17/1/2013 Tokoa ja valokuvausta

Kävin poikien kanssa Sipoossa Saaraa ja koiria moikkaamassa, olipas kivaa. :-) Reissuun mahtui tokoilua, agilitya ja valokuvausta. Saara selitti mulle syväterävyysalueen niin että nyt tämä blondikin sen ymmärtää, antoi kuvausvinkkejä ja pääsin kokeilemaan iki-ihanaa 50mm kiinteää kuvaputkea, sellainen lähtee heti tilaukseen!

Olimme eilen Ojangolla treenaamassa, jossa meille piti yksärin Jaana Orava

Meillä oli Taon kanssa työn alla seuruu ja luoksetulot. Seuraaminen on parantunut taas ja siihen on alkanut tulla ajatusta. Mielentilaan olen ihan tyytyväinen, Taon silmät loistaa ja häntä heiluu pienesti. Namilla palkatessa vire on matalampi, mutta paikka parempi. Lelulla palkatessa lähtee helposti aukeamaan, edistämään tai painaa jalkaa vasten. Tämän työstämistä jatketaan, voisin kokeilla seinän vieressä seurauttamista lelupalkkaa käyttäen. Palkkaan lelulla aina taaksepäin. Namikäden avulla saa hyvän, kootun seuraamisen jossa ryhti ja paikka ovat hyvät ja käyttää hienosti takaosaansa, mutta haluaisin namimagneetista jo eroon, koska tuntuu että siinä Tao seuraa vain namia eikä ajatus ole samalla lailla mukana itse tekemisessä. Nyt on uutena asiana alkanut tulla ajatusta takaosan käyttöön myös silloin, kun namikäsi ei ole apuna.Tähän olen tosi tyytyväinen! Hommassa alkaa jo olla oikeaa seuraamisen makua ja olen huomannut itsestäni sen muutoksen, että uskallan nyt kävellä reippaasti koska luotan siihen että Tao tulee mukana niinkuin pitääkin. :-) Jatkossa rupean siirtämään kättäni rennompaan asentoon sivulle heilumaan. Yllättävän hankalalta tuntuu pitää kättä sivulla rentona, kun vieressä seuraava hujoppi on niin iso, etenkin verrattuna villaeläimeen.

Jaanalta saatiin vinkiksi tehdä paikallakääntymisiä ja naksuttimen avulla työstää seuraamista. Samalla lupaan ja vannon, että kun Tao toimii niinkuin haluan, niin:
- ensin tulee naksautus / merkkisana
- sitten vasta käsi menee taskulle
Jos kuka näkee tämän jälkeen mun tekevän näitä kahta asiaa samaan aikaan, niin saa antaa satikutia ;-)

Taolla tippui ajoittain kontakti uudessa treenihallissa seurauttaessa. Olen tähän asti luullut, että se piupaut välittää missä me treenataan, mutta näköjään sekin voi ottaa vähän häiriötä ympäristöstään. Perusasennot oli jostain syystä alussa tosi huonoja, mutta pienen muistuttelun jälkeen paranivat.

Luoksetulo on parantunut ihan huimasti. Olen pitänyt kuuria eteen istumaan tulossa lyhyeltä etäisyydeltä palkaten superherkulla, ja nähtiinpä eilen sekin, että se teki niin tiiviin ja vauhdikkaan eteen istumaan tulon että se samalla törmäsi mun jalkoihin. Olen haltioissani. :) Jaana kehui eteenistumaan tuloasentojen suoruutta. Jatkossa treenataan sitä, että vaihdellen eri laukka-askelten jälkeen annan merkkisanan ja lelu ilmestyy näkyviin. Totesimme, ettei sillä ollut mitään vaikutusta Taon luoksetulonopeuteen, että pitääkö joku kiinni siitä vai ei. Se ei rimpuillut kiinnipitäjältä irti vaan istuskeli tyynen rauhallisena. Toisaalta kun se istui paikkakäskyssä, niin se ei karannut luokseni vaikka hetsasin sitä lelulla. Videolla se lähtee vasta toisella luoksetulokäskyllä, mitä se ei aiemmin ole tehnyt. Täytyypä tässä seurailla että kehittyykö tämä käytös johonkin suuntaan.

Bensonin kanssa tehtiin ruutua. Jaana oli sen koulukunnan edustajia, jotka ottaisivat ruutunauhat pois aika varhaisessa vaiheessa. Olen nyt kumminkin päättänyt että me pidetään ne ruutunauhat eikä meillä ole mitään kiirettä niitä sieltä poistella. Juteltiin eri tavoista opettaa ruutu, ja keskustelun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että meidän ruututreenit jatkuu niin että siellä on puolet tai kaksi kertaa kolmesta lelu, ja puolet tai kerran kolmesta ei ole lelua. Rupean vähentämään lelun ruudussa oloa, kun näen että varmuutta ja vauhtia ruutuun juoksemiseen alkaa tulla lisää silloin kun lelua ei siellä ole. En ole vielä päättänyt, että tykkäänkö että appari heittää lelun vai ei. Se on ainakin selvää, että apparin täytyy olla ruudun takana, koska muuten Benson lähtee ajattelemaan sivullepäin apparin suuntaan ja haluan että sillä on ajatus mahdollisimman suoraan ruutuun menossa. En myöskään tiedä että haluanko että Benson ajattelee treeneissä että palkka voi tulla joltain muulta kuin multa. Tähän mennessä, jos on vaikuttanut hiukkaakaan siltä että Benson lähtisi meidän treenatessa ajattelemaan apparin suuntaan, ollaan vaihdettu palkkaustyyliä niin että mulla on palkka. Haluan olla treenikentällä Bensonille se maailman kiinnostavin juttu jossa sen ajatukset ovat täysillä, osin varmaan sen häiriöherkkyyden vuoksi. Tämän takia en palkkaa sitä esim. vapauttamalla sitä agilityesteille tai käyttämällä takapalkkaa. Sen sijaan mietin palkkauksen suunnan aina sen mukaan, mihin haluan koiran ajatusten suuntautuvan liikettä tehdessä / liikkeen jälkeen. Jaana antoi myös hyvän vinkin siitä, että koira oppii nopsaan kuinka monen laukka-askelen jälkeen se on ruudussa, ja koska hallissa harvoin mahtuu tekemään ruutua ihan täydestä pituudesta, voi tässä tulla koetilanteessa ongelmia. Voisinkin treenata ruutua pihalla ylipitkältä matkalta sitten kun ollaan valmiimpia siinä.

Kaukojakin tehtiin ja siinä etupalkka toimi takapalkkaa huomattavasti paremmin. Benson pystyy nyt tekemään kaukovaihdot kroppansa puolesta, mutta ongelmana on se että kuinka saan sen ymmärtämään, että takajalat täytyy pitää paikallaan. Olen käyttänyt tässä oikeiden suoriutusten palkkaamista ja väärien huomioimatta jättämistä (Benson paineistuu herkästi tässä joten ei kestä yhtään huomauttamista), mutta kriteerini on vähän heitellyt. Jaanan kanssa juteltiin, että koiralle paljon selvempi jos kriteeri on hyvin yksiselitteinen - eli kriteerini on se etteivät takajalat saa liikkua yhtään. Samalla mietin takatassutargetin mukaan ottamista. Laudanpala oli liian kapea ja ohut, nyt etsin sopivammanmallista targettia. Myös Jaana korosti, että tekee muutaman päivän yhtä asentovaihtoa.

Lopuksi tehtiin paikkamakuu kolmen koiran kesken, Tao makasi reunassa. Hyvää: makasi paikallaan varmasti, ei puhettakaan että olisi noussut, makasi täysin äänettä. Huonoa: Nuuhki maata, katseli ympärilleen. Suunnitelma: jatkaa kuonon maassapitämisen treenausta. Tänään tehtiin ekat treenit niin, että sivulta pyysin Taon maahan ja palkkasin tämän, sitten tämän jälkeen pyysin laskemaan kuonon maahan. Ei aluksi meinannut pentunen ymmärtää mitä siltä halusin, mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tulla ajatusta. Tänään hiottiin vain näitä leuan maahanlaskuja, ei tehty ollenkaan kestoa. Lisäksi tein sivulta maahanmenoja jossa kuonoa ei lasketa maahan, koska pelkään että pian Tao yleistää leuan maahan laskemisen tavalliseen maahanmenemiseenkin. Tehtiin myös paikallakääntymisiä niin, että Tao oli sivulla. Tänään namiavusteisesti ja pompahtaa vielä kovasti asentoaan vaihtaessa eli jatkan vielä tovin namin kanssa.

Saara treenasi Isakin kanssa ohjaajan aiheuttamaa häiriötä agilityssa, huiskien käsillään kuin olisi ollut lentoon lähdössä. Rimat lentelivät ja kaatuipa  yksi siivekekin kun Isak oli niin kummissaan. Olipa kiva sitten seurata, kuinka tämä mahtava nuori, 1,5-vuotias bc-uros handlasi sille asetetun haasteen ja pian radansuoritus onnistuikin Saaran käsillä huiskimisista huolimatta tyylikkäästi ja varmasti. Samalla näin, kuinka koira luki enemmän Saaran rintamasuuntaa ja liikettä eikä välittänyt niistä huiskivista käsistä. Meidän agilityura kun alkaa tässä ihan pian eli huomenna, niin täytyypä muistaa mikä merkitys koiralle on ohjaajan rintamasuunnalla.