Hitsinkierto

Me ollaan Kulon kans menossa piiitkästä aikaa tokokokeeseen 13.12.

Vitsit mä odotan oikeeta koemenestystä kun treenaaminenkin on ollut niin taitavaa (NOOOT!)! (Ollaan kyllä erinäisissäkin treeneissä ihmetelty, että kuinka hyvin tuo koira pystyy tajuamaan että mitä mä siltä odotan, vaikka mun toiminta on ihan niin epämääräistä kuin vain mahdollista voi olla. Toisaalta, nyt mä ymmärrän niitä jotka ajattelevat että bc-omistajat pääsevät paljon helpommalla monissa asioissa. Kyllä jotkut bc:t voivat olla helppoja harrastuskavereita ja jopa paikkailla yksinkertaisten kouluttajiensa epäpätevyyttä, epäjohdonmukaisuutta ja suoranaisia virheitä :D)

Tässä esimerkki meidän tunnaritreeneistä...:

"Ai nyt se jo juoksi sinne kapuloille. Ai se juoksikin kapuloille niin että kapularivi lenteli. Ai nyt se töykkii niitä kapuloita kuonollaan pitkin maata. Ai nyt se maistoi väärää kapulaa, voi voi. No nyt se valkkas oman! Ai nyt se pyöräytti sitä suussaan matkalla mun luo Voiiii kun se on niin söpö kun toi oikean kapulan ja pitää sitä niin innoissaan siinä, mun sivulla. Voi hellanlettas, jee! - tässä palkka sulle!"

Hitsinkiertoo on tehty niin että tötterö on mahdollisimman kaukana ja niin että Kulo välttämättä edes näe sitä, esim. punaista taustaa vasten. Tavoitteena että lähtisi vaan juoksemaan suoraan eteenpäin ja tietäisi löytävänsä tötterön jossain vaiheessa. Todellisuus, että jos ei katseella lähdössä bongaa tötteröä niin säntää ties minne. Mä juoksen varastamaan tötterön, Kulo provosoituu ja haukkuu mulle, ja osaa seuraavalla kerralla juosta heti oikein.. Koskahan sais heti kerrasta oikein? Muuten tässä liikkeessä palikat ovat yllättävän hyvällä mallilla!

Ruudun merkitöntä merkkiä ollaan tehty katseen suuntaamista harjoitellen. Aluksi ilman häiriötä naksuttelin ja ruoalla palkkasin siitä, että Kulo mun sivulla perusasennossa katsoi suoraan eteenpäin. Välillä lähetin eteenpäin nähdäkseni, että lähtikö se niinkuin hain takaa eli suoraan vai olinko naksutellut vääriä asioita. Kun tämä sujui, ruvettiin jo kolmannella treenikerralla järjestämään häiriötä sivulle, josta Kulon piti henkisesti irrottaa ja katsoa suoraan eteenpäin. Taas naksuttelin ja ruoalla palkkailin eikä Kulo joutunut tässä juoksemaan juuri lainkaan. Ja taas lähetin välillä eteen tsekatakseni suoruuden. Eteenmenopalkan olen yrittänyt piilottaa huolella. Tämä on siitä kiva treeni, että Kulon ei tarvitse juuri lainkaan juosta. Nykyään kun melkein kaikkii evl:n liikkeisiin sisältyy niin paljon juoksemista niin ihan kiva jos on joku treenitapa jossa ei tarvitse juoksuttaa...

Oon ajatellut että ruudun lähdössä on parempi kun katsoo koko ajan eteenpäin mun sivulla eikä ota katsekontaktia, niin pystyn ajoittamaan eteenmenokäskyn siihen kun katsoo suoraan eteenpäin vs jos katsoisi koko ajan mua, en tiedä minkä "kiintopisteen" päättäisi eteenmenokäskyllä ottaa... Tästä eteenmenon treenaamisesta on seurannut se, että kaikkien muiden liikkeiden alkuperusasento on huonontunut, koska Kulo ei niissäkään ota katsekontaktia muhun. Pitäisi miettiä eri käskysanat niihin liikkeidenalkuihin joissa saa katsoa eteenpäin ja niihin joissa pitää pitää katsekontakti muhun.

Ruudussa Kulolla on ollut ongelmana se, että se himmailee muutaman metrin ennen ruutua, ennakoiden stoppia. Yksi iso juttu oli se, että Kulon takajalka on paremmassa kunnossa, sen ei tarvitse enää niin varoa sitä. Mutta muutin tähän myös palkkaustyylin. Tässä on kosketusalusta ruudussa valmiina. Kun Kulo juoksee ruutuun (kosketusalustalle), juoksen palkkaamaan sen, heitän palkan Kulon yli ruudun taakse, ja vapautan palkalle. Tämä on saanut ajatusta pois musta ja kohti ruudun takaosaa. Kivaa ja helppoa.

Yksi murheenkryyni on seuraamisen peruuttaminen, joka jo alkoi näyttää hyvältä, mutta onkin nyt iloisesti levinnyt kun alettiin treenata vasemmalle käännöksiä peruuttaen... Tätä pitäisi nyt vaan päästä tekemään peilin ääreen.

Mutta eipä tämä niin vakavaa ole, vaan hauskaa puuhaa! :) Ja Kulon kanssa on niin kiva treenata kun se yrittää aina parhaansa ja kestää mun mokailut ja kestää toistoja.

Taon kanssa agility on nykyään niin siistiä! Vaikka Anu ei varmaan aina usko että mä niin ajattelen, päätellen mun huokailuista. Siinä ajatus meni varmaan sitten näin...:

"Noni, nyt mä oon valmiina ja Tao kans. Nyt tule, ja tähän mä teen niiston, no nyt se tulee sieltä... Ja sitten persjättö ja tonne putkeen... Ja voi eiii... ois pitänyt tehdä putkijarru, no nyt se meni.... uudestaan putkeen, nyt se meni vähän hankalasta kulmasta eikä tullut niin lujaa, sain sen sinne minne piti... ja sitten puomi. sitten oho se karkaskin tosta puomilta... takaisin puomille, itse asemiin... tälle hypylle, noin ja sitten se näköjään menikin jo ja hyppäsi näköjään tonkin hypyn, ai nyt se menee keinun, onpa kiva ettei pelkää tuota keinua, ai nyt se keksi että toi putki on kivasti keinun jälkeen tyrkyllä. noniin, tuus tao tänne, jaahas, se kävi tekemässä vielä ton ja ton hypyn matkalla mun luo..."

Päivi K kävi meillä aukomassa Taon rintarankaa ja kas kun Tao onkin notkea poika, sehän menee melkein kaksin kerroin.

Benson on kropaltaan paremmassa kunnossa kuin vuosiin, selkälihakset ovat kauttaaltaan pehmeät! Annan ansion Serrapeptaasi-nimiselle luontaistuotteelle, jota Benson napsii nykyään. Se on kipulääkkeen tapainen valmiste. Vaikutus näkyi Bensonilla jo muutaman päivän käytön jälkeen. Meillä on lisäksi käynyt nyt valmistuva koirahierojaopiskelija Jenni, jolla on uskomattoman hieno kyky käsitellä koiria ja jonka eteen Benson suostui käymään rennosti makuulle ja antoipa vielä hoitaa selkäänsä niin että saatiin jumeja auki. :)