Mustavalkoista menoa

Taon kanssa (ylipäätään) pitäisi agilityssa muistaa, että:
- rintamasuunnan kanssa pitää olla tarkka - jos haluan että se menee takaakiertoon, niin rintamasuunnan osoitettava siihen kohtaan, josta takaakierto alkaa eikä saa omalla kropalla peittää kierrettävää siivekettä koiran näköpiiristä
- jos haluaa että se hypyn jälkeen kääntyy tiukasti takaisin tulosuuntaan, oman liikkeen pitää olla pysähtynyt ennen kuin Tao ponnistaa eli valssissa ei saisi valua!
- rytmitykset ovat ensi arvoisen tärkeitä - jos hypyn jälkeen on tiukka käännös sivulle (tai vaikkei olisi niin tiukka edes mutta ei haluaisi että koira kaartaa liian pitkälle esteen jälkeen), pitää pysäyttää oma liike hetkeksi ennen koiran ponnistusta ja rintamasuunnalla osoittaa mihin matka jatkuu hypyn jälkeen, sekä tietenkin lähteä liikkeelle reippaasti
- pimeään putkikulmaan lähetettäessä saa tiukemman käännöksen putkeen, kun myötäilee koiran liikkeitä eli peruuttaa itse silloin kun koiran pitäisi kääntyä takaisinpäin
- jos haluaa että koira kääntyy putkelta tiukasti takaisinpäin, pitäisi jäädä 1-1,5m putkensuun linjan taakse ja sille puolelle, jonne matka jatkuu
- takaaleikkauksessa pitää leikata koiran linja ennenkuin koira ponnistaa, samoin persjätössä
- niiston voi tehdä kauempaakin, tärkeää rytmityksellä, rintamasuunnalla ja katseella ohjata koiran linjaa ja lähteä nopeasti liikkeelle
- päällejuoksussa saan Taon paremmin kääntymään esteelle, kun rintamasuunnan lisäksi myös katseeni osoittaa alastulokohtaan (varpaat menosuuntaan mars!) (pätee myös saksalaiseen)
- pitäisi ohjausta suunnitellessa aina muistaa koiran optimaaliset linjat ennen - mutta myös jälkeen hypyn, esim. niin että koira laskeutuessaan olisi hyvällä linjalla kohti puomia
- vastakäännöksellä saa Taon useimmiten käännettyä tiukimmin

Kulon kanssa tokoilut etenee!
- maasta istumaannousuja saatu tasatassuin, kun olen aikaansaanut niitä vireennostolla ja alkanut merkata huonot nousut, näistä ei tule palkkaa
- kaukojen seiso-maahan-vaihdot on alkanut mennä tyttelin päähän, tekee ne tarkasti takatassut paikoillaan pysyen, jää tosin seisomaan noustessa liian pitkäksi ja tähän mietittiin Maijun kanssa korjaussarjaa (jossa oppisi siirtämään etutassuja taaksepäin). Mutta: jos innostuu (ja innostuuhan se.. usein..), niin unohtaa tekniikan ja on vaan niin siistiä tehdä mahdollisimman nopeasti. Vielä kun saisi tämän niin vahvasti mieleen että kaukot ei ole vauhti- vaan tekniikkalaji!
- askelsiirtymät vasemmalle alkaa kotona sujua - pitää paikkansa ja ottaa takatassuilla ristiaskelia - tässä pystyn peilin kautta seuraamaan koiraa ja pysyn itse suorana. Tässä tuli hetkellisesti takapakkia, kun ed. viikolla astuin raskaalla talvisaappaalla Kulon toipilastassulle hallilla - Kulo oppi väistämään pomppaamalla kun liikutin jalkaani. Tätä siedätettiin niin että liikutin pelkästään jalkaani ja palkkasin, jos pysyi paikoillaan
- noutokapulan nostot sujuvat nätisti hallilla kun ennen kapulalle lähetystä hetsaan lelulla ja vauhtipalkkaan palautuksesta, mutta ulkona hiekkakentällä tahtoo sählätä nostossa - kokeilisinko tähän ohjatunnoudon kapulaa, jos se olisi mukavampi nostaa?
- ruudun osaa jo virittelysanalla hakea, paikka ei vielä ole kovin selvä. Tehty lelulla, näyttöruutuna ja kosketusalustalla. Kyllä se oivallus sieltä tulee!
- liikkeestä istumista on vahvistettu ja suunnitelmissa tehdä sitä puolet jäävistä (toinen puolet maahanmenoa ja seisomista), koska sekoittaa tämän herkästi seisomiseen
- tunnaria tehty verkon avulla ja merkkaa oman pysähtymällä kohdalle ja yrittämällä saada kapulan suuhunsa verkon alta. Tässä on hieman pidennetty naksauttamisviivettä ja rupesikin varmistelemaan käyden nuuhkimassa vielä muut kapulat läpi mutta palasi omalle. Jatkossa voisi vaikeuttaa sisällä tapahtuvaa treeniä niin, että edelleen nostaisi virettä ennen kapuloille lähettämistä, ja toisaalta voisi vetää Kulon pois kapuloilta jos menee oman yli eli oma pitäisi merkata heti. Ja pitäisi siirtyä treenaamaan tätä ulos ja treenihallille.
- vauhdikkaampia liikkeitä on alettu treenata kuuden viikon treenitauon jälkeen, kun kynsi on kunnossa ja liukas tassutossu pois

Kulo tekee sellaisella suorastaan raivoisalla innolla ja säpäkkyydellä, mutta on kuitenkin nöyrä ja niissä asioissa tarkka, jotka on oppinut ja sisäistänyt. Se tuntuu rrrrrakastavan tokon treenaamista ja kotona tarjoaa meidän menemistä vierashuoneeseen, jossa treenaamme. Sitä ei tarvitse houkutella treenaamaan vaan se houkuttelee mut :D Siinä missä herkkä ja ajattelevainen Tao oppii nopeasti, Kulo tarvitsee enemmän toistoja ymmärtääkseen pointin (monesti se on niin innoissaan ettei paljon ehdi edes miettiä), mutta jos pystyn harjoituksessa riittävän selkeästi kertomaan sille, mitä siinä haetaan takaa, se hoksaa kyllä todella nopeaankin.

Muuten sairashuoneen ovi on nyt suljettu ja koirat terveinä. Ihan mahtavaa!

Viimeisin ja onnettomin vastoinkäyminen oli, kun Tao pääsi Kulon tärppipäivinä murtautumaan tekemämme oviviritelmän läpi Kulon huoneeseen, työpäivämme aikana. Sieltä ne löytyivät suureksi järkytyksekseni kun tulin kotiin, ja koirista ja jäljistä päätellen huoneessa oli ollut täysi tohina päällä. Voin sanoa että olin niin rikki, tunsin epäonnistuneeni totaalisesti ja olisi tehnyt mieli omin käsin salvaa Tao (vaikkakaan minkäs se luonnolleen mahtoi). Lueskelin netistä kauhukertomuksia hormonipiikkien sivuvaikutuksista (eivät ne mitään kevyttä tavaraa ole, mutta valmisteet ovat kehittyneet ihan huomattavasti niin että mm. sivuvaikutukset ovat vähentyneet ihan huomattavasti.) Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyimme siihen, että koska kyseessä oli otolliset tärppipäivät ja kaksi parhaassa lisääntymisiässä olevaa koiraa, olisi niin iso mahdollisuus että pahin oli tapahtunut, joten varasin sille ajan eläinlääkärille ja se sai hormonipiikin (Alizine) 3. ja 4. päivänä vahinkoastumisen jälkeen. Maksoi yht. 150€ emmekä saaneet sitä vakuutuksesta. Hormonipiikin voi antaa aikaisintaan 2vrk ja korkeintaan 45vrk astumisen jälkeen. Kun sen antaa aikaisemmassa vaiheessa, sen luotettavuus on parempi ja riskit (kohtutulehdus yms) vähäisemmät, ainakin meitä hoitaneen ell mukaan. (Toinen vaihtoehto olisi ollut odottaa 30vrk, ultrata narttu ja sitten päättää hormonipiikin antamisesta. Noin puolet astumisista johtaa raskauksiin.) En huomannut Kulossa muuta muutosta piikkien jälkeen, kuin että se kotioloissa oli hellyydenkipeämpi ja treenihallilla paineistuva ja epävarmempi (esim. tuli hallille niskakarvat pystyssä) ja näinollen myös hieman rauhallisempi. Nämä oireet ilmenivät muutama vuorokausi piikkien jälkeen ja kestivät jokusen vuorokauden. Ruokahalut, vatsantoiminta, leikkihalut, iloisuus, sosiaalisuus, treenihalut tutuissa olosuhteissa pysyivät ennellaan, vaikka pidin kyllä koiran pääosin levossa, kevyet lenkit vaan tehtiin, ja annoin sille ruokaan maitohappobakteeria ja ylipäätään lihapitoisempia maistuvia aterioita. Tulevaisuus näyttää, tuleeko Kulolle valeraskaus (ja millainen) ja mikä on juoksuväli. Dopingvaroaika on 28vrk mutta suunnitelmissani on lykätä yhteisen kisauran aloittamista touko-kesäkuulle eli ottaa varman päälle, etteivät hormonit sekoita Kulon päätä. Jatkossa Tao lähtee Kulon juoksujen ajaksi muualle hoitoon ettei vastaavaa vahinkoa toiste pääse käymään ja myöhemmässä tulevaisuudessa toinen näistä (Kulo) leikkautetaan. Luulin niiden kanssa pärjääväni, koska tuota yhtä epäonnen päivää lukuunottamatta meillä meni Henkan kanssa työt niin ristiin että pystyimme katsomaan koirien perään, ja toisaalta Tao ei ollut tärppipäiviä lukuunottamatta juurikaan kiinnostunut Kulosta, vaan kulki mun perässäni kotona ja lenkeillä. Mutta kun luonto vetää toisen luo, ei parhaimmatkaan viritelmät aina auta, ja nöyrä työkoira voi käyttäytyä yhdellä tavalla mun ollessa kotona ja toisella tavalla yksin ollessaan, sen sain karvaasti oppia. Tuntuu että monet asiat on saanut oppia kantapään kautta, mutta toivottavasti tästä blogikirjoituksesta on jollekin apua jos miettii tähän liittyviä asioita.

Bensonin kanssa pitäisi mennä hakemaan Cartophen-piikki. Sillä alkaa selkä taas oireilla enemmän, eli tarvitsee näköjään kuukausittaisen lääkkeensä. Muuten puudeli on ollut erittäinkin leikkisä ja touhukas.