Koirien kuulumisia

Blogi päivittyy harvakseltaan, mutta se ei tarkoita että treenailut olisivat jääneet tauolle. Meidän piti Kulon kanssa korkata evl joulukuun viikko sitten, mutta Kulolla alkoi juoksut. Ihan mukava että hoitaa ne nyt pois alta, eikä keväällä tarvitse jännittää että koska alkavat. Tao lähti Teiskoon hoitoon, ja meillä onkin nyt kovin, kovin rauhallista. Jännä juttu, mutta "rauhallinen" Tao aiheuttaa kyllä eniten kotona touhua ja tohinaa, isolla koollaan, innokkuudellaan olla kaikessa mukana ja sillä, että se aiheuttaa Kulossa puolin ja toisin kateutta ja sisarukset intoutuvat vielä hanakammin kerjäämään huomiota ja rapsutuksia. Tao jahtaa Teiskossa oravia, vie naapurille pullaa ja taitaa muutenkin olla kovin onnellinen, kun saa olla lempi-ihmisensä Karin kanssa. :-D

Kulon kanssa ollaan hinkattu evl:n liikkeitä mutta hiottu myös ihan perusjuttuja:
- perusasentoon tulemista eri suunnista. Usein ekat toistot jäävät vähän vajaaksi, sitten ylityöskentelee, mutta usein muistaa nopeasti että täytyy tulla suoraan. Näin jos teen peilin edessä ja pääsen vahvistamaan oikeista asennoista.
- seuraamista: a) korkeaa ryhtiä ja paikkaa namiavusteisesti, b) käännöksissä mukanapysymistä (ollaan tehty paljon paikallakäännöksiä, askelsiirtymiä ja seuruun täyskäännöksiä ja siitä pysähdyksiä) sekä c) askelsiirtymiä. Kulo välillä ylityöskentee takaosallaan. Viime aikoina on alkanut toisinaan tulla vähän ääntä mukaan, huomaa että evl:n vauhtiliikkeitä treenatessa vire on alkanut nousta vähän liikaakin. Mun pitäisi opetella kävelemään liikkuroituna niin, että pysyisin tahdissa (rytmitajuni on kyllä niin onneton että tuo tavoite voi olla mahdoton), en reagoisi liikkurin käskytyksiin liian nopeasti, osaisin liikkua oikealla vauhdilla (hitaassa kävelyssä vähän nopeammin, juoksussa ja tav. kävelyssä vähän hitaammin). Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota omaan eleettömyyteen.
- ruutua: Maiju antoi hyvän vinkin laittaa kosketusalusta takaisin ruutuun kun ollaan tehty evl:n ruutua merkiltä, ja sillä on saatu lisää vauhtia ja vauhti pysyy mielestäni paremmin loppuun asti. Tekeminen pysyy hyvänä myös silloin, kun otan kosketusalustan pois, mutta tuntuu vielä tarvitsevan kosketusalustakuureja. Luulen, että meillä on vielä edessä vääntö siitä, saako ruudussa mennä omia aikojaan maahan ja saako sieltä juosta omia aikojaan seuruuseen, ja toivon että nämä väännöt tulevat jossain muussa tilanteessa kuin kokeessa.
- ohjattua: Tässä on pitänyt tehdä kovasti hommia liike osiin pilkkoen. Aloitin vahvistamalla merkkiä niin että oli lelu takana ja kilpajuostiin merkille. Tein paljon näitä. Sitten laitoin kapulat merkin ympärille, ja piti edelleen juosta vain merkille. Sitten aloin lähettää suoraan sivuilla oleville kapuloille, ja aika nopeaan tahtiin 2-3 viikossa siirsin kapulat koe-etäisyydelle. Pari kokeenomaista toistoa meni hyvin, sitten levisi. Kulo juoksi merkille lähetettäessä suoraan kapuloille. Kun vaadin menemään merkille, vauhti hidastui ja kuvioihin tuli mukaan merkin kuonokosketus. Laitoin kosketusalustan merkin taakse, ennenkuin tuo kuonokosketus pääsisi vahvistumaan, ja tästä olikin suuri apu. Tein alkuun niin, että oltiin ohjatunnoudon aloituspaikassa ja heitin kapulat. Tästä lähetys merkille. Kulo juoksi kapuloille, joista kielto ja ohjaus merkille. Pian ymmärsi tämän, mutta juoksi merkille huonolla vauhdilla. Kun pääsin kuitenkin vahvistamaan tätä merkille menoa, vaikka olikin hitaampi, niin vauhti tuli nopeasti mukaan. Tein aina ekan merkillelähetyksen niin, että kävin palkkaamassa leikillä, sitten jätin Kulon merkin taa ja lähetin sieltä jommalle kummalle kapulalle. Kapulannostosta pääsääntöisesti vauhtipalkkaus. Kulolla alkoi kuitenkin vire nousta tässä niin, että se merkiltä kääntyi niin nopeasti ja lähti vauhdilla että oli menossa keskikapulalle. Palautin sivukapulat edemmäs, mutta eilen keksin harjoituksen, jolla uskon saavani kaaret hyviksi, ainakin vaikutti lupaavalta. Laitoin leluja merkin ja keskikapulan väliin. Kulo tietenkin aluksi kääntyi edelleen liian jyrkästi ja oli menossa ottamaan lelun suuhunsa. Pääsin kieltämään näistä. Sitten se oli ihan pihalla, että mitä sen pitäisi tehdä. Vein sen merkille ja menin nostamaan sivukapulaa. Palasin lähtöpaikkaan ja lähetin tälle kapulalle. Meni varovasti, olin joutunut muutaman kerran kieltämään joten oli mennyt epävarmaksi että saako ylipäätään lähteä merkiltä. Kun sitten päätti uskaltaa, vaikkakin huonolla vauhdilla, juosta sivukapulalle, tuli valtavat bileet. Toisto toistolta varmuus alkoi nopeasti lisääntyä, ja pian Kulo hoksasi harjoituksen jujun ja juoksi merkiltä hyvällä kaarteella, leluja väistäen, varmasti ja nopeasti sivukapuloille. Kapulan nostoista on tullut nätit nostotreenillä. Aluksi lähempää, sitten etäisyyttä kasvattaen. Pidemmällä matkalla jouduin pari kertaa huomauttamaan, jos sähläsi noston yhteydessä.
- tunnaria: Kulolla on tässä vähän kiire, ja on vielä vähän epävarma. Juoksee kovaa kyytiä kapuloille, haistelee. Ongelmana on, että toisinaan myös maistelee. Ja kun löytää oman, ei aina tohdi lähteä sitä heti palauttamaan vaan jatkaa varmistelua, ja joskus tuntuu menevän pasmat niin sekaisin ja tulee kiire ja nappaa vaan jonkun suuhunsa. Ollaan tehty haastetunnaria alkuun kotona, nyt myös hallilla. Toisinaan menee jo tosi hyvin, toisinaan tulee noita edellämainittuja ongelmia. Toivottavasti asiaa vie eteenpäin vähän se, että löysin uuden kipukohdan ja treenattiin se pois: nimittäin että Kulon mielestä oli tavattoman vaikeaa tehdä päätöstä, jos tunnarikapuloita oli vain kaksi.
- kaukoja: jotka ovat hieman levähtäneet. Olen palkannut vaihdoista heittämällä namia, jotta saisin niistä vähän vauhdikkaammat, sillä seurauksella että Kulo ei keskity niin hyvin takajalkoihinsa. Ja mulla on ollut haasteita kriteerin kanssa, esim. että onko se vielä ok, jos koira keventää vähän toista takajalkaansa vaihdon yhteydessä, eli ei tee kunnon painonsiirtoa taakse? Jos en ole hyväksynyt näitä, niin yleensä on alkanut siirtää painoa jatkossa paremmin taakse eli pitäisi vaan varmaan nillittää niistä kriteereistä.
- luoksari on vielä työn alla. Ulkona tekee jo välillä kivoja lukkojarrutuksia, toki kun on lähellä mua. Olen ajatellut kirittää Kuloa juoksemaan lujempaa luokseni, jos vauhti on huono. Voisi toimia tällä koiralla.
- zetaa on tehty kaaviona niin, että teen kaikkea koeohjeesta poikkeavaa, tavoiteena että Kulo ajattelisi tämän liikkeen sellaisena, jossa pitää olla tosi skarppina. Asentojen erottelua ollaan tehty kierrättämisen kautta, käsken istumaan/maahan/seisomaan kun juoksee poispäin tai kohti, milloin missäkin kohtaa. Kulo sekoittaa alkuun seisomisen ja istumisen, mutta on yleensä treenin lopussa tosi pätevänä.

Kulosta tulee koko ajan enemmän ja enemmän mun dream come true -harrastuskoira. Se on työkoira henkeen ja vereen, vaikka olis tärppipäivät (ja ihan selvästi Kulolla on hirmuinen pentukuume kun on häntä niin kippuralla), niin tokoa treenatessa unohtuu kaikki muu. Lenkilläkin se pomppii monta sataa metriä poikittain mun edessäni töitä kysyen. Sanon sille että "menes nyt siitä", ja koira sinkaisee eteenpäin palatakseen heti takaisin kysymään uutta tehtävää. Kulo on alkanut palkkautua paremmin sosiaalisista kehuista ja nyt voin todeta, että tämän koiran kohdalla on mennyt vuosi siihen, että meidän suhteesta on tullut sellainen, että kumpikin luottaa toiseen, ymmärtää toista, osaa ennakoida toista, välittää toisesta niin että tuntuu selkäytimessä saakka. Sitä on edes hankala kuvailla. Mutta nyt tuntuu että me voidaan mennä melkein minne vaan ja selvitään yhdessä. Vaikkei aina menis ihan putkeen taitojen osalta, mutta muuten. Kulo on myös muuttunut ihan eri koiraksi kuin tullessa. Se oli niin kohtelias ja kaino.

Onhan se sitä vieläkin, mutta se on saanut ihan hirveästi röyhkeyttä, huumorintajua, leikkisyyttä ja sinnikkyyttä. Pahoin pelkään, että myös huonoja taitoja, kuten vasten hyppimistä. Nyt jos Kulo tekee virheen, sanon sille että "Oho." Jos tämä ei tuota mitään muutosta sen ilmeessä, niin jatkan että "Ei me näin voida tehdä", saatanpa vielä sanoa että "Tyhmä koira". Viimeistään tuossa kohtaa Kulo toteaa että nyt riitti, ja alkaa haukkua mulle ja hyppiä vasten. Ja tämän jälkeen tiedän, että se seuraavalla toistolla yrittää kaikkensa, ettei epäonnistuisi. Se tuntuu myös uskomattoman hienolta, että Kulo luottaa muhun, ettei virheen tekeminen ole maailmanloppu. Luulen, että mun auktoriteetti Kulon silmissä on vähän laskenut, mutta kun se johtaa siihen, että koira on treeneissä vapautuneempi mutta silti arjessa yms tottelee, niin en pidä tuota ollenkaan pahana asiana.

Taostakin vielä sen verran, että hain sen hoidosta sunnuntaina ja käytiin agi-kisoissa. Ei ihan hurrattavaa menoa, eka rata levisi käsiin, mutta toka rata oli nolla siihen asti, kunnes toiseksi viimeinen rima tippui. Toka luva oli harmillisen lähellä! Kevään tavoite olisi kisata joka kuukausi ja ehtiä agi-treeneihin joka viikko, syksyllä ollaan oltu 3-4 kertaa ohjatuissa treeneissä ja marraskuussa jo löytynyt yhteinen sävel kyllä on taas kadonnut kolmen viikon tauon aikana. Tao käy agilityssa kuumana ja on vähän röyhkeä, jos en näytä sille selvästi mihin mennä, niin se ilomielin tekee omat päätelmänsä, ja kovin irtoavana ja estehakuisena koirana keksii yhtä sun toista ylimääräistä. :-D

Benson puolestaan ihastutti eilen tokotreeneissä. Buudeli juoksi ruutuun ja merkin taa ja teki hienot luoksetulon stopit! Jos Kulo tekisi yhtä hyvät niin olisin tosi iloinen! :) Benson on muuten ollut hyvin kiireinen vauvanhoitajana.