Kulon treeniä

Olen kokeillut Kulon kanssa stopin treenaamista useammalla eri tavalla, mutta sitä itselle kolahtavaa tyyliä ei oikein ole löytynyt:
- takapalkka. Kun Kulon ajatus on takapalkassa, se pysähtyy aika nopeasti, mutta menee melkein poikittain koska ennakoi niin paljon palkalle. Jos työstän tätä palkkaamalla sitä toiseen suuntaan, se menettää ajatuksen taaksepäin ja pysähtymisetkin valuvat.
- vartaloavut. Vartaloavuilla Kulo pysähtyy tosi reippaasti, mutta ei opi tästä mitään. Se on niin herkkä mun vartaloavuille, että katsoo vain niitä eikä kuuntele yhtään antamaani sanallista käskyä. Vartaloavuissa on rajallinen etäisyys niiden tehon suhteen, kauempaa käytettynä tekee näissäkin valuvat stopit.
- appari heittää palkan samaan aikaan kun sanon käskysanan, itse eleetön. Kulo suhtautuu tähän lentävään palkkaan samoin kuin veljensäkin, eli paineistuu siitä että häntä viskotaan tavaroilla. Ei pysähdy reippaasti vaan luikkii ohi lelun.

Tiedän että moni on saanut hyviä tuloksia näillä menetelmillä, mutta mä vaan en osaa näiden kautta kertoa Kulolle, millaista suoritusta siltä toivon.

Lopulta kokeilin eilen Kulon kanssa sellaista, että jos se valui stopista, pahoittelin tätä kovasti ja vein Kulon siihen kohtaan, johon sen olisi pitänyt pysähtyä. Idean tähän sain Maijun puheista joskus aiemmin. (Kiitos!!) Ja tämä tuntuisi nyt kahden treenikerran jälkeen olevan semmoinen meille sopiva juttu! Molemmilla kahdella treenikerralla Kulo on ensin valunut, mutta on saanut jonkinlaisia oivalluksia, koska kummallakin kerralla se on tullut tasaista laukkaa ollen koko ajan valmis pysähtymään. Ei niin että ennakoisi stoppia, vaan niin että sillä on ajatus mukana. Olen pysäytellyt sitä eri kohtiin (voisinkin ensi kerralla tehdä niinkin, että laittaisin kolme kartiota parin-kolmen metrin välein, ja vaihtelisin minkä kohdalle Kulon pysäyttäisin, samalla saisin itse harjoitusta ajoittamisesta). Alkuun Kulo ennakoi stoppia tulemalla selvästi hitaampaa laukkaa tai jopa ravia, mutta tällöin otin sen vain sivulleni, ja sitten kevyesti härnäsin sitä lelun kanssa jota se ei tällaisella suorituksella ansainnut. Sen sijaan että Kulo tästä ahdistuisi, se sisuuntuu ja saattaa alkaa haukahdellakin. Seuraavalla kerralla se usein yrittää entistä kovemmin ja usein osuu oikeaan ja pääsen palkkaamaan sen.

Kaukojen vinouteen on auttanut se, että olen käynyt joka vaihdon jälkeen palkkaamassa ruoalla siltä puolelta, jota kohti haluan ohjata.

Noudossa ollaan harjoiteltu paluuasennon suoruutta, heittää takamuksensa liikaa mun taakse, ja tätä treenatessa paluuvauhti on tippunut joten myös siitä on pidetty kriteeriä yllä. Olen myös huomauttanut kapulan pureskelusta, ja se on vähän vähentynyt. Kapulan nosto on edelleen aika sähläämistä välillä ja se on edelleen työn alla.

Kiva on treenata Kulon kanssa, se on aina niin innokkaana ja väsymättömänä! :) Taonkin kanssa olisi ihana päästä treenimään, kunhan vaan vauva-arki alkaa vähän asettua, etenkin yöt. :)