Hannan koulutuksessa

Olin lauantaina Hanna N:n toko-opissa Kana-Areenalla, koulutus liittyi nuorten koirien tokorinkiin. Hanna oli tosi positiivinen kouluttaja. Meillä oli ennen koulutusta tehtävänantona kirjoittaa Hannalle sähköpostia, jossa mm. piti kertoa mitä vahvuuksia koirassa on treeneissä/kisoissa ja minkä liikkeen koira valitsisi EVL:ssa ja miksi. Koulutuksessa meillä oli tehtävänä kirjoittaa lapuille nimettömästi vain positiivisia asioita toisistamme; koirasta, ohjaajasta ja heistä yhdessä. Huomasin näiden molempien tehtävänantojen kohdalla, kuinka sitä tulee mietittyä vain että mikä meni huonosti, mikä vaatii parantamista jne. Oli suorastaan vaikeaa kääntää ajattelua siihen että listasi PELKÄSTÄÄN positiiviset asiat. Toko on pilkuntarkka laji ja tokikaan huipulle ei voi päästä, jos tyytyy melkein hyvään, mutta tästä lähtien tulen aktiivisemmin miettimään että mikä on hyvin. Tuntui niin mukavalta lukea treenikavereiden positiivisia huomioita meistä Kulon kanssa. Olen lukenut näitä lappuja pitkin viikkoa, kun on ollut väsynyt olo yövalvomisten johdosta, ja saanut niistä tsemppiä. Tällaista positiivisuushaastetta pitäisi tehdä jatkossa lisää. :)

Muutama asia Hannan koulutuksesta:
- tunnarissa Kulo otti oman heti suuhun, mutta kävi oma suussa haistelemassa vielä loputkin kapulat ennenkuin palautti sen mulle. Tämä oli Hannan mielestä kovin söpöä :D mutta hän neuvoi tekemään sellaista treeniä, että hajustamattomia kapuloita on 3-4 palikan kasoissa ja oma yksinään siellä kasojen välissä. Tai että hajustamattomat kapulat ovat tiiviinä V:n ja oma on siellä V:n keskellä. Tämä harjoitus kuulemma lisää koiran itsevarmuutta ja oman palauttamisvauhtia. Mietin että tässä saattaa olla sama ajatus takana (eli se että tehtävä on koiralle tosi selkeä) kuin harjoituksessa, jota ollaan Kulon kanssa nyt tehty kun huomasin että olin tullut tehneeksi liikaa haastetunnareita sen kanssa, ja Kulo oli alkanut varmistella liikaa (ottaa oman suuhun, tiputtaa sen ja käy haistelemassa muut, ja palaa sitten ottamaan oman). Eli ollaan ulkona palattu alkeistreeniin ja olen pitänyt hajustamattomat kapulat kasana (jota olen harjoituksen edetessä levittänyt) ja oma on ollut alkuun selkeästi erillään, kylläkin lumen alla niin että Kulo on joutunut käyttämään nenäänsä sen löytääkseen. Tällöin olen palautuksen toisinaan vauhtipalkannut ja toisinaan ottanut palautuksen loppuun ja siitä megabileet. Treeneissä on alkanut toimia kivasti, mutta kisa- ja vähän uudemmissa tilanteissa varmistelee vielä enemmän.
- luoksaria putken/kierron kautta niin, että koiran tultua putkesta ensin stoppi, siitä takaisin putkeen, sitten maahanmeno, siitä takaisin putkeen ja lopuksi sivulle ja lelupalkka
- luoksarin liikkeellelähtöjen treenaamista niin, että koira jätetään alkuun tai merkille seisomaan/maahan, kutsu ja heti vauhtipalkka
- ohjattua niin että ohjaaja on koiran kanssa aloituksessa, appari vie kapulat tosi häiriten ja tämän jälkeen voi vaikka lähettää toisen koiran noutamaan vierestä kapulaa. Palkataan koiraa siitä, että se pitää katsekontaktin. Ja kun selviää hienosti niin saa juosta merkille ja noutaa kapulan.
- siirtymisissä tulee olla tarkka, että liikkeen aloituskohtaan siirryttäessä koiran tulisi olla tietoinen tulevasta tehtävästä, tehtävän edellyttämässä (innokkaassa!) mielentilassa mutta kuitenkin harmoninen ja hallittu, ei saisi näyttää levottomalta tai ennakoivalta
- silmää käyttävälle koiralle Hanna suositteli käyttämään kosketusalustaa merkillä/ruudussa ja palkkaamaan ruoalla
- ruutuun juoksuun vauhtia niin, että koira on normaalisti merkillä, mutta ohjaaja siirtyy lähelle ruutua

... jota kokeiltiin Kulon kanssa maanantain treeneissä, ja nyt vahvistui ymmärrykseni siitä että miksi sen ruudun loppuvauhti on niin huono! Kulo on ihan liikaa kuulolla mun suuntaan, sen sijaan että se keskittyisi suorittamaan tehtävän loppuun asti itsenäisesti. Ja luonnollisesti saan syyttää tästä itseäni; olen tehnyt Kulon kanssa kuuntelutreeniä, lähtenyt liikkumaan ennenkuin se on ruudussa asti, palkannut niin että Kulo on juossut ruudusta mun luokseni lelulle jne jne. Ja luulen että keksin konstin lähteä purkamaan tätä. Mutta kerron ensin hieman lisää huomiostani. Kun siirryin lähelle ruutua, Kulo pystyi selkeämmin vilkuilemaan mua koko ajan juostessaan merkiltä ruutuun. Eka kerta oli aika hirveännäköistä, toisella kerralla juoksi jo paremmin. Eli mun pitää tehdä itsestäni häiriö, josta Kulon pitää pystyä luopumaan matkalla ruutuun. Ruudussa on kosketusalusta tuomassa Kulolle selvyyttä siihen, mikä on tehtävän kriteeri. Ja kun tämä onnistuu, toisaalta muistuttaa Kulolle että täytyy silti pitää korvat auki mun suuntaan. Miten niin toko on tasapainoilua...? ;)

Tuossa oli nyt keskeisimmät aatteet tokon saralta. Viikonloppuna opit jatkuu Oilin ja Heidi P:n koulutuksissa. Tokotreenailu on ollut nyt aika vähäistä. Ulkona on niin pahuksen liukasta. Sisällä olen tehnyt peilin edessä liikkeestä istumista naksutellen (on mielestäni tullut nopeutta lisää), sivulta maahanmenoa (kriteerinä nopeus ja suoruus), sivuaskelia (kriteerinä suoruus), peruutusta seinän vieressä (sama kriteeri + se että Kulo pitää oikean paikan), kaukoja (ylläpitoa + maasta istumaan nousun pomppua). Eilen illalla olin ihan hajalla, oli niin väsynyt olo että kaikki harmitti. Menin tokoilemaan hetkeksi Kulon kanssa, ja sen innosta loistavaa naamaa ja tekemisen iloa katsoessa oikein tunsin, kuinka oma pää tuulettui ja akut latautuivat. Tein Taonkin kanssa seuraamista ja kaukoja ja se oli myös niin innokkaana, Bensonkin sai tehdä kaukoja. Vierashuoneeseen meni kiukkuinen ihminen ja sieltä tuli ulos iloinen. :)

Taon kanssa tiistain aksatreeneissä lelu pysyi edelleen koutsi Samilla. Tao käy niin kuumana nykyään että sitä pitää ruokapalkalla laskea :D Tehtiin rataa, ekoilla yrittämillä Tao sinkosi milloin minnekin esteelle kun se ei malttanut kuunnella ohjausta ja on estehakuinen ja kovasti itsekin ajatteleva harrastuskaveri. Pian löytyi kuitenkin yhteinen sävel, ja saatiin aika helpon tuntuisesti nollarata. Puomin ylösnousulla oli länget apuna. Mä opettelin ohjauksen suhteen koiran linjaamista ennen estettä niin, että esteen jälkeen koira olisi hyvällä linjalla kohti seuraavaa estettä, koiran odottamista esteen jälkeen niin, että saisi sen tulemaan mukaani mahdollisimman tiukalla ja pienellä hypyllä mukaan, ja omien kädenliikkeiden hallitsemista niin, etten huiskisi vaan että käsien ohjausliike jatkuisi pehmeänä piirtävänä liikkeenä.

Eilen oli ihan mahtava keli ja kävin testaamassa uusia suksia. Kun pysähdyin ottamaan kuvia, eteeni ilmestyi ihme huligaaneja kaivamaan kuoppaa:

Toinen haaste hiihtolenkillä oli yli-innokas työnarkomaani, joka pomppi koko ajan mun edessä töitä pyytäen. Tälle höppänälle se, että käskin sen mennä, toimi oivana palkkana ja touhu jatkui entistäkin innokkaampana.

Benson puolestaan on oppinut kolme asiaa:
1. Vauva on sen verran tärkeä isäntäväelle, että ei kannata kilpailla, vaan kannattaa pitää vauvasta huolta myös, niin pääsee entistä korkeammalle perhehierarkiassa :D
2. Vauva onkin pieni ihminen. Pienet ihmiset ovat kaikkein kestävimpiä lelunheittelijöitä. On alkanut vauvan koulutus lelun heittäjäksi.
3. Kun vauva ruokailee keittiössä, lattialle tippuu usein ruokaa. Puudelin ruokavalio onkin laajentunut ja pitää nykyisin sisällään bataattia, kesäkurpitsaa, parsaa ja kaurapuuroa, näin muutaman mainitakseni