Hei me opitaan!

Voihan vitsit kun tuon Kulon kanssa on niin siistiä treenata! Tuntuu että me ollaan päästy samalle aallonpituudelle treeneissä ja että mä rakastan tuota Kulon innokkuutta ja säpäkkyyttä! Lisäksi Kulolle on tullut samanlainen asenne ja oma ajattelu kuin pojilla on, en osaa sitä selittää kovin tarkasti mutta mulla taitaa olla sellainen oma koulutustyyli, joka muokkaa mun koirista tietynlaisia, ja nyt kun Kulostakin on tullut sellainen tietynlainen niin tuntuu tosi hyvältä. Kaikki kolme odottavat kieli pitkällä treenihuoneen oven takana että kenen onnekkaan vuoro on, ja se jonka nimi sanotaan, juoksee sisälle, kääntyy ja alkaa heti aktiivisesti odottaa että mitä tehtäis ja tarjoaa toimintoja. Myös Kulo on alkanut pompata jumppapallolle ennenkuin sen ehdin maahan laskea ja se ei ole enää niin kohtelias vaan kilpailee röyhkeästi Taon kanssa, että kumpi saa seurata, jos sattuvat molemmat olemaan samassa huoneessa kun pyydän seuraamista.

Ollaan erinäisisten syisten johdosta tehty iltaisin vaan pienet sisätokottelut meidän vierashuoneessa. Siellä on isot peilit, joten pystyn niistä katselemaan Kulon asentoa ja suorittamista, ilman että täytyy kiertyä sen puoleen. Mulla on oikeassa kädessä naksu, jolla merkkaan oikeat suoritukset, ja Kulo nappaa heti naksautuksesta kiinni että mikä oli se juttu jossa se onnistui. Näin olen saanut sen ymmärtämään monia asioita.

- Seuruussa Kulo on oppinut pitämään paikkansa, vaikka kiemurtelen, teen käännöksiä, pysähtelen. Se osaa työskennellä takaosallaan. Askelsiirtymät alkavat sujua sivuille ilman namia, toisinaan tahtoo laskea pyllynsä alas liian aikaisin ja voisi tulla vielä vähän suorempana. Kulo on siitä ihana, että vaikka se on innoissaan, se ei pompi.
- Kaukojen s-m-s -vaihdoissa Kulo on ymmärtänyt, että ei kannata kurotella namin suuntaan, vaan nami tarjoillaan sille aina leuan alta. Näin paino on ruvennut pysymään takatassuilla. Näitä pitäisi joka ilta treenata vähän, me tehdään alle kymmenen toistoa Henkan pitäessä kiinni takatassuista. Kun oli jäänyt kolme iltaa väliä siihen, ettei tätä oltu ehditty treenata, Kulo yritti liikuttaa takatassujaan, mutta kun ollaan kolmena iltana peräkkäin treenattu niin ei yritäkään liikuttaa niitä, tällöin Henkan rooli on lähinnä varmistella. Olen tähän mennessä istunut maassa mutta eilen nousin seisomaan, Kulon pakka levisi ja rupesi tarjoamaan maasta istumaan nousua. Yksi namiavusteinen seisomaannousu ja sen jälkeen muisti taas että mistä on kyse.
- Noudossa pitäisi työstää palautuksia. Kulo nykyisin pyörähtää tosi makeasti suoraan sivulle, mutta ajoittain jää vajaaksi, vinoon, ja ajoittain leuat saattavat pari kertaa käydä. Pureskelemattomuutta ollaan treenattu niin, että Kulo kävelee vapaasti mun lähellä kapula suussa ja huomautan jos leuat käyvät, naksautan kun puree nätisti. Tämä tuntuu selkeimmältä keinolta nyt kertoa ettei pureskelu ole ok ja Kulo tuntuu ottavan palautteen hyvin vastaan, into ei huomautuksesta laske.
- Paikkamakuiden alkuja ollaan treenattu ja Kulolla alkaa olla hyvä ymmärrys siitä, että down=maahanmeno, pää jää ylös ja lepo=pää lasketaan maahan ja se pysyy maassa kunnes tulee naksautus tai sanon sen nimen. Nimen sanoessani odotan että Kulo pomppaa nopeasti istumaan, ja tätä intoa olen ruokkinut palkkaamalla aina heti lelulla.

Mun mielestä tää tokon treenaaminen on niiiiin siistiä! Arvaatteko, pidätte varmaan hulluna, mutta toko on mun mielestä jopa hienompaa kuin agility. Toko on vähän niinkuin arvoitusta ratkaisisi. On joku haaste, se voi olla kokonainen liike tai joku pienenpieni liikkeen osa, joka pitää ratkaista. Alan pohtia että mitä sen koiran pitäisi ajatella, millainen sen mielentilan pitäisi olla ja miten kertoisin sille että mitä siltä odotan kulloisessakin kohdassa. Esimerkiksi seuraamisesta pysähtymisestä haluaisin, että heti kun annan pysähtymiskäskyn, koira jäätyisi niille sijoilleen. Haluan että se jäätyminen olisi sellaista innokasta, odottavaa, ei missään nimessä painostunutta. Kriteerinä olisi se, että käskysanan jälkeen tassukaan ei saisi liikahtaa. Koira saisi hakea katsekontaktia kun olen sen etupuolella, mutta kun siirryn sen taakse, sen pitäisi katsoa eteenpäin eli ei saisi kiertyä katsomaan taakseen. Siinä sitten tuumin ja haen palkkauksen keinoin sopivanlaista reaktiota ja tulosta, huomautan jos siirtää tassuaan ja siirrän sen takaisin, härnään vielä liikauttamaan sitä tassua, palkkaan kun selviää haasteesta. Kaikki tietenkin erillisinä harjoitteina varsinkin alkuvaiheessa, ettei se pysähtymisen yms. innokkuus kärsi. Koko ajan skannaan koiran mielentilaa, koska tavoitteeni on että käskysanani ovat koiralle lupa tehdä, ei pakko, eli koiralla on valtava motivaatio tehdä. Kulo vielä tässä vaiheessa korjaa pysähtymisen jälkeen asentonsa paremmaksi (esim. astuu toisen tassun toisen viereen) minkä ehkä haluan karsia pois, Tao sen sijaan pysähtyy niille sijoilleen vaikka kuinka epämukavaan asentoon.

Hauska päästä Ninan ja Christan koulutuksiin keväällä kuulemaan, että millaista jälkeä olen Kulon kanssa saanut aikaan ja saada lisää vinkkejä ja ajatuksia. :)

Joka kodissa pitäisi olla yksi villakoira <3