ne itsekin tästä nauttivat! :)