Synttärihumua ja osteopatiailoittelua

Maanantaina vietimme Wallisten 2-vuotissynttäreitä Salon koirahallissa tokoillen ja vähän aksaillen. Paikalla olivat Tanja Jalliksen ja Mannan, Lari Piun, Salme Ässän ja Anna-Mari Pesin kanssa.

Kuva: Lari Tapola

Treffien jälkeen suuntasimme Tanjan, Larin ja koiralauman kanssa Kiikalan metsiin ulkoistumaan.

Kulo ja Piu

Miun koirat yhes koos :)

Kulo, Tao, Jallis, Benson, Piu ja Manna

Äitikoira 

Äiti ja poika, samikset

 Tiistaina tokoilimme Marin kanssa Ojangossa. Olin unohtanut Kulon tassutossun eikä side oikein suojannut kynttä, joten kun huomasin Kulon hieman varovan tassua niin lopetin treenit sen kanssa lyhyeen ettei sille jäisi ikävää makua tokoilusta. Kulo ei tassusiteestä ja juoksupöksyistä (+ tassukivusta ja hormonihuuruista) huolimatta ollut yhtään moksiskaan vaan tokoili innoissaan! Siitä ei kyllä tuo tekemisen into tunnu koskaan loppuvan! Kulo elää työlle ja tekemiselle.

Taon kanssa tehtiin BH-kokeen osia. Seuruu ei ole sille mikään ongelma, se voisi varmaan seurata koko päivän kun se on niin ihanaa kulkea mamman vierellä. Luoksetulossa pientä ahdistumisen poikasta, näkyi että pudotti raviin ja tuli hieman epävarman oloisena. Näistä vaan kehuja ja palkkausta että saisi varmuutta. Läheltä mun eteen istumaantulo ei ole mikään ongelma vaan tarjoaa sitä hela tiden, samoin jos kuonossa on jotain (noutokapula tai joku esine), niin tulee innokkaasti. Vielä mä saan kerrottua sille kuinka hieno koira se on, kun tulee eteeni istumaan! Tao pääsi karkaamaan pk-A-esteelle, jota ei olla yhtään tehty. Seisoin 20-30m päässä ja en voinut kuin katsella, kuinka koira juoksee esteelle täysillä, huomatakseen sen huipulla kuinka jyrkkä pudotus siitä on. Hyppäsi sitten suoraan alas, mun sydän jätti pari lyöntiä välistä mutta koira ei loukannut itseään, Piira tänään tutki sen.

Tänään vein Bensonin Piiran käsittelyyn, ja ilouutisia saatiin: Benson on elämänsä kunnossa! Se on saanut hurjasti lisää lihasta mm. selkään ja takapäähän, lihakset ovat pehmeät ja kimmoisat, kylkiluut ovat laskeutuneet (kireät kylkilihakset olivat kai nostaneet niitä eteen ja ylös) ja niskalihakset oli rennot. Sillä on vasen kylki jumissa ja vetää selkärankaa hieman kaarelle, näitä venytellään. Mutta nyt tuntuisi että ollaan löydetty keinot, kuinka pitää puudeli kunnossa! Salaisuus on: 1-1,5h metsälenkit joilla saa ravailla omaan tahtiin pehmeällä metsänpohjalla vapaana, puudelin järjen(?) lisääntyminen jolloin ei enää ihan niin paljon juokse kaikkea päin, omakotitaloon muuttaminen jolloin ei tarvitse vahtia koko ajan ja tekemisen vähentäminen, jolloin stressitasot ovat laskeneet. (Benson ei oikein kykene palautumaan positiivisesta treenistressistä, vaan sille jää kierrokset päälle ja se vaatii sitten koko ajan tekemistä ja huomiota. Kun ei olla treenattu sen kanssa / aktivoitu sitä läheskään niin paljon kuin aiemmin, niin se on paljon onnellisemman ja rennomman oloinen. Eli heikkohermoiselle kärsimättömälle koiralle liika aktivointi VOI olla huonokin asia jos se ei kykene palautumaan siitä henkisesti.) Kaksi viimeistä ovat johtaneet siihen, että puudeli kykenee rauhoittumaan, jolloin sen lihakset eivät ole jatkuvassa jännityksessä. Stressaantuneella koiralla on kuulemma kuivat lihakset.

Niin hyvä mieli Piira-käynnin jälkeen, tuntuu että todella nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja ehkä me saadaan pitää maailman rakkain pikku-buudeli seuranamme vielä monta monituista vuotta!! :)