6/1/13 Ompelua ja potemista

Voi tylsyyksien tylsyys, kun flunssa iski päälle ja piti perua kaikki kivat koiramenot jotka oli viikonlopulle sovittuna. :-/

Menin koirien kanssa vanhemmille potemaan. Ihan paikoillani en pystynyt olemaan, joten ompelin hät'hätää äidin mäykky-cockeri-mixille suojapuvun kun se viikon päästä viedään steriloitavaksi. Kaavoja ei ollut ja ompelu eteni varsin nopsaan ja ronskisti saumurilla vedellen. Tällainen siitä sitten tuli. Saumat on kyljissä eikä haavaa pitäisi päästä mistään nuolemaan. Koska meillä ei ollut aineksia (eikä kyllä viitseliäisyyttäkään) nappien tai nepparien laittamiseen, niin ratkaisuksi tuli että puku solmitaan takapuolelta kiinni, samalla saa säädettyä puvun tiukkuudenkin.

Pimu

Taon ja Bensonin kanssa olen treenannut nopeita maahanmenoja. Bensonista on tullut ihan supernopea: nykyään se maa-käskyn kuullessaan suorastaan iskee kyynärpäät lattiaan. Taolla nopeus vaihtelee ihan hirveästi päivän mukaan, välillä se on säpäkkä ja välillä hidas ja vetelä kuin mikä. Muistutan itselleni että Tao on vielä niin keskeneräinen ja mun täytyy olla sen kanssa kärsivällinen. Musta tuntuu, että taidan nyt vain toden teolla keskittyä leikkimään ja nostattamaan Taoa. Jotta saan siitä sellaisen harrastuskoiran kuin mistä haaveilen, mun täytyy saada se oikeasti syttymään tekemiseen ja lelumotivaatiota paremmaksi. (Ei Tao nytkään todellakaan inhoa treenaamista, päinvastoin, mutta tavoittelen että mun kanssa treenaaminen olisi parasta mitä se tietää maan päällä olevan ja ettei täytyisi huolehtia siitä kestääkö sen vire ja motivaatio. Bensonin kanssa ollaan tällaiseen tilaan päästy joten miksei Taonkin.) En pidä hienoa teknistä osaamista missään arvossa, jos koira ei tehdessään osoita silminnähtävää innostusta tekemiseen. Sallin mieluummin sen, että koira tekee pieniä virheitä koska on niin innoissaan, kuin että se tekee teknisesti hyvin mutta näyttää siltä kuin se ei tekisi täydestä sydämestään. Häntien pitää heilua ja silmien loistaa. :) Eli seuraava kuukausi Taon kanssa vauhdikasta leikkiä, lyhyttä superhelppoa treeniä ja agilitya. Muistaakseni Benson syttyi yhdessä treenaamiseen juuri agilityn kautta, tosin se on hirveän pallohullu ja näin ollut aina helposti palkattavissa. Mutta nuorempana treeneissä Benson saattoi usein viedä pallon jollekin muulle kuin tuoda takaisin mulle, nyt sille ei edes herkkuluu kelpaa jos se näkee että treenaan toisen koiran kanssa vaan se yrittää ihan raivoisasti päästä luokseni. Kun Benson oli alle vuoden ikäinen, olin sen kanssa ihan lohduton kun se oli niin mahdoton sählä ja häiriöherkkä eikä me oltu löydetty yhteistä säveltä tekemiseen, tekemiseninto saattoi lopahtaa kesken kaiken. Ja kuinka kiva harrastuskoira siitä on nyt tullutkaan.

Toivottavasti joskus tulevaisuudessa luen tätä blogitekstiä ja mietin hymyillen, että olenko joskus joutunut Taon vireen ja säpäkkyyden kanssa päätäni vaivaamaan. :)

Paikkamakuut on Bensonin kanssa edistyneet; koira odottaa kuono tiukasti kiinni suljettuna että annan sille luvan mennä ruokakipolle. Ei puhettakaan että meinaisi patistaa vinkumalla. Tosin tätä ollaan tehty vain kotona ja lyhyitä harjoituksia, häiriö on ollut sitä että treenaan sivummalla Taon kanssa. Bensonin kanssa olisi nyt hyvä mennä esim. hallille suurempaan häiriöön treenaamaan tätä. Projekti kaukot on edelleen vaiheessa, kehonhallinta on selkeästi nyt kehittynyt niin että oikea suoritustapa on teknisesti mahdollista, mutta puudeli ei vielä ole kunnolla tajunnut ettei se saisi liikuttaa takajalkojaan. Ruutua ei olla taas tehty moneen viikkoon ja voin uskoa että sen osalta pakka on taas ihan auki.

Miksi pitää aina mennä Bensonin petiin? :-D