Bensonin kuolemasta on vuosi ja neljä kuukautta. Melkein vuoden ikävöin sen perään ja vaikeroin, miksi se ei voinut olla terve (vikat lonkkaröntgenit siitä olivat järkyt eikä sydänkään ollut kunnossa). Villakoiranikävä oli valtava ja tutkailin jatkuvasti villakoirapentueita. Jos ei lapsia olisi ollut, niin olisin varmaan villiksen hankkinutkin, mutta niin kaikki muu touhu piti kiireisenä, että aikaa kului, ja nautin kahdesta helposta aikuisesta koirasta. Jos joku olisi 8 vuotta sitten kertonut silloin terveestä harrastuskoirasta unelmoivalle Katrille, että sulla tulee olemaan kaksi paimenlinjaista bordercollieta, ja sä pärjäät niiden kanssa, elämä ja arki on niiden kanssa tosi hyvää, niin olisin katsonut tosi epäuskoisena. Mutta niin se elämä vaan meni ja olen kiitollinen kaikesta tästä. Tanjalle menee kiitokset loistokoirista, en olisi osannut vaaleanpunaisimmissa päiväunissanikaan kuvitella...
Kulon kanssa ollaan oltu kohta kokonainen kausi Tamskin rally-valkussa. Kyltit ovat alkaneet tulla tutuiksi ja säännöistä osaan jo ison osan. Kulo on oppinut koko joukon rally-temppuja ja Tao siinä sivussa. Mä meistä kolmesta olen varmasti ollut hitain oppija Kulolle oli vaikein pala oppia eteen istumaan tulo, kun se rallyssa tehdään joko liikkeessä seuraamisesta (helpompi) tai perusasennosta (vaikeampi). Eteen istumaan tulossa on hirmuisen monta kriteeriä, jotka kaikki pitäisi saada työstettyä ja vielä radalla onnistuviksi. Mulla on tokopipo ollut vähän liiankin tiukalla, ja olen halunnut ohjata mahdollisimman vähäneleisesti. Mutta olen tullut oppimaan talven ja kevään aikana, että jos lajissa on 200 erilaista tehtävää, niin pelkillä suullisilla vihjeillä ei voi pärjätä, tai suoritusvarmuutta ei saa niin hyväksi kuin jos ottaa käsieleet mukaan. Niinpä olen opetellut omankaltaista käsiele-, ja ohjausjärjestelmää, jotta toimintani olisi aina koirille mahdollisimman selkeää. Matka jatkuu asian tiimoilta edelleen :D Haasteena on ollut myös se, että toisinkuin tokossa, rallyssa kisatilanne elää aina kisaradan mukaan (vrt agility), Kulo kiihtyy rallytokosta (takkiauki korvat voivat mennä kiinni, tosin kisatilanteissa treenejä matalampi kisavire on tässä tapauksessa pelkästään etu, toisaalta radalla olevat putket ja hypyt ovat ihan sikasiistit), mutta toisaalta Kulo on rallyyn välillä vähän turhan laiska takaosansa suhteen, niitä pitäisi työstää ja myös Kulon corea taas vahvistaa (ison pentueen kantaminen on jättänyt jälkensä Kulon selkälinjaan). Pääsääntöisesti Kulon kanssa rally on tosi helppo laji, mutta silleen sopivasti haastetta mukana kuitenkin. Se osaa auttavasti ylempien luokkien liikkeet yksittäisinä juttuina, ratatreeniä pitäisi tehdä kovasti ja kaavojen rikkomista. Tao on kisannut Kulon kanssa samaan tahtiin ja kummaltakin puuttuu yksi ykköstulos avoimesta, sitten siirrytään voittajaan.
Taolle ilmestyi oikeaan takajalkaan patti, jota käytiin viime viikolla eläinlääkärissä näyttämässä. Eläinlääkäri totesi Taosta, että hän haluaa juuri tällaisen bordercollien. Taossa on jotain sellaista karismaa, että siitä on vuosien varrella esitetty mulle niin monta otto/ostotarjousta, että olen jo tippunut laskuista. Se on koira, joka omii kaikki ihmiset heti syvälle sydämeensä ja kohtaa kaikki ihmiset ja eläimet (pentuja lukuunottamatta) avoimin rakastavin mielin. Yksi tuttavani sanoi, että Tao on erityinen, koska Tao ymmärtää. Olen onnellinen ja kypsynyt arvostamaan tätä mahtavaa koiraherraa. Ensimmäisenä bordercollienani siihen kohdistui valtavat suorituspaineet harrastuksissa, valitettavasti en tuolloin ollut riittävän viisas antaakseni tälle lempeälle ja älykkäälle jätille aikaa kasvaa ja kypsyä. Hitaasta koirasta on kehittynyt pilke silmäkulmassa innolla tekevä rontti, joka repii taskuni kisoissa oikealle käännöksen yhteydessä, ja kuitenkin tekee kaiken niin tunnollisen hyvin kuin osaa. Tao jakaa ympärilleen iloa ja rakkautta, ja jokainen koirakoti ansaitsisi saada oman Taon <3
Siitä patista, tassu röntgenkuvattiin (ja kerta kuvaamaan alettiin, niin myös selkä ja lanneranka kahdesta suunnasta). Tao antoi kiltisti väännellä ja käännellä ja vielä tökkiä neulalla pattia. Luusto oli röntgenkuvien mukaan siisti. Yksi varpaan nivel oli ärtynyt, vähän jäi epäselväksi mistä on kyse, mutta suunnitelmaksi muodostui nyt lepo ja kortisonipistos. Tao omasta mielestään on elämänsä kunnossa, varvas ei hänen itsensä mukaan häntä kuulemma yhtään häiritse. Jos patti ei tuosta laske tai aiheuttaa vaivaa, niin seuraavaksi suunnataan ortopedille.
Kulo on vaatinut vähän liikunnan rajoitusta takajalkansa kanssa, se ei kestä ihan kaikkea polkujuoksua mitä me mieheni kanssa haluttaisiin sen kanssa tehdä, mutta kun antaa sille sopivassa suhteessa rasitusta ja palautumista ja hieron sen säännöllisesti, niin kaikki on hyvin.
Tao ja Kulo ovat 7,5-vuotiaita ja täynnä energiaa ja tekemisen halua. Rally-tokon ohessa ollaan nyt kesällä jonkun verran metsäjäljestetty ja tekisi mieli seuraavaksi tutustua niiden kanssa noseworkiin. Onneksi on tullut kaikenlaisia kivoja lajeja, jotka sopivat vähän varttuneemmillekin koirille. Pentukuume välillä nostaa päätään, mutta kun katson kahteen innokkaaseen silmäpariin ja loistavaan naamaan, totean että jos pennun otan, näille ei tässä elämäntilanteessa tulisi riittämään aikaa harrastamiseen, ja siirrän pennunottosuunnitelmia taas vuodella eteenpäin.
Loppuun Taon ja Kulon kuulumisia video- ja kuvamuodossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti