perjantai 12. syyskuuta 2014

Metallinen kotitehtävä

Koska Kulo näyttää vähän inhoavan metallista noutokapulaa, niin päätin ottaa sen tehotreenin alle. Sellaisen passiivisen tehotreenin :D Keräsin lelut kotoa pois ja laitoin tilalle kaksi metallikapulaani, keskikokoisen ja pienen. Ja sitten vain odottelin. Tao meni heti ottamaan isomman kapulan ja kanniskeli sitä suussa ja toi mun eteen. Se puree hienosti kapulaan kiinni, siinä on jopa hampaanjälkiä. En tiedä onko hampaiden kannalta hyvä juttu. Tao myös kiipesi sohvalle mun viereen kapula suussa ja asetteli sen äärimmäisen huolellisesti sohvan selkänojalle viereeni. Kahdesti. En tiedä mikähän tämäkin juttu herran mielestä on :D Lisäksi Tao muuten vaan makoili kapulan kanssa matolla, nuoli ja pureskeli sitä. Hassu koira :)

Benson kiinnostui myös kapuloista, ja haki ne molemmat itselleen sohvalle ja jemmasi niitä siihen etteivät muut saisi.

Kuloa alkoi selvästi harmittaa, kun pojat saivat kehuja kun tulivat tarjoamaan kapuloita mulle. Sekin meni maassa olevan kapulan luokse. Hirveästi teki mieli ottaa suuhun, mutta jestas kun se metalli tuntui niin inhottavalta. Kulo kiukutteli kapulalle, piti sellaista ihmeellistä mouruamista, ihan kuin olisi manannut että pitikin olla noin ikävästä materiaalista tehty. Veti kapulaa tassulla, laittoi suun kohdalle mutta ei saattanut purra hampaita kiinni kapulaan.

Lisäsin panoksia.

Otin purkin jossa oli koirien nappuloita. Mulle kapulan tuomista vastaan sai kehut ja namin. Pojat toivat kapuloita ihan kilvan. Näki kuinka Kuloa otti luonnon päälle, kun muut olivat niin paljon taitavampia ja saivat huomiota, kehuja ja vielä ruokaa. Niin se sitten valitsi pienemmän kapulan ja toi sen mulle. Ja tällä kertaa piti sitä napakalla otteella! Sai kehut ja sai namia. Ja toi vielä pari kertaa uudelleen. Sitten laitoin kapulat pois ja asian hautumaan. Osin senkin vuoksi, etten pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kun koko ajan joku oli hirmuisen hövelin näköisenä tuomassa kapulaa, Tao vielä tunki sitä vauvan päälle kun imetin enkä halunnut toista kieltääkään.

Harjoitukset jatkukoot tänään illalla. Kateus tuntuu niin kantavalta voimalta!

Tänään ajelin koirien kanssa hallille. Benson sai osallistua vain lämppä- ja jäähkälenkeille. Vaikea muuten löytää sellaisia hiekkateitä /-reittejä, joissa pääsee vaunuillakin mukavasti ja joissa voi pitää koiria vapaana. Tao nyt menisi missä vaan vapaana, mutta Bensonilla on paha haukkua vieraita ihmisiä enkä luota sen tottelevaisuuteen joka tilanteessa, ja Kulo säntäilee niin että pelkään sen jäävän vielä auton alle, jossa tiellä tai sen lähellä kulkee autoja.

Tao sai aloittaa. Tein sen kanssa pujottelua. Tao on niin taitava, se aloittaa pujottelun oikein olinpa oikeastaan missä vain, jopa kun lähetin sen leijeröiden niin että putki jäi väliin. Kokeilin vedättämistä ja takaaleikkausta, tässä tarvitse sanallisesti kannustaa että pystyi jatkamaan pujottelua, vaikka juoksin päinvastaiseen suuntaan.

Kokeiltiin myös keinua, eipä ollut siinä ongelmaa. Suoritti sen itsenäisesti niin, että jättäydyin itse muutaman metrin päähän taakse. Vapautin edessä olevalle putkelle ja siitä vielä lelulle.

Kontakteja tein kontaktitreinerillä, en tiedä mikä sen oikea nimi on mutta se on sellainen pieni a jossa toinen puoli on puomin, toinen A:n levyinen. Siitä vedättämällä, hienosti Tao kuitenkin pysähtyi alastulolle.

Puomin ylösmenoja niin, että laitoin sivuille vähän estettä jottei päässyt oikaisemaan vaan piti mennä päästä. Tao tykkäisi hypätä sivusta lähestyttäessä ylösmenolle puoliväliin jättäen kontaktialueen kokonaan tekemättä.

Lopuksi neliön muodostelmassa olevilla matalilla esteillä tekniikkaa, kokeilin ohjausta ilman käsiä. Takaakiertoja, suoria hyppyjä, välistä vetoja. Ekat kaksi hyppyä teki pitkiksi, mutta sitten rupesi taipumaan ja kokoamaan hyvin hypyille.

Taon kanssa on niin kiva aksata, kun se on niin irtoava ja itsenäisesti esteitä suorittava koira, joka ohjautuu kaukaakin.

Välissä tehtiin pieni kävely, ja sitten oli vielä Kulon vuoro tehdä tokoa.

Tehtiin
- luoksarin stoppia putken kautta. Taas toistan itseäni, mutta menee ihan kivasti
- seuraamisesta istumista, alkuun sotki maahanmenoon mutta sitten alkoi sujua
- vasemmalle käännöksiä, nyt kun keskityin kävelemään kulmat huolellisesti niin ei painanut käännöksissä jalkaan poskellaan. Meillä on näistä mennyt joka kokeessa pistevähennykset.
- merkkiä hetsaten, lelu oli merkin takana, juoksimme kilpaa (mä otin etupeltoa) ja merkille päästyämme vetoleikkiä. Kulo alkukesästä antoi näissä kilpailutilanteissa mulle heti periksi, mutta siitä on nyt tullut sellainen justiina että ottaa tämän kilpajuoksunkin tosissaan. Tein myös merkkiä niin, että ihan sen takana oli noutokapula, jota ei saanut ottaa vaan piti tehdä merkki. Kyllä oli hankalaa!
- ohjattua, haettiin vasenta. En ole vielä treenannut tätä aiemmin, nysse alkaa! :) Kapula oli n 6m merkistä suoraan sivulle, ei yhtään syvyyttä. Vein namilla ohjaten Kulon merkille.

Kiva oli Kulon kanssa tehdä, se oli taas niin innoissaan, silmät loistaen teki hommia.

Nyt päivän kivoimpaan hetkeen, vauva kainaloon ja puudeli toiseen, ja päiväunille! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti