Matalalentoa...

Meidän vaikeudet ja vastoinkäymiset eivät ota loppuakseen :( Neljän päivän päästä tulee tasan kuukausi siihen, kun kaikki alkoi, joten toivotaan että tämän jälkeen onni kääntyy. Ja toisaalta, sanonta "Ei kahta ilman kolmatta" on myös täyttynyt, joten siltäkin osin toivotaan että loppuvuonna ei tule mitään takapakkeja!

Aloitetaan positiivisista jutuista eli Bensonille kuuluu hyvää, niin hyvää kuin nyt spondyloosivaivaiselle, nivelrikkoiselle koiralle voi kuulua. Ensi viikolla kuullaan Piiran mietteet, mutta oma mutu on että Bensonin olo olisi hieman parempi; se on ollut hirveän hyväntuulinen, leikkii ja touhuaa, ja toisaalta nukkuu levollisen ja rennon näköisenä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Ajoittain selkää vetää köyryyn ja selkälihakset nykivät painettaessa eli kyllä se selkä ei kuntoon koskaan tule eikä spondyloosi lakkaa muistuttamasta olemassaolostaan. Makoilee paljon niin että molemmat takajalat ovat suoraan taakse, mun mielestäni tämän asennon osuus on lisääntynyt viime kuukausina - hyvä niin!

Taon hammas voi hyvin, näyttää samalta kuin tmp jälkeen. Tao lopetti kennelyskimisen 2vkoa sitten ja on oikein terve ja touhukas poju. Se on nyt arjessa ollut jonkin verran ahdistuvaisuuteen taipuvainen, lähinnä lenkeillä. Luulen että tähänkin tulee apua kun päästään normitreenailuihin ja saadaan pojalle mielekästä tekemistä ja muuta ajateltavaa. :)

Kulo lopetti yskimisen melkein kaksi viikkoa sitten. Sen kynsi paranee tuuuuuuskaisen hitaasti. Se on edelleen semmoinen vaaleanpunainen, kohtuupehmeäpintainen ja kohtuuherkästi verta vuoteleva. Ei kuitenkaan eritä enää ja jotain valkoista kovaa on ruvennut kasvamaan tyveen. Täytyy laittaa siitä kuvia tuohon meidän toipilaspostaukseen.

Valmiina valloittamaan maailma? Ensimmäinen askel otettu :D :D :D (Oikeasti olis tosi mielenkiintoista tehdä joskus kisareissu ulkomaille, Eurooppaan tai Pohjoismaihin)

Kulo aloitti juoksut sunnuntaina, joten meidän ensi lauantaille kaavailtu yhteisen kisauran aloittaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Toisaalta hirveä pettymys kun olis ollut niin siistiä osallistua isoon tapahtumaan Kulon kanssa, mutta toisaalta hirvittelin mielessäni että ei ole ihan paras lähtökohta kokeelle, kun ei olla päästy treenaamaan hallille treeniporukan kanssa melkein kuukauteen ja muutenkaan ei olla pystytty treenaamaan läheskään normaalisti.

Tässä välissä täytyy hehkuttaa, että Kulo on ruvennut tajuamaan askelsiirtymät ja tunnarin haistelutyöskentelyn, jota tosin ollaan vielä tehty niin ettei saa kapuloita verkon alta (täytyisikin taas kokeilla että osaako siirtää verkon kanssa opitun ilman verkkoa olevaan tilanteeseen). Sivulletulot ovat yllättäen huonontuneet, jää useimmiten vinoon. Meinas jo hermo mennä, en taida olla mikään maailman kärsivällisin, mutta onneksi Kulo ei ole mikään herkkis vaan silmät loistaen vaan tekee toistoja, toistoja... Se on niin timantti koiraksi! <3

Tuorein murheenkryyni olen minä. Eilen kaaduin metsässä pahasti ja nyt on polvi turkasen kipeenä. Kävin lääkärissä. Lääkäri painoi kipeää kohtaa niin että multa lensi silmähiet, ja kysyi että onko näin kipeä vai onko mulla millainen kipukynnys. Ois pitänyt sanoa että oota hetki, haen jostain veitsen ja tökkään sen sun polveen ja katsotaan millainen reaktio sieltä tulee, saat vähän vertailupohjaa. No ei vaan, kiva lääkärisetä se oli ja diagnosoi polven ulkosivusiteen revähdyksen ja kirjoitti mulle viikon saikkua. Nyt otetaan iisisti ja toivotaan että menee levolla ohi eikä oikeasti tarvita sitä veitseä.

Mielenkiintoista luettavaa sairaslomalle :)

Onneksi mulla on kolme hoitotätiä, jotka tuovat iloa toipilaalle:

"...täällä mitään LUUTA ainakaan ole..."

Kainalokaverini mun <3

Lenkillä takana ja telkkua katsellessa edessä. Hyvää tv:n katselua vaan mulle... :)