Eilen oli elämämme toinen ohjattu aksatunti ProCaniksella, kuinkahan kauan pysyy laskuissa mukana? Tunti oli sikäli vähän pettymys, että en tiedä kuka käänsi kelloa tunnilla eteenpäin heti kun päästiin sisälle halliin. Eli justiinsa kun me mentiin sisälle, niin sitten pitikin jo lähteä pois. Kelle voi laittaa valitukset asiasta? Onko ProCanis koirakouluna vastuussa siitä, että aika kuluu liian nopeasti?
Jotain me ehdittiin tämän erittäin nopeasti kuluneen tunnin aikana onneksi tehdäkin.
Eka radanpätkä sujui ongelmitta, mitä nyt vähän hapuillen. Mua jännitti taas niin kovasti kun tää agility tuntuu niin hienolta ja tärkeältä. Toisella kertaa Tao oikein innostui ja meinasi lähteä kuuta kiertävälle radalle. Siitä löytyi se isompi vaihde, joka siitä löytyy jos sille näyttää lampaan, kissan tai ilmeisesti agilityesteen. Helposti lähti kaarrottamaan ja hakeutumaan esteen taakse, varmaan tässä vaikuttaa se että Tao mielellään lähtisi flänkille. Vahvistealuetreeniä pitäisi meidän tekemän. Sain kolmannella vai neljännellä yrittämällä kiertolaisen takaisin omalle sfäärilleni ja sitten menikin kivasti.
Toisella radanpätkällä meidän piti tehdä niin hieno valssikuvio, että olen vieläkin ihan fiiliksissäni. Koira jätettiin kahden esteen taakse, ja itse liikkeelle oikea käsi taaksepäin suorana, katse koiraan oikean olkapään yli. Kun koira oli ponnistuskohdassa, piti oikealla kädellä tukea sitä pysymään siinä ponnistuskohdassa, samalla jalat jotenkin ohjasivat koko muun ihmisen kääntymään ympäri katse koirassa pysyen ja ohjauskädeksi vaihtui vasen, ja ohjausjalka oikea oli tässä hyvin tärkeässä roolissa. Tämän hienon pyörähtämisen jälkeen oli kaksi estettä linjassa, näissä käytettiin lelua ohjaamaan pennun hakeutumista oikeaan suuntaan.
Tao oli treeneissä tosi hienosti, myös muiden koirien mennessä se vain katseli tosi kiinnostuneena mutta täysin ääneti.
Mä oon viime kuukausina (tokoilun maailmaan syvemmälle sukeltaessani) ruvennut miettimään treenatessani syy-seuraussuhteita. Se on hirveän mielenkiintoista. Mikä syy saa koirani toimimaan havaitsemallani tavalla? Miten pystyn vaikuttamaan tähän syyhyn, jotta saisin sellaisen seurauksen jota toivon? Syyhyn liittyy mielestäni keskeisesti koiran mielentila suorituksen alussa, aikana ja jälkeen. Asiaan liittyy harjoittelun ja palkkauksen yllätyksellisyys ja palkkauksen laadun ja suunnan pohtiminen; esim. ruoalla mielentila rauhoittuu, lelupalkkauksella lisätään virettä ja vauhtia. Palkan voi antohetkellä pitää paikallaan tai liikkeessä ja liikkeen suunnalla on tärkeä rooli. Mielentilaan vaikuttaa myös koiran tuntema itsevarmuus suhteessa liikkeeseen, ympäristöön ja ohjaajaan. Oman lisämausteensa tähän tuo paimen-paimenlinjaisen koiran ajattelutapa, joka on itselleni vielä osin arvoitus. Syitä ja seurauksia pohtiessani on tärkeää miettiä, mitä haluan koiran ajattelevan tietyn liikkeen osan aikana.
Otetaan esimerkiksi avoimenluokan luoksetulo. Haluan liikkeen alussa, että koira keskittyy sivullani istuessaan vain minuun, unohtaen koko ympäröivän maailman häiriöineen ja hälyineen. Sen pitää olla todella motivoitunut aloittamaan yhteistä suoritusta kanssani, en esimerkiksi halua että sivulla istuessaan koirani katselee ympärilleen ajatukset muualla. Katsekontaktin tippuminen ja ympäristön tapahtumien seuraaminen yhdistettynä koiran kyllästyneeseen mielentilaan on pahin painajaiseni, joka kertoo että en ohjaajana ole onnistunut luomaan koiralleni oikeanlaista mielentilaa yhdessä tekemiseen. En halua että koira tottelee minua pelkästä velvollisuuden tunnosta, vaan sen tähden että se rakastaa tehdä kanssani ja haluaa miellyttää minua, että minä olen koirani mielestä maailman mielenkiintoisin tyyppi joka keksii kaikkea jännää ja yllättävää. Lähtiessäni koiran luota koiran pitää jäädä varmasti paikoilleen, takapuolen nouseminen tai muu ennakointi kertoo siitä etten ole onnistunut tekemään paikoilleen jäämisestä riittävän mustavalkoista koiralle ja olen treeneissä vahvistanut ennakoimista, tähän liittyy myös koiran hallinta. Koiran pitää odottaa mielellään hyvässä jännittyneessä vireessä luoksetulokäskyäni, turhan seesteinen mielentila ei ole se mitä tässä haen. Luoksetulo-käskyn kuultuaan koiralla tulee haluta päästä luokseni mahdollisimman nopeasti, haluan että tänne-käsky = niin nopeasti luokseni kuin mahdollista. Kun annan pysäytyskäskyn (olipa se mikä tahansa asento), haluan että koira tottelee käskyä refleksinomaisesti. Tämä vaatii paljon toistoja, jotta käskyjen noudattamisesta tulee alitajuista, sekä toimivaa käskyjärjestelmää, jossa käskyt ovat keskenään helposti erotettavissa. Jälleen haluan että koira luoksetulo-käskyllä lähtee etenemään räjähtävästi ja etenee suoraan kohti minua. Sivulletulo täytyy olla vahvaksi treenattuna niin, että koira pystyy suorittamaan suoran, oikeaan paikkaan johdattavan sivulle/eteentulon mistä suunnasta ja vauhdista tahansa. Lisäksi haluan, että koira tulee sivulleni/eteeni innokkaalla, jopa ylpeällä tai röyhkeän itsevarmalla asenteella.
Monelta osin näiden oikeiden syihin vaikuttavien tekijöiden etsiminen on vaiheessa ja etenee kokeilemalla ja koiraan tutustumalla. Bensonin kanssa näiden asioiden miettiminen on kohtalaisen selkeää, Tao on vielä mysteeri koska se ei ole niin suoraviivainen. Hyvä kummiskin että ideaalisuorituksen tavoitteet on mietittynä, tiedänpähän mitä tavoittelen. Suoritusta arvioidessani en niinkään nykyisin katso itse koiran toimintaa, vaan sitä mielentilaa jota se ilmeillään ja eleillään ilmentää. Ei kannata jatkaa lähtötilannetta pidemmälle, jos koiran mielentila ei ole se mitä siltä halutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti