Käsky!

Meillä on eka yhteinen tokokoe Kulon kanssa lauantaina 8.3., jos koiruus ei sitä ennen aloita juoksuja. Vähän jopa toivoisin että aloittaisi, koska - kiitos kennelyskän ja irronneen kynnen - emme ole pystyneet tekemään sellaisia treenejä joita olin suunnitellut ja ennen koetta meillä on pohjalla 3vkon tauko hallitreenailusta.

Mietin mitkä ovat meidän potentiaaliset pisteitä syövät virheet. Koira kyllä osaa kaikki liikkeet, mutta todennäköistä on, että se on niin innoissaan että sählää väliin omaa ekstraa. Koe järjestetään isossa hallissa sdp:llä maajoukkuekarsintakokeen jälkeen, ja käsittääkseni paikalla pyörii kaksi kehää samaan aikaan. Kulolla ei ole vastaavanlaisesta häiriöstä kokemusta (eikä nyt mahdollisuutta vastaavanlaista häiriötä päästä treenaamaan, kiitos kennelyskäkarenssin), joten riskinä on että sen kontakti tippuilee. Sivulletuloissa on ruvennut taas tulemaan hieman liian eteen ja jää tällöin vinoon.

Tänään tein Kulon kanssa kokeenomaiset treenit itse itseäni liikkuroiden. Ja hyvä niin! Aluksi se ei meinannut ymmärtää niitä kaikkia litanioita joita puhelin liikkeiden alussa, vaan useimmiten tarjosi maahanmenoa. Tämän jutun jujun se tajusi nopsaan, mutta alkuun aina kun kailotin "käsky", niin Kulohan teki - meni maahan, istui, mikä sitten aina sopikaan tilanteeseen. Pääsin huomauttamaan tästä ja pian naksauttelemaan, kun malttoi olla asennossa. Tätä harjoitusta täytyy tehdä oikeastaan kaikkien liikkeiden osa-alueisiin, esim. liikkeestä seisomisessa kun palasin viereen ja kailotin käsky niin kyllä oli hankalaa vaan seistä paikallaan. Lopulta kyllä sekin onnistui, näki että koira oikein ponnisteli pysyäkseen paikoillaan seisomassa, ihan hirveästi olisi tehnyt mieli tehdä edes jotain. Eli joka osa-alueessa mitä tehtiin, aluksi tarjosi "käsky"-sanan kailottaessani jotain ja sitten tajusi että pitää odottaa sitä ihan oikeaa käskysanaa.

Paikkamakuun aloitukset on vaiheessa. Se että malttaa istua sivulla vaikka tulee liikkurin käskytystä. Että menee maahan mutta ei mene lonkkalevolle tai laske kuonoa alas ennen "lepo"-käskyä. Että kun pomppaa ylös liikkeen lopussa niin ei samalla ota sivuetäisyyttä, edes niitä joitain senttejä. Kyllä on tarkkaa puuhaa mutta että mä niin nautin tästä pilkunviilaamisesta, vielä kun koira on niin innokas ja vastaanottavainen! :D

Taon kaukot on levinneet, senkin kanssa pitäisi tehdä niitä takatassusta kiinnipitämisiä. Mutta asenne on kiva. Seuruussa pitäisi karsia pomppimista, toinen on niin innoissaan tästä lempiliikkeestään että tekniikka on aika persiistä. Plussaa siitä että hienosti käyttää kroppaansa sivusiirtymissä ja kulmissa. Jäävät on kivat. Jumppapallo on Taon mielestä niin hieno, että hyvä kun saan sitä laskettua lattialle niin Tao on jo lentänyt sen päälle. Taolla on tosi hyvä tasapaino jumppapallolla, Kulolla huono, se seisoo lihakset täristen. Kulon kanssa tein päätöksen treenata nyt pikkuhiljaa jumppapallolla syviä lihaksia, niin kaukojen vaihdotkin muuttuvat helpommiksi kun kroppa toimii niinkuin pitääkin.

Käveltiin tässä yksi päivä lenkiltä kotio. Matkan varrella asuu aidatulla pihalla valtava mastiffiuros. Ei olla nähty sitä nyt puoleen vuoteen. Tuli kesällä todettua, että kompostiverkkoaita kestää sen hyökkäykset päin aitaa, joten en säikähtänyt kun se nyt sen pihan ohi kävellessämme tuli kotitalonsa alaovesta läpi ja juoksi hirveällä mylvimisellä aidalle. Tao oli niin ilahtunut tästä, haastoi häntä heiluen leikkiin, yritti lyödä tassulla verkon takaa. Mastiffilta loppui taas aggre kesken kun vastaanotto oli niin iloinen. Tao on ihan oikea pyhäkoululainen, ei se siltikään osaa kuvitella muista koirista pahaa, vaikka sen päälle on vieras uroskoira kolmesti käynyt kun se oli alle vuoden. Tao elelee omissa vaaleanpunaisissa perhosmaailmoissaan, joissa kaikki pitävät hänestä. On siellä yksi synkkä uhkakuvakin, nimittäin mahdollisuus että ehkä emäntä ei ole häneen tyytyväinen. Se tuntuu olevan Taon suurin pelko ja painajainen. On se hassu koira ja tuntuu aika ainutlaatuiselta omine ongelmineen ja mietteineen.