tiistai 18. helmikuuta 2014

Taakse, mars!

Kuluneen viikon aikana treenaaminen on ollut tosi pientä täällä meidän toipilaskodissa. Kulo oli torstain-lauantain selvästi väsynyt ja nukkui tai lepäsi lähinnä. Mulle iski sunnuntaina ihan hirveä masis kun tuntui että tää meidän treenittömyys vaan jatkuu ja jatkuu ja koirat on sairaslomalla/karanteenissa koko kevään. Sitten tein pienen treenin Kulon kanssa ja mieli oli taas ihan super. Mä olen ilmiselvästi addiktoitunut. Onkohan siihen olemassa vieroitushoitoa?

Aikani kuluksi opetin Taoa laittamaan sukkapyykkiä pyykinpesukoneeseen. Päästiin siihen vaiheeseen, että Tao kantoi sukan koneen eteen, tiputti sen maahan ja työnsi sitten päänsä koneeseen. :D Taolla oli tosi hauskaa ja näkee, että sille tällainen sheippaus sopii kuin nenä päähän! Puudelille opetin kaapinovien sulkemista. Kokeilin alkuun senkin kanssa tätä sukkahommaa, mutta kun raukka ei pian tajunnut, niin se meni vessan ovelle surkeana seisomaan ja toivoi pääsevänsä pois. Kaapinovien sulkemisen se tajusi, mutta pelkäsi että tassunsa jäisivät oven väliin. Bensonilla ei ollut ihan reippain hetki tässä menossa :D

Sitten kun Kulo alkoi näyttää virkeältä (ja ennen sen sairastumista, alkuviikosta), treenasin sen kanssa tokoa. Meidän kotitreenaaminen otti ison edistysaskelen kun Henkka ryhtyi mun appariksi. :) Ollaan iltaisin tehty Kulon kanssa 5-10min treeni. Henkalla on naksutin, ja siinä kun selitän hänelle että mikä on mun kriteeri, niin tulee määriteltyä se kriteeri tarkasti ja suunniteltua treeniä enemmän ja pysyttyä suunnitelmassa paremmin kuin mitä yksin treenatessani ehkä tekisin. Superkiitokset rakkaalle miekkoselleni <3

Ollaan treenattu tunnaria verkon avulla. Henkka seisoo naksutin kädessä verkon päällä, tunnaririvistö siinä maassa verkon alla edessänsä. Mä seison lähettämispaikalla Kulo sivulla. Nami on maassa tunnaririvistön vasemmalla puolella ohjaten koiran aloittamaan aina siitä reunasta. Lähetän Kulon oma-käskyllä matkaan, se käy syömässä namin ja on nyt oppinut jatkamaan siitä suoraan haisteluhommiin. Kun Kulo pysähtyy oman kohdalle pidemmäksi aikaa / yrittää saada tunnarin verkon alta, Henkka naksauttaa ja mä kutsun Kulon luokseni namipalkalle. Tunnareiden paikkaa vaihdetaan joka toiston välissä, silti Kulo vielä aina ajattelee että kapula olisi sama kuin äsken. Se on ruvennut käyttämään nenäänsä tässä enemmän, väärien maistelu on vähentynyt, mutta edelleen odotan sitä kunnon oivalluksen tuloa. Sellaista työskentelyä, jota Tao tekee ja sitä ymmärrystä, joka Taolla on tunnistusnoutoon. Juuri kun musta alkaa tuntua, että Kulo on hiffannut tän jutun, niin se yrittääkin kaivaa verkon alta väärän kapulan esiin. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Taollekin se oivallus tuli viikkojen-kuukausien kuluessa, en kylläkään sen kanssa treenannut hajuerottelua kuin harvakseltaan.

Anun vinkistä ollaan harjoiteltu kaukojen m-s-m-vaihtoja niin, että Henkka pitää Kulon takatassuista. Aikaisemmin käytin matalaa tyynyä takatassutargettina, ja homma toimikin niin kauan kuin Kulo teki rauhallisesti. Mutta heti kun se vähänkin innostui, se unohti koko takatassut ja alkoi liikuttaa niitä; en siis ollut saanut sen ajatusta aidosti takajalkoihin. Lisäksi mietin, että matalakin tyyny siirtää herkästi painoa liikaa etutassuille. Kulo hyväksyi heti ekasta treenistä lähtien, että sen takatassuista pidetään kiinni, eikä ole häiriintynyt siitä yhtään. Se rupesi pian tekemään vaihdot tosi nopeasti niin, että putosi alas / pomppasi ylös, mutta Henkan ansiosta takajalat pysyivät paikoillaan ja tekniikka siltä osin hyvänä. Eikä Henkan kuulemma tarvinnut pitää kuin kevyesti kiinni. Herkästi Kulon ajatus ylösnoustessa on liikaa eteenpäin. Olen ruvennut työstämään ajatusta taaksepäin tässä niin, että mulla on nami avokämmenellä ja vien sen hitaasti Kulon leuan alle aivan rintaan kiinni. Kulo saa ottaa namin vasta luvalla, eli sen pitää tässä pystyä luopumaan namista. Tällä on saatu ajatusta taaksepäin, koska edessä oleva nami ei ole sille enää samanlainen magneetti kuin aikaisemmin, ja rinnan läheltä namin syödessään se siirtää samalla painonsa takajaloille.

Maasta-istumaan vaihtoja ollaan treenattu Taon ja Kulon kanssa samaan aikaan, koska Kulo tuntuu matkivan veljeänsä. Haluaisin että Kulo oppisi saman tekniikan kuin Tao, eli sellaisen jossa se käskystä vatsalihaksiaan käyttäen pomppauttaa itsensä yhdellä voimakkaalla liikkeellä maasta istumaan ihan ylös asti, etutassut tasajalkaa, niin ettei sen tarvitse korjata etutassuja liikkeen aikana tai lopussa. Kulon lihakset tähän liikkeeseen eivät vielä ole niin hyvät kuin veljellänsä, mutta pikkuhiljaa kun tätä treenataan niin nekin vahvistuvat. Kaukojen treenaaminen onkin melkoista koiran lihashuoltoa ja hidasta työtä! Kulo tekee välillä jo tosi mahtavia vaihtoja pompsaten, mutta tässä on tärkeää että olen nostattanut sitä ennen vaihtojen tekemistä. Lisäksi mun pitää olla vielä ihan lähellä, noin puolen metrin päässä. Tässä ruvettiin eilen tekemään niin, että Henkka naksauttaa kun Kulo pomppaisee istumaan kriteerimme mukaisesti. Eilen sallittiin sellainen, että jos Kulo ylös istumaan noustuaan siirtää toista tassuaan muutaman sentin niin se on vielä ihan ok. Muuten ei olisi päästy palkkaamaan juuri lainkaan. Täytyy vaan kiinnittää huomiota tuohon oikeaan virittelyyn ennen liikettä ja antaa aikaa Kulon lihaksiston kehittymiselle ja tiukentaa tuota kriteeriä nopeasti. Namipalkan olen antanut ylhäältä siten, että Kulo nousee orava-asentoon sitä syödessään.

Yksinäni olen treenannut Kulon kanssa askelsiirtymiä taakse ja sivuille. Kulolle on peruuttaessa alkanut tulla ymmärrystä siitä, että sen pitää peruuttaa samaa tahtia mun kanssani. Tässä on nami vielä apuna ja seinän vieressä tehdään. Peilistä katson, kun Kulo ottaa hyvän näköisen askeleen (ei pomppaa tms) taaksepäin ja naksautan ja palkkaan siitä. Oikealle askelsiirtymät ovat onnistuessaan hienon näköiset; koira pysyy suorana ja astuu takajaloillaan ristiin pitäen paikkansa. Tähän varmuutta lisää. Vasemmalle siirtymissä tulee helposti säätöä, pomppimista ja paikan seilaamista. Tässä on nami apuna ja naksautan peilistä katsoen kun tulee hyvän näköistä askelta.

Lisäksi ollaan treenattu paikkamakuun alkuja (down-käskystä maahan, mutta ei saa laskea kuonoa alas, lepo-käskystä kuonon laskeminen maahan, kuonon maassa pysymisen kestoa, omaa liikettä kuonon pysyessä maassa). Ilme on tässä parantunut ja naksautus tuonut selkeyttä siihen, että mitä Kulolta odotetaan. Muutama sivulletulo että muistaisi että heti pitää tulla suoraan. Yksi luoksari niin että maassa oli rima, ettei flänkkää tullessa vaan juoksee suoraan. Jäävät m-s-i, erotti käskyt toisistaan, seisominen voisi olla vieläkin täpäkämpi.

Sosiaalinen palkkaus alkaa toimia koko ajan paremmin! :) Täytyy vaan muistaa jatkaa kehumista ja hyvänä pitoa niin kauan, että näkee että koira alkaa oikeasti uskoa siihen. Lopuksi se jo kiemurtelee mun edessäni hyvänä pidettävänä ja nuolee naamaa ja on niin onnellinen, kun mamma on häneen tyytyväinen. :)

Taon kanssa treenattiin edestä sivulle pyörähdyksiä ilman pomppua (namiavusteisesti) ja jääviä. Toinen on niin onnellinen että hyvä kun tassut koskevat maata! Jumppapallo on Taon mielestä maailman siistein juttu! Kun kaivan jumppapallon esiin, niin en meinaa ehtiä saada sitä edes asemiinsa kun Tao on jo ehtinyt kiivetä sille. Ollaan tehty hyvin lyhyesti tasapainoilua pallon päällä. Tao tekisi kyllä enemmän, mutta kun se on yskänsä vuoksi toipilas niin pitää vähän rajoittaa.

Bensonin kanssa tein vapaasheippausta. Naksuttelin erilaisista jutuista. Mä en oikein osaa tätä, tuntuu että yhtä hyvin voisin vaan naksutella koko ajan ja syöttää namia. Tämän jälkeen päätin jonkun kriteerin josta naksuttelin, ja pian pieni villakoira jo peruutteli varsin topakkana. Tämän jälkeen kriteeri oli laatikon vetonuppiin kuonokosketus. Benson päätteli, että sitä voisi edeltää kosketus mun käteen, kosketus vetolaatikon yläosaan ja sitten kosketus nuppiin. Hauska oli seurata, kuinka nuppiinkoskemisesta naksuttelemalla kaikki ylimääräiset vaiheet jäivät pikkuhiljaa pois kun niitä ei vahvistettu. Benson sai myös harjoitella namin syömistä etutassunsa päältä, tassua paikoillaan pitäen. Samalla hyvä venytys. Tehtiin myös iltajumppa. Tämän touhutuokion jälkeen puudeli olikin niin täynnä hyvää mieltä ja virtaa, että lelut saivat koko loppuillan kyytiä! Benson on koira, jolle positiivinen stressi jää helposti päälle, eikä se sitten oikein kykene rauhoittumaan vaan vaatii koko ajan vinkuen ja tuijottaen tekemistä (tai toisinaan keksii sitä itse). Mielestäni sille on tehnyt tosi hyvää, että sen kanssa treenataan nykyään harvakseltaan, vain 1-2krt/vko, koska näin se pystyy palautumaan treeneistä ja rauhoittumaan paremmin. Tuntuu niin paradoksaaliselta, että koira joka rrrrakastaa kaikkea yhdessä puuhaamista, on touhuhetkien jälkeen paljon onnettomamman oloinen (vinkuu tyytymättömänä pyytäen lisää tekemistä) kuin jos sen kanssa ei treenata mitään (on rennon ja onnellisen oloinen). Jos koiran hermorakenne ei ole priimaa, niin sen kyllä huomaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti