Lauantain tokottelut

Nappis tuli lauantaina tähän ja mentiin viereiselle kentälle tokoileen. Aika velliä se kenttä vieläkin paikoin on, mutta sula kummiskin.

Tein Kulon kanssa, Tao vietti huilipäivää koska se on ollut niin aktiivinen jälki- ja aksakoira.

Ekaksi tunnari. Alkuun neljä kapulaa, ja kun Kulo merkkasi heti oman niin laitoin seitsemän kapulaa ympyrän muotoon. Hyvällä vauhdilla ja rennolla asenteella, haisteli, merkkasi selvästi oman ja siitä vauhtipalkalle. Ai niin, tärkeä pointti, kapulat oli verkon avulla. Olen nyt opettanut Kulolle tunnarin ihan täysin tuon verkon kanssa. Alkuun meni useampi viikko niin, että Kulo vaan mielsi tunnaririvistön noutojutuksi, mutta sinnikkäällä oman kapulan vahvistamisella (appari naksauttaa, kun pysähtyy oman kohdalle, ja pysähtymisen kestoa on lisätty) on saatu tämän vauhtimimmin päähän taottua ajatus että tämä on haisteluliike. Välillä tuntui jo vähän tuskaiselta kun takapakkia tuli heti, jos harjoitusta vaikeutettiin. Nyt olen viikon ajan tehnyt tätä eri paikoissa, jopa treenihallilla, ja kun sielläkin on tullut onnistuneita oman ilmaisuja niin on alkanut löytyä positiivinen onnistumisen kehä. Parasta tässä menetelmässä mun mielestä on, että tämä ei paineista koiraa. Estetään tekemästä väärin, ei tarvitse kieltää, ainoastaan vahvistetaan onnistumisia.

Ruutua tehtiin lelulla ja näyttöruutuna. Siinäkin tuli mukavia onnistumisia; suoria ruutuunjuoksuja. Paikkaa tarvii vielä vahvistaa, mutta tällä hetkellä ajatus on aika usein ruudun takaosaan.

Noutoa tehtiin ohjatun noudon kapulalla, ja se toimii näköjään parhaiten ulkona hiekkakentällä. Ajatuksena oli ottaa kapula heti suuhun ilman mitään ylimääräistä säätöä. Tässä kuvasaastetta:

"Pidä!"

 

"jes!"

Kuva: Maarit Rantala

Pari sanaa Taolaisen aksatreeneistä. :) On se vaan niin kiltti poika! Meillä oli taas sellainen kunnon ei-mitään-mahkuja-ehtiä-irrottelu: suora putki jonka jälkeen hypyn takaakierto. Mun ei tarvii ottaa paineita jos en ehdi Taon kanssa rintarinnan putken jälkeiseen elämään. Kilpajuoksu ennemmin pahentaa tilannetta saaden Taon kiihdyttämään omaa menoaan, sen sijaan keskityin ohjaamaan - kaukaa takaa! Huusin Taon nimeä jo kun se oli vielä putkessa että sain sen kuulolle, hiljensin omaa vauhtia ja sieltä kaukaa takaa ohjasin sen takaakiertoon esteelle. Ja sehän ohjautuu. Samalla rupesin pohtimaan että miksi pidättäytyä omissa perinteisissä ajatuksissa siitä, kuinka läheltä ohjaa koiraa. Taon kanssa vaan yhä enemmän ohjaamista kauempaa, takaakierto- niisto - persjätötkin voi tehdä yli kaksinkertaisen matkan päästä ilman mitään ongelmaa. Päinvastoin, ongelmia syntyy jos yritän rynnimällä ehtiä jollekin ennaltamäärittelemälleni etäisyydelle suhteessa esteeseen.