Ei koiraa karvoihin katsominen?

Kulon kanssa ollaan kohta kuukauden verran tehty ravilenkkejä, venytelty, vältetty äkkipyrähdyksiä, se on syönyt kipulääke- ja lihasrelaksanttikuurin, käynyt fyssarilla ja osteopaattisessa käsittelyssä. Tällä hetkellä tilanne on se, että ravi näyttää jo mun silmään hyvältä (ja Kulo on oppinut ravaamaan peitsaamisen sijaan!), saa tehdä omaehtoisia siirtymiä laukkaan, mutta jalka on vielä varmaan jkv arka koska Kulo keventää sitä hidastaessaan laukasta raviin. Eli hissutellaan hissutellaan edelleen, mutta suunta on ylös- ja eteenpäin! :)

Jo maaliskuussa kyselin tutuilta että mistä karvamuutos molemmin puolin takajaloissa saattaisi johtua, karva oli elottoman ja kuolleen näköistä:

 Nyt kuntoutuksen edetessä karva on muuttunut kiiltäväksi alueen verenkierron parannuttua:

Kulon kanssa ollaan tosiaan treenattu nyt aika vähän, lähinnä kaukoja, seuraamista ja jääviä. Maanantaina Riitta K järkkäsi meille ison nurmialueen Ikaalisista, ja porukalla virittelimme sinne kaksi kehää ja teimme evl-liikkeet sm-järjestyksessä (kuvat Jenny Söderlund). Oli todella hyödyllistä treenata kahdessa kehässä vieraassa paikassa samaan aikaan!:

Paikkamakuu

Kulolle oli vaikeaa keskittyä kaukoihin kun Ihme teki takana ohjattua

Tunnarissa ei häiriöt haitanneet pahemmin!

Näihin kisanomaisiin treeneihin pyritään nyt mahdollisuuksien mukaan osallistumaan, ja huomenna on Christan koulutus. Ai niin, Kulolla oli välihammas katkennut pahannäköisesti joten se poistettiin viikko sitten, siitäkin ollaan toipumassa! Nämä keväät tuntuu olevan Kulo-paralle vähän sellaista toipumisen aikaa... Toivotaan että ensi keväänä epäonni katkeaa!

Taon kanssa käytiin viime viikolla agilitykisoissa juoksemassa kaksi starttia. Agilityrata tuntui tosi kivalta, tehtiin yhteistyötä ja ohjasin suunnitelmani mukaisesti, valitettavasti yksi rima tuli alas. Ja teinhän mä siinäkin jotain hölmöä, käskytin kaikille kontaktiesteille kiipeä-käskyn sijaan ota-käskyllä, joka tarkoittaa Taolle että muista pysähtyä alastulokontaktille. Tao oli selvästi vähän kummissaan ja meni kontaktiesteet vähän rauhallisesti, eipähän tosin tullut niistä ylösmenokontaktivirheita. ;)

Hyppäriradalla oli vaikea kohta, ja rata tuntui muutenkin haastavalta kun mineistäkään ei yksikään tehnyt 0-tulosta. Olin ihan että ei tuu mitään, en saa tuota höyrypäätä pidettyä hallinnassa kaikkien niiden ihanien tarjolla olevien hyppyjen lomassa! Yllättäen siinä kävikin niin, että sain ohjattua alun ja sen vaikean kohdan tosi hyvin ja helpon tuntuisesti. Olin itsekin ihan yllättynyt. Tietenkin tämän jälkeen oma ote vähän herpaantui ja Tao ampasi yhdeltä hypyltä kohti putkea, josta sain kuitenkin karjaistua sen takaisin :D mutta itsevarmuuteni oli mennyt, ja sen sijaan että olisin rauhallisesti näyttänyt Taolle tiukahkolla kaarella olevat hypyt, hätäilin eteenpäin, unohdin katsoa koiraa, ja Tao tuli mun perääni jättäen yhden hypyn tekemättä. En jaksanut korjata tätä vaan tehtiin rata loppuun, joten tuloksena hylky.

Mutta erittäin kiva kisakokemus jäi ja olen Taoon niin tyytyväinen! :)

Innostuin vähän ajatuksesta, että yrittäisin ehtiä treenaamaan Taon kanssa jälkeä ja mennä loppusyksystä kokeeseen. Ajettiin tänään jälki meidän pihassa Ennin nukkuessa, pituutta ehkä 50m, jana 3m, keppejä 7. Tao nosti jäljen hienosti janalta (siinä oli kyllä namikasa auttamassa asiaa, mutta ei ottanut takajälkeä) ja ilmaisi kaikki seitsemän keppiä. Onni on koira, jolla on hyvä muisti! :) Heidi S lupasi lähteä treenaamaan meidän kanssa tottista, odotan yhteistreenejä aina niin iloisen, kannustavan ja osaavan Heidin kanssa! :)

Bensoninkin kuulumisia. Benson kävi kanssa osteopaatilla ja sen vino lantio oikaistiin. Eron näki heti Bensonin seisoma-asennossa. Benson on ollut hyvin aktiivisena mukana arjen touhuissa, nukkunut kainalossa, saunonut, lenkkeillyt, kyläillyt mukana ja tehnyt jotain pieniä temppuja ja jumppaa. Se on kyllä aina mun erityinen sydänkäpynen omine juttuineen <3