Tässä muutama asia, joka tuntuu nyt loksahtaneen eteenpäin (en laita seuraaviin kohtiin nimiä keiltä vinkit sain, tunnistatte kyllä itsenne ja ei tarvitse varmaan ees sanoa kuinka kiitollinen olen):
- seuruussa Kulo rupesi edistämään ja sen seuruu oli aaltoilevaa, ts takapää eli, etupää saattoi pomppia ja se painoi. Olin tähän mennessä kokeillut ulkokautta takaa palkkausta, ulkokautta yläviistosta palkkausta, kainalopalkkaa, äkkipysähtymisiä (joissa Kulo alkuun valui liian eteen mutta oppi nopeasti reagoimaan nopeammin) ja vasemman jalan vieressä oikeassa paikassa pysymistä (jossa koira pitää paikkansa vas jalan kohdalla seisten paikoillaan, vaikka siirtäisin oikeaa jalkaani eteenpäin, jos ja kun en juuri sillä hetkellä liikuta vasenta jalkaani). Kaikista näistä oli jonkin verran apua, mutta ei ihan riittävästi. Kulo tuli jo perusasentoon liian eteen, joten työstäminen aloitettiin siitä. Tässäkin kokeiltiin vähän erilaisia juttuja, mutta paras apu tuli siitä, että seisoin niin normaalisti kuin pystyin, vasen käsi rentona sivulla, ja pidin oikeassa kädessä nameja avokämmenellä perusasentopaikan edessä. Kulo osaa luopumisen todella hyvin, joten se reagoi tähän harjoitteeseen välittömästi pyörähtämällä sivulleni - vähän taaempana! Nyt palkkasin sen tästä siirtämällä namin selän takaa vasempaan käteen ja siitä Kulolle. Tässä piti alkuun aktiivisesti muistuttaa itseä, että piti sivulletulopaikan kriteeristä kiinni joka tilanteessa. Ja perusasentoon tulemispaikan korjaannuttua myös seuruu on alkanut taas tuntua hyvältä, Kulo seuraa nyt taas tosi kevyen tuntuisesti oikeassa paikassa. Työstämistä on edelleen, esim. siinä että on alkanut peitsata seuruussa (mistä en tykkää) ja aivastelee (liittyy palkan odotukseen). Tuohon peitsaamiseen kaipaisin vinkkejä :) Kokeilin eilen tosi nopeaa kävelemistä mutta peitsasi silti. Voisin ehkä kokeilla antaa ravikäskyn tuohon, koska esim. lenkillä Kulo ymmärtää että ei saa peitsata vaan pitää ravata.
- eteenmeno pallolle. Ei tuo vaatiminen oikein kuitenkaan tuottanut sellaista lopputulosta kuin halusin, joten tässä, niinkuin melkein kaikessa muussakin, vahvistan sitä mitä haluan ja häiriöiden avulla yritän parantaa koiran suoristusvarmuutta. Eli nyt vaan pallo näkyvissä. En olisi uskonut, mutta Kulo tekee hyvän eteenmenon vaikkei näkisikään palloa. Kokeiltu myös sitä, että piilossa oleva appari heittää pallon, toimii tämäkin! Nyt pitäisi tehdä paljon toistoja, ja tuoda erilaisia tilanteita mukaan; eteenmeno vinottain kentällä (seinistä ei tukea), eteenmeno kohti yleisöä, eteenmeno kun joku leikittää koiraa tai lähettää koiran ruutuun, eteenmeno vielä erilaisten häiriöiden ohi (mutta häiriöiden oltava sen verran kaukana, ettei tule väistökäyttäytymistä)
- zetassa mukaanlähdöt tosi rumia, Kulo töykkäisee kuonolla jalkaan ja seuruu seilaavaa. Seuruu parani edellämainitulla treenillä tässäkin. Samalla vaikuttaisi jäävän vähän suorempaan asentoon jääviin, kun seuruu on korrektimpaa eikä "horjahda" esim. seisomiseen. Mukaanlähdöistä tuli heti siistimmät, kun aloin ottaa mukaan vähän myöhemmin, eli kävelen melkein ohi ennenkuin sanon seuraa-käskyn. (mutta niin ettei näytä että kävelisin ohi)
- kiertohässäkkä. Tässä Kulo on oppinut pitämään hienosti katsekontaktin alussa. Kartiolle menosta on tullut jo melkoisen varma. Tätä varmuutta ollaan treenattu erilaisilla häiriöillä. Lelujen välistä juoksemista ja apparihäiriötä. Kartion kierto on loppua lukuunottamatta tiukka, viimeisestä neljänneksestä pitäisi saada huomattavasti tiukempi. Asentojen erottelua pitäisi tehdä varmemmaksi, nopeutta pitäisi työstää. Tässä ajattelin että palkkaan ruhtinaallisesti kehuen ja nameilla jäävään asentoon erillisenä harjoitteena, tavoitteena kasvattaa koiran motivaatiota mennä nopeasti haluttuun asentoon, esim. maahan. Kiertohässäkässä huomattiin eilen, että Kulo lukitsee erittäin mielellään vasemman puoleisen kapulan, joka on melkein suoraan sen edessä kun se kaartaa löysästi kartiolta (jonka Kulo kiertää vastapäivään). Tässä saatiin koiraparka eilen useamman kerran mokaamaan, mutta myös joka mokan jälkeen seuraavalla kerralla tekemään oikein eli ottamaan haluttu oikeanpuoleinen kapula.
- ohjatun merkki. On jo ollut parempi, mutta meni huonommaksi taas, kun kokeilin että en sano merkin jälkeen mitään ja Kulo jäi vähän yksin. Ei auttanut että hidastettuaan merkille, sai juosta ilman erillistä lupaa mun kädessä olevalle namille. Tuntuu että tässä tavallaan koki saavansa palkan siitä hidastamisesta merkin takana. Ja nyt tuntuu toimivan paremmin, että huudan jes kun on selvästi juossut kartion takana olevan pisteen ohi. Eli tavallaan klo kolmen kohdalla. Kokeessa /kokeenomaisessa pysäytän klo 12 kohdalla ja merkille meno näyttää siltä että ei ennakoi stoppia. Olisi tähän varmaan järkevämpiäkin tapoja mutta tämä tuntuu nyt toimivan meille molemmalle. :)
- Noutokapulan pureskelu, pyöräyttää kapulaa. Pitäisi tehdä aina pohjalle pitotreeniä ja aina, vaikka se ei olisikaan ollut treenisuunnitelmassa, huomauttaa kun näkee kapulan pyöräyttämisen. Ja aina mä vaan löydän itseni ihmettelemästä että ohhoh, se pyöräytti kapulan suussaan. Kulolla on aika hyvä haju mitä siltä odotetaan, koska usein se tuo kapulan niin oudossa asennossa suussaan loppuun asti, mutta tähänkin pitäisi nyt ottaa tiukempi kriteeristä pitäminen.
Joka liikkeessä on vielä jotain viilattavaa. Tuntuu että mikään kokonaisuus ei ole täydellinen. Uusien sääntöjen liikkeitä opetellessa vanhoja ei ole tullut treenattua riittävästi, ja kun otetaan huomioon että vastahan Kulo evl:n korkkasi vuosi sitten, voi ymmärtää että vanhatkaan eivät niin hirveän suoritusvarmoja ole. Onneksi koira vastaa treeneihin tosi hyvin. Perjantaina rakensin kentälle kaikki evl:n liikkeet, pikkuisen jouduin lainaamaan viereiseltä kentältäkin tilaa. Kentällä olikin siis paljon tavaraa: ruutu, merkkejä siellä sun täällä, kartio, hypyt, tunnarikapulat, noutokapuloita, eteenmenopallo... Kävi kyllä nopeasti selväksi, että kokonaisuus ihan jo muka vanhoissakin liikkeissä oli aika hataralla pohjalla; ohjatun merkiltä ampui ei noudettavaa kapulaa kohti, vaan kiertämään suoraan sivulla kauempana sijaitsevaa kartiota. Tuntuu että kiertohässäkkä ja ohjattu vähän sekottavat toisiaan. Mutta onnistunut treeni ei välttämättä ole se, jossa heti alusta lähtien kaikki sujuu kuin Strömsössä, vaan se jossa koira erehtyy, tajuaa erheensä ja tekee oikein seuraavalla toistolla. (No, tuota ohjatun merkiltä lähtöä jouduttiin kyllä hinkkaamaan kymmenkunta kertaa ;))
Mutta mikäs siinä on tokoa treenatessa, kun on niin innokas karvainen treenikaveri ja vähemmän karvaisia mutta sitäkin ihanampia kaksijalkaisia treenikavereita. :)
Taon kanssa hypättiin epämukavuusalueelle: vippauksen, sylkkärin ja poispäinkäännösten inhottavaan maailmaan :D Nehän vaan eivät ole meillä toimineet, mä en osaa, koira ei osaa... Ajattelin että ikinä en niitä vapaaehtoisesti käytä. Mutta jos koutsi-Anu tai joku muu ehdottaa niitä niin pakkohan se on koittaa.. Todetakseen että nyt täytyy ottaa härkää sarvista ja treenata asia kuntoon! :)
Katsoin seuraavan Tiina Karvosen tekemän videon (kiitos Tiina!):
Videon harjoitteiden jälkeen kokeilin vastaavia harjoitteita agilityesteillä, ja pian jo radalla. Onnistui vippaus joka ei muutamaa päivää aikaisemmin samalla radalla ollut onnistunut, sekä poispäinkäännös kepeille :) Ei vieläkään olla todellakaan mitään taitureita näiden kanssa, mutta pikkuhiljaa... Ja löysin jo itseni ajattelemasta, että ovatpa käyttökelpoisia ohjauksia, ja se jos mikä on jo iso askel tällä opin tiellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti