Tokotreeniajatuksia

Voi että kun olisi aikaa näppäillä blogia vähän aktiivisemmin... Olisi niin paljon asiaa :)

Olin Jämillä tokon valmennusrenkaan syysleirillä kuunteluoppilaana kaksi päivää. Mikä ihana viikonloppu vain yksin reissussa ollen! Leirin kouluttajina olivat Christa ja Katja. Ihan hirveän paljon tuli antia ja treeni-ideoita!

Leiri alkoi kokeenomaisella treenillä. Christa ja Katja olivat suunnitelleet kehän, jossa oli erilaisia jippoja koirille ja ohjaajille. Ensinnäkin kehäänmenossa yleisö hurrasi ja antoi raikuvat aplodit kehäänmenevälle koirakolle. Heti sisääntulon vieressä soi radiosta kovaa joku ohjaajalle osuvasti valittu teemabiisi, tyyliin Jukka Pojan "Älä tyri nyt". Yleisö huuteli kannustuslauseita. Ensimmäinen liike oli zeta, ja kylläpä kokeneellakin kisaajalla saattoi keskittyminen ja pasmat mennä vähän sekaisin tässä iloisessa alkumyllytyksessä.

Liikkuri liikkuroi koirakon ämyriin puhuen, ja oli liikkeiden aloituksissa lähellä ohjaajaa ohjaajan edessä. Kulki muutenkin vierellä. Liikkurointi luonnollisesti englanniksi.

Zetasta siirryttiin ruutuun. Zetan merkki jäi hieman vinottain eteenmenoon nähden. Tässä olin huomaavinani kolmenlaisia tapoja valmistella koira eteenmenoon: 1) koira sai tulla liikkeen aloituskohtaan hyvin vapaasti ympärilleen vilkuillen ja oli aloitusasennossakin hyvin vapaasti. Näistä koirista todella moni focusoi häiriömerkille ja teki vinon eteenlähetyksen. 2) koira teki lähestymisen aloituskohtaan ja oli aloituksessa tiukasti katsekontaktissa ohjaajaan. Näistä koirista osa ehti huomata häiriökartion vasta juostuaan puoliväliin, ja kun ne sitten lennosta päättivät muuttaa linjaansa kohti kartiota, ohjaaja sai ne vielä pysäytettyä ympyrän sisään. Kuitenkin ruutuun lähetettäessä eivät välttämättä pystyneet vaihtamaan tehtävää mielessään vaan juoksivat häiriömerkille. 3) koira sai aloituspaikkaan tullessa vilkaista häiriöt, mutta se oli opetettu luopumaan niistä ja focusoimaan suoraan eteenpäin. Nämä koirat etenivät suoraan, ja pystyivät eteenmenon stopin jälkeen jättämään häiriömerkin sikseen ja juoksemaan ruutuun. <- Nämä tulkinnat olivat tosiaan vain omaani, minusta vaikutti vahvasti tältä mutta joku toinen paikallaollut voi olla eri mieltä. Itsellä näiden suoritusten näkeminen vahvisti ajatusta eteenpäin focusointiharjoituksista joihin yhdistetään häiriöstä luopuminen (tosin näissä harjoituksissa tärkeää että koira ei tarjoa väistämiskäytöstä suhteessa häiriöön)

Ohjaajan ja koiran huomaamatta kentälle, lähelle linjaa eteenmenoympyrän ja ruudun välillä, oli tuotu keinuhevonen. Ruudun vieressä soi kovaääninen häiriö-cd. Osa koirista väisti hepoa ja taisipa häiriö-cd:kin viedä vähän keskittymistä. Lisäksi häiriö-cd-soitinta kannettiin mukana lähellä suorittavaa koiraa kehässä.

Ruudusta seuraamiseen otettaessa liikkuri ja Christa kävelivät lähellä ohjaajaa, ja kutsu oli ajoitettu niin että piti hevosen vierestä juosta jälleen.

Kiertohässäkkä tehtiin kohti ruutua niin, että äskeinen eteenmenon pysähtymiskohta oli aloituspaikka ja koira sai siis juosta samaan suuntaan kuin edellisessä liikkeessä. Kierrettävä kartio oli ruudun edessä, sivussa suorasta linjasta nähden niin että ruutu oli enemmän tarjolla ja koiran piti korjata linjaa vasemmalle tehdäkseen kartion. Lisäksi haastetta toi se, että koira oli juuri hiljan saanut juosta ruutuun (koirilla on veto sinne missä ovat juuri olleet/juosseet). Tässä useampikin koira paahtoi onnellisena ruutuun ja monen ohjaajan piti tulla todella lähelle kierrettävää kartiota muistuttamaan koiraa oikeasta tehtävästä.

Kehän päätti tunnari, jossa kapulat laitettiin keinuhevosen lähelle. Tässä monen koiran piti ainakin pikaisesti käydä nuuhkimassa keinuhevosta. Tunnarista nähtiin viikonloppuna myös sellainen versio, jossa kapulat olivat viltillä - yhdessä hyppivien ja ääntelevien lasten lelujen kanssa (koira ja pupu). Tämä sekoitti monen koiran keskittymistä niin, että saatiin aikaan suun käymistä kapuloilla tai vähintäänkin kapulan pyöräyttämistä paluumatkalla.

Iltapäivällä koirakot tekivät korjaussarjaa ja treenasivat kolmessa pienemmässä ryhmässä omatoimisesti keksimiään asioita.

Sunnuntaina oli aamupäivä tekniikkatreenejä, liikkeen osia yms ja iltapäivällä testattiin vielä koirien turnauskestävyys kisanomaisella treenillä. Liikkeinä olivat ainakin ohjattu, jossa merkiltä parinkymmenen metrin päässä oli ruutu ja noudatettiin tietenkin ruudunpuoleista kapulaa (ja tässä taas osa koirista juoksi onnellisena ruutuun).

Tyyppivirheitä kehätreeneissä:
- koiralla makuuasennossa kyynärpää ilmassa, perusasennossa kenotus tai ohjaajanpuoleinen etutassu osittain ilmassa
- kapulan pyöräytys suussa palautuksessa
- seuruussa edistäminen / vinous
- häiriömerkille meno (kentällä oli jossain vaiheessa, mahdollisesti sattumalta, värikäs juomapullo ja myös tämä houkutteli joitakin koiria)
- koira omassa kuplassa / "humalassa" / keskittymätön
- ennakointi esim. eteenmenoon/ruutuun
- tunnarissa löysä ote

Paljon tuli asiaa, tässä muutama poiminta:

- Kiinnitä huomiota liikkeiden alussa koiran mielentilaan: sen tulisi olla aktiivinen kohti ohjaajaa. Ei riitä sellainen hidas ja jähmeä katsekontaktin nostaminen kohti ohjaajaa, vaan koiran tulee ripeästi ja aktiivisesti tarjota katsekontaktia. Tällainen ohjaajaa kohti aktiivinen koira kestää häiriöt paljon paremmin. Rakennetaan aluksi katsekontaktin ottamisesta palkkaamalla eli rakennetaan asiaan motivaatiota, sitten lisätään häiriöitä. Voidaan vaikeuttaa tätä esim. niin, että liikkuri höpöttää viedessään noutokapulat. Alkuun liikkuri on hetken hiljaa ja sitten käskyttää, mutta harjoitusta vaikeutetaan niin että liikkuri höpöttää ja sitten kesken höpöttämisen käskyttää. Jos koira on jäänyt zoomailemaan liikaa liikkurin juttuja, se ei todennäköisesti ole avoinna ohjaajalle ja näinollen kesken höpöttämisen tullut käskytys menee siltä ohi
- Sivulletulokäsky liikkeen aluissa - koira saa katsoa esim. kapuloiden viennin, Seuraa-käsky liikkeiden alussa - koiran tulee pitää katsekontakti ohjaajaan, ei saa kuikuilla muualle
- zetassa ylivireiseen seuraamiseen jippoja: äkkipysähdyksiä (koiran pysyttävä vasemman jalan kohdalla), merkin kiertoa, kulmassa pysähdys ja paikallakäännös tai peruuttamista, jäävissä houkuttelua pois jäävästä asennosta esim. merkille, ohjaajan ollessa pari metriä koiran takana vaiti. Lisäksi: ihmisiä voi kävellä zetan ympärillä.
- ohjatussa huono vauhti merkille
-- lelu merkin taakse ja jes-sana jo matkalla
-- seur toistolla lelun merkin taakse, liikkuri vie kapulat, lähetys merkille
-- lelu muka viedään merkin taa, liikkuri vie kapulat, lähetys merkille, palkka merkistä
- tunnariin haasteita: kaksi kapulaa ollut toisilla koirilla suussa, oma kapula piilossa jonkun esineen, esim. merkin (tai keinuhepon) takana, kapulat tiheästi -- ohjaaja riittävän lähellä havaitakseen ja puuttuakseen epäasiallisen haistelukäyttäytymisen
- epävarmalla koiralla ensimmäinen suoritus ilman häiriöitä, toisella toistolla häiriöt mukaan ja lelu/kosketusalusta tarvittaessa apuna (esim. ruudussa)
- ruutu: ihmisiä ruudun a) takana b) myös sivuilla, c) ihmiskujan läpi ruutuun d) ihminen istuu ruudun edessä, ruudun paikan vaihtelua joka lähetyksen välissä, tehdään peräkkäin ohjattu + ruutu, luoksetulo + ruutu (koiralla veto sinne missä se on juuri ollut/mihin juuri juossut)
- ohjatussa koira juoksee noutokapuloille vähän takki auki (ja voi esim. ruohikolla liukastua noston yhteydessä kun vauhtia liikaa) - nostettava kapula vähän erilainen joka kerralla, yllättävä, esim. pikkukapula, pk-kapula, ohjatun noudon kapula josta toinen laippa irti, kapula on eri asennoissa
- kapulan pyöräytys - kapula josta toinen laippa on irti, provosoi koiraa korjaamaan otetta matkalla ja näin tästä pääsee huomauttamaan
- noudon palautuksessa avustaja tulee seisomaan ohjaajan viereen / eteen / pyytää koiralta kapulaa
- ohjatussa noudossa noudettava kapula levyn tms päällä

Tämmöisiä juttuja olin kirjaillut viikonlopulta ylös.

Eilen meillä oli Katjan ekat treenit uuden Tamskin tokovalkku-ryhmän kanssa (talvikausi alkaa lokakuussa mutta otettiin vähän etupeltoa). Katja oli suunnitellut kehän (vähän vastaavanlainen kuin yllä), joka suoritettiin läpi. Tämän jälkeen korjaussarja ja sitten keskustelua.

Kulo kun on edelleen niin keskeneräinen kuntoutumisensa suhteen, ei tehnyt kuin suoran luoksetulon, kaukot, tunnarin ja zetan. Luoksetulo oli hyvä, kaukoissa etupää vinotti (johtuu osin lihasepätasapainosta joka sillä on, ja jota nyt jumpataan kuntoon) ja s-i-vaihdossa liikutti toista takajalkaansa ihan kunnolla (sillä on nyt tauon vuoksi tekniikka vähän levinnyt). Tunnarissa oli häiriö-ääniä radiosta, koiran ulvomista ja vinkumista. Kulo meni kapuloille hyvällä vauhdilla, asiallinen hajutyöskentely, otti oman mutta pudotti sen suustaan ja palautusvauhti hieman menovauhtia hitaampi, lopun perusasento jäi auki. Korjaussarjassa teki tämän vastaavassa häiriössä moitteetta. Zetassa istu vähän hitaahko, seisomisen mukaanotossa tökkäisi mua kuonolla jalkaan josta huomautin, makuu suora ja nopea ja nätti mukaanlähtö. Seuruu siisti (ihan takuulla vaikuttaa se, että ei saa tökkiä kuonolla mukaanlähdöissä, niin seuraaminenkin on vähän siistiytynyt).

Puhuttiin treenaamisesta, että kokonaisuuksia tulee treenata eikä vain tehdä kivoja tekniikkatreenejä tai pikkuosasia, koska kokonaisuuksien toimiminen ratkaisee loppupeleissä. Kokonaisuustreeneihin mukaan erilaisia häiriöitä ja källejä, jotta saadaan koira pysymään auki ohjaajalle ja häiriöherkkyyttä alas ja suoritusvarmuutta lisää. Lisäksi pitää löytää balanssi: myös motivaatiota ja tekniikkaa tulee tehdä.

Mun pitäisi tehdä mentaaliharjoittelua kehässä toimimiseen ja omaa keskittymistä paremmaksi, vähän liikaa tulee mentyä itsekin takki auki ja liian kevyin mielin. Mulle siis toivottavasti tulevissa treeneissä on ohjaajahäiriöitä; esim. joku tulee höpöttämään mulle kesken suorituksen ja pidettävä oma pokka ja keskittyminen kasassa.

Kulon kanssa ei juuri mitään tokojuttuja olla tehty, mutta eteenmenon korjauksia  (ja tuota nenällä tökkimättömyyttä) ollaan jonkin verran harjoiteltu Monican koulutuksen herättämin ajatuksin. Kulo etenee siis sivuttain etutassut laudalla. Alkuun mulla oli toisessa kädessä rima muistuttamassa takapään käytöstä. Tällä hetkellä vähän ylityöskentelee takaosalla. Oppinut hyvin takajalkojen ristiaskeltamista, mikä näkyy myös seuraamisen sivusiirtymissä. Työstetään mun etäisyyttä Kulosta ja laudasta. Vahvistetaan sanallisia käskyjä (högster/vänster). Kun suoritusvarmuus parempi, siirrytään kentälle ja liitetään ruutu mukaan tähän harjoitukseen. Tässä tämän päiväinen suoritus:

Monican kotiläksyt

Joku on varmaan sitä mieltä, että toko on pientä pilkun viilaamista ja piipertämistä... Ehken hän on oikeassa! :-D Tokossa ainakaan maan huipulla ei riitä se, että tekee vähän sinne päin, vaan kaiken pitää olla just eikä melkein. Mekin mielitään sinne ihan kirkkaaseen kärkeen (tavoitteita on aina hyvä olla!), joten hyvin pienestä pilkun viilaamisesta ja piipertämisestä on meidän tuleva talvi tehty! Siinä rinnalla hiotaan kokonaisuuksia, ylläpidetään vauhtia, voimaa ja asennetta... Treenit tulevatkin olemaan todella monipuolisia ja vaihtelevia. Rakastan tokoa eniten ehkä sen vuoksi, että se on mun makuun ihanan monipuolista ja antaa aivoille haastetta: kuinka ratkoa eteen tulevat koulutushaasteet (ensin teoriatasolla koulutussuunnitelman laatimisen muodossa, sitten käytännön tasolla jonkun osa-alueen erillisenä treenaamisena ja tämän jälkeen osa-alueen kokonaisuuteen liittämisenä). Rakastan tokoa myös sen vuoksi, että pienet treenit voi toteuttaa koska vain, missä vain. Jotain voi aina treenata jossain, ja monet häiriöitä sisältävät tilanteet ja paikat nähdään vain treenattavina asioina, ihanteena ja tavoitteena ohjaajaan ja tekemiseen täydellisesti keskittyvä koira, jota mikään ei horjuta tai häiritse! Erityisesti rakastan tokoa sen vuoksi, että multa löytyy kotoa kaksi niin innokasta karvakaveria tähän puuhaan. Oma väsymys unohtuu niiden innosta palaviin silmiin katsoessa :)

Nyt olen ison haasteen edessä. Kulon seuruu on pikkuhiljaa luisunut epäpuhtaaksi. Se ilmenee levottomuutena ja etenkin kuonolla jalkaan tökkimisenä. Aivastelut ja kuonon lipominen ovat jäävuoren huippu, tunnetilaan liittyvä juttu joka jäänee pois treenitavan ja etenkin palkkauksen muutoksella (ei enää lelupalkkausta, vaan nami)

Tuo kuonolla jalkaan tökkiminen onkin sitten mutkikkaampi poiskitkettävä. Kulo on sellainen nenäeläin muutenkin arjessa, ei mikään erityinen nenänkäyttäjä mutta sellainen, joka rakastaa tökkiä nenällä asioita. Sillä on aika iso kirsu, joka kaiken lisäksi liikkuu sivuttain, mutta jotain rajaa toivoisin. Nenällä tökkimistä seuruussa ilmenee oikeastaan joka välissä: sivulle tulossa nenäkosketus reiteen, seuruu-käskyn annettuani tökkäisee nenällä, käännöksissä, sivuaskelissa etenkin, peruutuksessa (osittain peruuttamisen treenaamisessa tämä ongelma taisi meille hiipiäkin) ja ihan muuten vain on niin ihanaa vähän koskea jalkaa nenällä. Myös arjessa Kulo tökkii nenällään, sillä on arkikäskyt vasemmalla tai oikealla puolellani kulkemiseen, ja molemmissa nenä vähän väliä tökkäisee jalkaan. Olen siirtänyt arjessa lähelläni kävelyn oikealle puolelleni sen välttämiseksi, että siinä oppii maneereita jotka siirtyvät tokoseuraamiseen.

Työn alla on pään uuden asennon opettaminen sekä sen opettaminen, että nenällä jalkaan koskeminen ei ole hyvä juttu. Ihanteeni pään asennoksi olisi kuono korkealla, kaula suorana sivulla. Sitä tässä nyt sitten pähkitään, että kuinka saan koiran ymmärtämään mitä siltä halutaan, ensin paikoillaan, sitten liikkeessä eri suuntiin ja sivulletulossa.

Hetki ennen tökkäisyä

"Pitäisit sitä kuonoas jotenkin näin"

"Vähän parempi, mutta ei vieläkään ihan tavoitteessa"

Tämä pään asennon viilaaminen onkin hyvää puuhaa kuntoujamammalle, tässä ei paikat mee rikki kun kuonon asentoa hinkataan.

Toinen mitä alettiin treenata, on eteenmenon korjaukset. Tässä Kulo etutassut laudan päällä pitäen kulkee sivuttain oikealle/vasemmalle. Eilen oli ekat treenit. Toinen puoli oli helpompi kuin toinen, kummallekin. Mä seison Kuloa vastapäätä. Haluan että Kulo tässä liikkuu suoraan sivuttain, ottaen myös takajaloilla ristiaskelia. Suoruutta aikaansain haravanvarren avulla. Sillä varsiosan päällä tökin Kuloa reiteen, että muisti myös takaosan. Ihan hyviä onnistumisia saatiin. Tähän liitetään käskysanat, tehdään lisää kontrollia, kasvatetaan etäisyyttä, liitetään ruutuun, poistetaan lauta... Kyllä tässäkin työsarkaa riittää ihan mukavasti, mutta on varmaan myös hyvää kehojumppaa ja etenkin kun molempiin suuntiin tehdään. :)

Kulon kraniohoidot, kooste

Huh, viimeinenkin pentu lähti viime viikon perjantaina ja rauha on palannut taloon. Niin ihania palleroita kuin pennut ovatkin (ja myönnän, että niitä on ikävä!), niin kyllä niissä riitti työtä ja hommaa ja lopulta oli aikamoinen helpotus luovuttaa ne uusiin koteihinsa, etenkin kun kaikki pennunottajat ovat niin ihania ja tiedän että jokaikinen karvapallero sai hyvän kodin. :)

En ole ehtinyt juuri kirjoitella Kulon kuntoutumisesta, mutta ajattelin että toisaalta parempikin tehdä vähän kootusti yhteenvetoa.

Kulon kuntoutusprojekti Your Dogin projektikoirana on kestänyt nyt 1,5 kuukautta ja sisältänyt tähän mennessä kolme kraniosakraalihoitoa Airi Kalliorannan (Koirahieroja, AT, erikoistunut selän biomekaniikkaan, kraniosakraali- sekä akupunktiohoitaja) antamana. Olen jo vähän näistä kirjoittanutkin, mutta tässä vielä kooste:

Ensimmäinen hoitokerta oli reilu 2 viikkoa synnytyksestä ja vajaa kaksi viikkoa hätäleikkauksesta (kohdunpoisto). Kulo oli pirteä, mutta muuten sen kroppa oli vielä ihan sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Sen karva oli kiilloton, se oli edelleen hieman turvoksissa, selkä oli ihan notkolla. Merkittävin asia johon siinä kiinnitin huomiota, oli takajalkojen kömpelyys. Airin mukaan Kulon kraniosakraali-rytmi ei tuntunut lanneselässä ollenkaan ja oli muutenkin heikko. Lanneselkä oli kylmä ja "eloton". Hoidon myötä pulssi alkoi tuntua pidemmällä lanneselässä, ei kuitenkaan ihan kauttaaltaan lanneselän mitalta, ja lämpöä alkoi hiipiä lanneselän alueelle. Hoidon näkyvimmät vaikutukset olivat muutos Kulon ryhtiin; selkä ei ollut enää niin notkolla, ja se että takapään motorinen kömpelyys ja haparointi loppui välittömästi hoidon myötä.

Toinen hoitokerta oli kolmen viikon kuluttua, tällöin synnytyksestä 5,5 viikkoa. Edeltävinä oireina oli edelleen karvan kiillottomuus, karvan irtoaminen massoittain (toki tämä luonnollistakin synnyttäneelle) ja näkyvin oire oli se, että Kulo puri kylkiään lanneselän kohdalta ja sen selkä oli kovasti jumissa. Airin mukaan lanneselkä tuntui edellistä hoitokertaa paremmalta, KS-pulssi tuntui. Tämän hoitokerran myötä jäi kylkien pureskelu ja selän lihasten tunnustelu sai aikaan huomattavasti pienemmän värähdyksen, ei ollenkaan niin massiivista selkälihasten spasmia kuin ennen käsittelyä.

Kolmas hoitokerta oli taas edellisestä kolmen viikon päästä, eli viime viikon perjantaina. Kulo oli alkanut taas satunnaisesti purra kylkiään. Sen laukka-askel oli normaalia lyhyempää ja vähän sellaista köpöttelevää, ja olihan se edelleenkin selkeästi toipilas liikkeissään. Lenkillä se ajoittain kevensi oikeaa takajalkaa. Karva kiilsi. Airin mukaan Kulon KS-pulssi tuntui nyt kauttaaltaan vahvana ja tasaisena. Tällä hoitokerralla Airi keskittyi lanneselkärankaan, jossa rangan loppuosassa puolivälistä eteenpäin tuntui kireyttä. Lisäksi oikean polven ulkosyrjällä tuntui "lumpsahdus". Kun Kulo tähän asti on kaikki hoitokerrat torkkunut silmin nähden nauttien hoidoista, nyt se välillä reagoi, ja muutenkin oli sitä mieltä, että tunti on liian pitkä aika pysyä paikoillaan (sillä alkaa olla kova tarve tehdä ja touhuta). Hoidon jälkeen Kulolle tuli selvä hoitoreaktio: sille tuli sellainen pöhöttyneen tuntuinen alue selkärangan viereen vasemmalle puolelle ja selkä lannealueelta reagoi kosketukseen. Onneksi kun tietää, että tällaiset hoitoreaktiot kuuluvat asiaan, osaa suhtautua niihin maltillisesti. KS-hoito on sellainen hoitomuoto, joka antaa koiran elimistölle sysäyksen parantumiseen. Tavallista on, ettei heti välittömästi tule näkyviä vaikutuksia, vaan hoidon vaikutus tulee oman kokemuksen myötä viikon kuluessa hoidosta, kun keho saa aikaa ja mahdollisuuden hoitaa itseään. Niin meni tämäkin hoitoreaktio muutamassa päivässä ohi. Eilen istui lapsen kanssa hiekkalaatikolla, ja koirat telmivät pihassa. Kulo teki vauhdikkaita säntäilyjä, salamannopeita käännöksiä ja stoppeja. Olin aluksi ihan häkeltynyt että näkevätkö silmäni oikein ja että mikä tässä nyt näyttää niin oudolta. Sitten tajusin, että Kulolla on kropanhallinta ottanut taas ison askeleen eteenpäin!

Voin omakohtaisen kokemuksen myötä lämpimästi suositella kaikille koiransa pennuttaneille, että aloittaa emokoiran hoidattamisen heti kun mahdollista. Pentujen vasta lähdettyä Kulo on kropaltaan jo ihan hurjan hyvässä kunnossa ja kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.

Tänään Kulolla on ensimmäinen fysioterapiakäynti, meidät ottaa vastaan Your Dogin tiloissa Annariina. Lisäksi Kulon ruokavalioon lisätään vitamiineja. Näistä lisää seuraavassa postauksessa, stay tuned! :)

Monican koulutus

Lyhyesti Monican koulutuksesta muutama muistiinpano.

Norjalainen Monica Wikström oli muutaman päivän Suomessa kouluttamassa, ja saimme hänet päiväksi Tampereellekin. :)

Kulon kanssa emme ole treenanneet oikein mitään, joten tosi raakileina mentiin koirakkopaikalle koulutukseen. Paikalla oli myös kuusi Kulon pentua; kolme uusien omistajiensa kanssa ja kolme jotka ovat vielä mulla, yksi haettiin tänään ja kaksi muuta perjantaina/lauantaina. Kuloa ei paljon omat lapset kiinnostaneet, vaan hän halusi tehdä töitä-töitä-töitä. Kovin on kroppa vielä palautumaton pentuprojektista, joten suunnittelin kysyväni vinkkejä rauhallisesti toteutettaviin liikkeisiin.

Ensimmäisenä ajattelin kysyä eteenmenon korjauksia. Ennenkuin tajusinkaan, tehtiin villiä kosketusalustarallia, jossa lähetin Kulon kosketusalustalle, ja sinne mentyään jes ja vauhdilla takaisin mun luokse palkalle. Kulolla on ongelmana palkanodotus kosketusalustalle mennessä: metri-pari ennen alustaa se alkaa himmata tai jopa pysähtyy ennen kosketusalustaa, ajatukset ovat niin voimakkaasti mun luonani. Tähän ratkaisuna se, että malttaa itse odottaa että se on oikeasti kosketusalustalla asti, voisipa jopa pitää hetken alustalla ja sitten palkka. Alustan paikkaa tulisi vaihtaa tiheästi ja pitäisi liittää joku käskysana kosketusalustalle. Me lopetettiin tämä ralli melko nopsaan kun iski hirvitys että tällaista treeniä en ollut ajatellut tekeväni ainakaan kuukauteen-kahteen, joten keskusteltiin ja vähän myöhemmin Monica näytti omalla 2-vuotiaalla Chilillään miten hyödyntää kosketusalustaa eteenmenon ja kiertohyppynoudon opetuksessa. Monica opettaa kosketusalustan tosi varmaksi, tarkaksi ja vauhdikkaaksi ja hyödyntää sitä tosi monessa. Hän opettaa koiran myös juoksemaan vauhdilla kosketusalustan yli, tällöin hän sanoo vapaa hieman ennen alustaa.

Eteenmenossa Monica laittaa useamman kosketusalustan jonoon, etäisyys toisistaan 5-10m (arvioisin). Monica lähettää koiran kosketusalustalle, kehuu, sitten seuraavalle koiran takana olevalle, kehuu, sitten kolmannelle, neljännelle, kunnes lopulta harjoituksen edetessä vielä tyhjään. Palkka vikasta kosketusalustasta tai tyhjästä. Edut: flänkkäävä koira oppii etenemään suoraan. Koira oppii ajattelemaan eteenmenon suoraviivaisena etenemisenä ohjaajasta poispäin. Ekoilla kerroilla ohjaaja auttaa ja tukee koiraa tehtävässä ja apua vähennetään koiran harjaantuessa etenemään alustalta seuraavalle ohjaajasta poispäin. Kosketusalustoja myös vähennetään treenin edetessä. Monica aina pitää kuitenkin yhden alustan 10 metrissä, jos ymmärsin oikein. Mikäli koiran ei haluta pysähtyvän alustalle, annetaan sille uusi eteenmenokäsky ennen alustaa.

Tässä Maijun ja Ihmeen treenivideo ko metodilla.

Eteenmenon korjaukset lankulla: koira opetetaan laittamaan etutassut lankulle ja etenemään sivuttain lankulla niin, että se päätyy ohjaajaa vastapäätä (eli tuetaan koiran ajatusta, että täytyy hakeutua ohjaajaa vastapäätä olemaan). Vaikeutta lisätään virittelemällä koiraa katsomaan ruutuun, sitten pitää siirtyä lankkua pitkin kohti ruutua, ohjaajaa vastapäätä seisomaan, mutta ei saa sählätä/karata ruutuun. Vaikeaa oli demo-Chilille, jolla oli suuri mieliteko juosta ruutuun.

Näytin meidän seuruuta: muuten ihan siistiä (jos ei peruuttamisen aukeamista oteta lukuun), mutta Kulo nenällätökkijäkoirana tökkii nenällään mua jalkaan kun sanon seuraa/käännöksissä/sivuaskelissa/sivulletulossa. Nyt pitäisi opettaa Kulolle uusi käsky, joka tarkoittaa sivullaoloa pää suoraan eteen/ylöspäin ollen, ilman että saa ottaa kontaktia kuonolla. Vasemmassa kädessä on nami, ja Kulon pitäisi sihdata päänsä suoraan eteenpäin, eli ei saa väistää namia/koskea jalkaan mutta ei saa myöskään kääntää päätä namikättä kohden. Monica käyttää paljon koiran asennon ohjaamista käsin, eli tässä tarvittaessa suoristaisi koiran pään. Hän tekee tälle hyvät pohjat jo pentuaikana totuttamalla pennun käsittelyyn ja asennon korjaamiseen yms. Lisäksi Monica puhuu koiralle paljon, ei ole virheistä vihainen vaan huomauttaa niistä iloisen harmittelevasti, käyttää paljon sosiaalista palkkaa. Sitten vain tiukasti kriteeristä kiinni pitäen kuonolla tökkiminen pois ja korrekti seuruu tilalle. Ja luulenpa, että palkkaus tulee nyt olemaan namipalkkaus jatkossa...

Tunnarin haistelu on välillä aika hektinen: Kulo saattaa avata suuta kapuloilla, siirrellä haistellessa kapuloita jne. Tähän rauhoittumisharjoitus niin, että olen kapuloiden lähellä nami avokämmenellä, lähetän Kulon haisteluhommiin, liitän käskysanan 'rauhassa' ja jatkossa voin tällä käskysanalla muistuttaa tunnarille lähettäessäni ennen Kulon saapuessa kapuloille, että pitää rauhoittua haistelemaan.

Tässä väsyneillä aivoilla päällimmäiset ajatukset, nyt nukkumaan univelkoja pois!