Anun tokokoulutuksessa

Oltiin Anun tokokoulutuksessa eilen.

Tehtiin kisanomaisesti nouto, seuruu ja seuruusta seisominen.

Nouto
Sähläsin noudon aloituksessa ja hoin sivulletulokäskyä, Kulo oli lähdössä mutta nöyränä tyttönä pysähtyi niille sijoilleen ("Siis häh, mitä sä haluat?").
Hyvää oli:
- odottaessaan noutokäskyä haki aktiivisesti katsekontaktia eikä kyylännyt kapulaa
- lähti kapulalle (sähläyksen jälkeen) vauhdilla ja myös palautusvauhti oli hyvä
- sivulletulo oli hyvä, tuli vauhdilla loppuun asti ja kiepautti takamuksensa suoraan
- ei ihan lähellä mua pureskellut kapulaa
Kehitettävää:
- nosto oli tosi ruma, sähläsi
- noston jälkeen sama meininki jatkui ja puri kapulaa alkupalautusmatkan
Treenisuunnitelmaa:
- noston treenauksia niin että oikeasti saan nättejä nostoja aikaiseksi. Ei kannata ulkona treenata sillä tyylillä mitä olen tehnyt, vaan pitää miettiä joku muutos, esim. tuon ohjatunnoudonkapulan käyttäminen
- kapulankantotreeniä, mietin että voisin kierrättää Kuloa kahdeksikkoa ja puuttua jos leuat käyvät

Seuruu
Koska alla oli niin ihanan kuumottava nouto eikä lelulpalkalle ollut päässyt purkamaan liikaa intoaan, seuruun alku oli aikas korkeassa vireessä tehtyä. Paikka hieman eli, Kulo oli liian edessä ja tästä johtuen hieman poikitti.
Hyvää:
- piti katsekontaktin hyvin
- innokkuus seuraamiseen :)
- ei kuitenkaan pompi seuratessa eikä tule ääntä (niinkuin ei yleensäkään tule Kulolta; tajusin että se on arjessakin tosi hiljainen koira, haukkuu ja murisee mutta ei vingu koskaan)
Kehitettävää:
- on hieman liian edessä, etenkin perusasennoissa
- osa perusasennoista vinoja
- askelsiirtymissä pomppaa ekan askeleen
- takapuoli kiertyy oikealle, seuraa hieman c:n mallisena, pää kiertyy eteeni
Treenisuunnitelmaa:
- oma kävelyvauhti reippaampi
- kainalopalkalla saa päätä suoraan ylöspäin, tässä pitäisi palkata niin että saa hypätä kainalopalkalle (eli ei niin että pudotan sen kainalosta), ja appari voisi naksauttaa kun nostaa päätä ylöspäin niin saisi ajoitettua palkan tähän
- askelsiirtymiin siedätystä omaan liikkeeseen ettei ennakoi pomppaamalla
- askelsiirtymien kävelyä etuviistoon, jotta olisi helpompi lähteä mukaan

Liikkeestä seis
Hyvää:
- seuruu oli ok, reagoi käskyyn hyvin, seisoi paikoillaan varmasti
Kehitettävää:
- voisi pysähtyä vielä napakammin (osaisinkohan opettaa sen paino takajaloilla -tekniikan tähän?)

Suorituksissa Kulo oli aikas korkeassa vireessä, mikä näkyy sillä etutassujen ylimääräisinä liikkeinä ja pienenä ennakointina ja hytkymisenä. Anu neuvoi palkkauksessa odottamaan aina hetkeä, kun se on hieman rauhallisemmassa mielentilassa. Myönnän treenaavani Kulon kanssa vähän turhan hektisellä tempolla, pitäisi rauhoittaa tahtia. Tämä on koira jota ei tarvitse nostattaa, sen kun aina muistaisi :D

Tärkeää olisi myös vahvistaa sosiaalista palkkautumista, tämä on ollut koko ajan asialistalla mutta silti niin herkästi unohtuu. Eli suorituksen jälkeen kehut, ja lelupalkkaus vasta sitten kun näkee että koira oikeasti vastaa sosiaaliseen palkkaan. Haasteena sosiaalisessa palkkauksessa Kulon kanssa on, että se rupeaa kehuista palkkautuessaan herkästi haukkumaan. Kuten Anukin sanoi, tämä on helppo karsia pois kieltämällä, mutta itselle on varmaan ollut vaikeaa se että suorituksen jälkeisessä palkkauksessa joutuu kovasti kieltelemään. Mun pitäisikin nyt ajaa läpi sosiaalinen haukkumatta palkkautuminen suorituksista erillisenä juttuna ja liittää vasta sitten suorituksiin.

Paikkamakuussa vähän vielä kummitteli viikon takainen paineistuminen (joka johtui siitä Alizine-piikin aiheuttamasta epävarmuudesta); Kulo menee muussa yhteydessä hyvin lepo-käskyllä heti maahan laskien kuonon samalla, mutta paikkamakuussa kun tehdään yksitellen maahanmenoja niin paineistuu. Eli tämä paineistuminen pitäisi nyt purkaa pois. Paikkamakuussa olen nyt ruvennut tönimään Kulon takaosaa ja kehun ja namipalkkaan kun pysyy hyvässä asennossa, oho jos kellahtaa lonkkalevolle. On ruvennut tajuamaan että pistää vastaan.

Luoksarin stoppien kouluttamisesta puhuttiin myös. Tähän hyvä konsti olisi takapalkan käyttö. Takapalkka pitäisi aluksi ajaa läpi suorassa luoksetulossa, jossa tarkoituksena olisi opettaa koiralle, että vaikka se palkka on siellä takana, pitää silti juosta hyvällä vauhdilla emännän luokse. Tämä tapahtuisi niin, että palkka olisi myös minulla ja jos Kulo juoksisi huonolla vauhdilla, lähtisin lällätellen oman palkkani kanssa juoksemaan pakoon ja Kulo ei saisi etu- eikä takapalkkaa. Anu sanoi tärkeän huomion: etupalkkaa ei käytetä houkutteluna. Jos siis koira tulee huonolla vauhdilla, sitä ei houkutella etupalkalla vaan sitten ei heru palkkaa olleskaan. Näin koira oppii, että palkan saadakseen kannattaa aina laukata hyvällä vauhdilla, ja ikinä ei tiedä saako palkan edestä vai takaa. Meillähän Kulon kanssa on tilanne se, että se tekee suoran luoksetulon sellaisella vauhdilla että stopin tekeminen on hankalaa. Tavoitteena olisi opettaa napakka suora stoppi, jossa käskyyn reagointi tapahtuisi välittömästi. Seisomisstopin kriteeristä kiinnipitäminen aiheuttaa varmasti jokaiselle tokoilijalle harmaita hiuksia, mutta maahanmeno on kuulemma helpompi. Maahanmenossa kannattaa aina käydä ensin palkkaamassa koira makuuasentoon (namilla), ja vasta sitten vapauttaa takapalkalle.

Tein Jennin avustuksella tunnaria hallin pihalla, ekaa kertaa Kulon kanssa jossain muualla kuin meidän vierashuoneessa. Verkon avulla tehtiin, neljä kapulaa, etäisyys muutama metri. Jenni naksautti oman ilmaisemisesta ja palkkasin namilla. Ekalla toistolla seilasi kapuloiden päällä pitkän aikaa ja maisteli kaikkia, kunnes pysähtyi hetkiseksi omalle ja päästiin palkkaamaan. Toisella kerralla melkein sama juttu, ehkä hieman lyhyempi seilaaminen. Kolmannella kerralla oli selvä käsitys hommasta: nuuhki kapulat ja pysähtyi ilmaisemaan oman (yritti ottaa sitä verkon alta suuhunsa). Tähän oli hyvä lopettaa.

Illalla kokeilin tunnaria kotona Jennin innostamana niin, että laitoin kapulat V:n ja toisella kertaa O:n muotoon. O:ssa oli 7 kapulaa. Kaikki toistot onnistuivat hyvin ja Kulo oli selvästi kartalla: tiesi että oma kapula pitää tässä etsiä ja löytää. Jes, jes ja jes! Tässä olisi suunnitelmana treenata verkon avulla vielä haastavammissa olosuhteissa, pidemmältä matkalta, korkeammassa vireessä, eri muodostelmissa, eri tavalla hajustetuilla kapuloilla (esim. niin että useampi appari hajustaa muut kapulat). Yksi haaste kerrallaan harjoitukseen lisäten. Kun nämä sujuu, voinee verkon hyvillä mielin poistaa. Mielenkiinnolla odotan, että millainen tunnarisuoritus saadaan kasaan kun koko homma opetetaan verkon avulla. :)

Ihan hirveästi on töitä tehtävänä Kulon kanssa, tuntuu että toko on niin pikkutarkkaa ja tässä tasapainoilee sen kanssa, että muistaisi yksityiskohtien lisäksi treenata kokonaisuuksia. Koiran mielentilan hallinta näyttelee suurta roolia. Monesti tulee semmoinen olo että osaanko mä oikeasti opettaa Kulosta sellaisen toko-osaajan, kuin haaveilen? Kriteeristä kiinnipitäminen ja odottamattomiin tilanteisiin reagoiminen ovat vaikeita, haastavia asioita.

Taon kanssa rupesin eilen opettamaan seisomasta istumista peruuttamisen kautta. Liitän tähän käskysanan "Do". Tavoitteena ajaa sille läpi ajatus, että "Do" tarkoittaa taaksepäin suuntautuvaa istumistoimintaa, jos saisi takatassut pysymään kaukojen vaihdoissa paikoillaan. Taon seuruu sujuu kotona mun mielestä kivasti, seuraa suorana. (Pomppimista tulee kyllä herkästi) Hallilla on sitten eri asia kun siellä on niin siistiä olla. Tao on jotenkin niin suloinen, pöhkö tokoilija. Koko koiran olemus loistaa kun hän saa tehdä :D