Sirken koulutus

20.12. meillä oli P-H nuorten koirien tokoringin koulutuspäivä, koutsina Sirke V.

Välimennen sanottuna, meillä loppui nyt Kulon kanssa ringissäolo, kaksi vuotta oltiin siinä ja ylikin ja nyt ei enää olla nuoria :D Kaksi mahtavaa vuotta takana, joiden aikana opin ihan valtavasti ja joiden aikana oma tokomotivaatio ja tavoitteet kasvoivat huikeasti. Olen varmaan ennenkin todennut, mutta toko on ihan parasta, se on niin mielenkiintoinen koiraharrastus. Joku koukuttuu paimennukseen, joku agilityyn, joku pk-lajeihin. On mukavaa kun löytää oman juttunsa. Toisaalta en osaa ajatella että näin jatkuu koko loppuelämän, voihan olla että joku noista edellämainituista vie joskus myöhemmin mennessään vastaavanlaisesti. Elämästä kun ei voi ikinä tietää.

Takaisin koulutuspäivään.

Mulla oli taas pitkä rimpsu kaikenlaista pientä mielessä. Mikään liike ei ollut totaalisen huono, mutta kaikessa on jotain laittamista. Viikkoa aikaisemmin käyty tokokoe kokosi hyvin treenitarpeen.

Sirke vaikutti kivalta kouluttajalta, jolla oli todella positiiivisia vaihtoehtoja puuttua ongelmiin.

Aloitimme seuraamisesta peruuttaen. Näytin meidän tekemistä. Kokeessa palaute tuli siitä, että Kulo painaa tässä. Se painaa poskea mun jalkaa vasten ja yrittää täten pysyä oikeassa kohdassa. Ratkaisu oli niinkin helppo(?), kuin että mun pitää oppia peruuttamaan suoraan, hitaampaa, lyhyemmin askelin ja tasaisemmalla vauhdilla (nyt temponi vaihteli). Käännöksissä kannattaa kääntää ennen käännöstä katse vastakkaiseen suuntaan ja samalla ottaa jostain kiintopiste, niin että käännöksestä tulee 90-asteen kulma. Eli esim. jos käännyn oikean olkapään suuntaan, katson vasemman olkapään yli ja otan kiintopisteen.

Joillekin koirille suoraa asentoa peruuttamiseen voi aikaansaada sillä, että peruuttaa palkasta poispäin ja sitten jossain sopivassa kohtaa vapauttaa koiran tälle etupalkalle. Kulo luopui tästä etupalkasta vähän liian tehokkaasti seuraten liian takana, enkä muutenkaan tykännyt siitä että sillä oli vähän liikaa ajatus palkassa eikä meidän tekemisessä.

Tunnarissa ongelmana on se, että Kulo pyöräyttää kapulaa. Se (yleensä) puree vakaalla otteella, jos otan pelkän palautuksen, kapulan pyöräyttäminen tuntuukin liittyvän kokonaisuuteen. Niinpä olen arastellut huomauttaa pyöräyttämisestä, koska pelkään että huomauttaminen vaikuttaa myös kokonaisuuteen ja aiheuttaa lieveoireita, kuten paluuvauhdin hidastumista, vajaata perusasentoa, huonoa ilmettä, epävarmuutta kapuloilla tms tms. Tehty on sellaista, että kun Kulo tulee viereeni, yritän pikaisesti napata tunnarikapulan sen suusta, mutta Kulo selviytyy tästä nykyään leikiten.

Sirke ehdotti, että tunnari päättyisi (aina?) pitotreeniin, josta Kulo sitten saisi palkan. Näin kapulan vakaata pitämistä vahvistettaisiin ja palkattaisiin ja oletus olisi, että ajatus kapulan vakaasta pidosta siirtyisi myös paluumatkaan kapuloilta. Pyöräyttämisestä ei huomautettaisi. Kuulosti tosi hyvältä; jos haluat jotain toimintoa lisää, vahvista sitä!

Tehtiin pitotreeniä niin, että Kulo oli kapula suussa mun sivullani. Kapulan töniminen oli sille pala kakkua, mutta se meni halpaan siinä, kun kaivoin lelun taskusta. Lelun ilmestyessä näkyviin ja lähelle kuonoa ote kapulasta höllääntyi ja pääsin puuttumaan tähän. Tätä virhettä fiksu likka ei sitten tehnytkään kuin kahdesti, minkä jälkeen se ylpeänä kuonokarvat pörhössä selvitti leluhäiriöt kapulaa vakaasti pitäen.

Kokeiltiin myös sitä, että Kulon virettä nostettaisiin tunnari suussa ja jos se tässä pyöräyttäisi kapulaa, päästäisiin puuttumaan virheeseen. Niinpä hyppyytin sitä kahdeksikkoa kahta hyppyä. Mistä Kulo kuumeni niin, että haukahteli kapula suussa. Mutta mun nähdäkseni onnistui silti haukkumaan pitäen kapulaa vakaasti :D Sirke totesi tähän että ehkä ei näin :D Näitä palautuksia korkeassa vireessä täytyy ottaa putken kautta. Eli ajatus että ei yhdistetä hajutyöskentelyyn mutta vireennostolla lisätään koiran mahdollisuutta tehdä virhe.

Kaukoissa Kulon etuosa menee vaihdoissa vinoon vasemmalle. Tähän ohje laittaa nameja vasemmalle puolelle, tällä tavoin suorat vaihdot. Mietin että miksi en ole tätä aiemmin tehnyt kun treenikaverilla tämä toimi. No nyt kun olen näin treenannut niin huomaan että Kulo alkaa päästä yli namivaikutuksesta, sitä ei enää tunnu haittaavan maassa vieressä olevat namit eivätkä ne näin ollen saa aikaan toivottua väistämiskäytöstä. Tarvii kehitellä tähän varmaan vielä houkuttelevammat namit tai jotain. Kulo on saanut syödä nämä houkutusnamit treenin lopuksi, jotta ne pysyisivät houkuttelevina jatkossakin, mutta Kulo tosiaan näyttäisi sulkevan ne mielestään.

Tehtiin porukalla paikallaoloja varioiden. Esimerkiksi joka toinen koira jätettiin istumaan, joka toinen makaamaan, ja sitten kymmenestä metristä käskimme koiramme vaihtamaan asentoa eli joko istumaan tai makaamaan. Tätä varioitiin vielä niin, että sai itse valita mihin asentoon koiransa jättää, ja liikkurin ollessa kohdalla joko pyydettiin koiraa istumaan, menemään maahan tai otettiin koira luokse. Kulo tipahtaa aika kivalla asenteella maahan. Olen käynyt namittamassa ja kehumassa sitä hyvistä maahanmenoista, tuntuu että sen itsevarmuus on lisääntynyt tämän myötä ja tästä vaihdosta on tullut sille mieleinen juttu. Kerran jouduin nyt korjaamaan siitä, että valahti lonkkalevolle, tätä ei olekaan tarvinnut pitkään aikaan muistutella.

Kiertohässäkässä olen oppinut, että Kulon ei kannata antaa katsoa kapuloiden vientiä koska se jää vähän kiinni kapuloihin tällöin eikä juokse niin suoraviivaisesti kartiolle. Sen sijaan, jos se pitää muhun katsekontaktin koko kapuloiden viennin ajan, juoksee se lujaa ja suoraa kartiolle. Tätä olen nyt alkanut soveltaa myös eteenmenoon, eli virittelyllä vilkaisisi eteen ja sen jälkeen pitäisi katsekontaktin muhun kunnes saisi eteenmenokäskyn.

Teimme sellaiset häiriöharjoitukset, että kaksi koirakkoa teki samaan aikaan. Me tehtiin Piian ja Fredden kanssa. Kulolle tehtiin tunnari, sitten Piia heitti noutokapulan hypyn yli meidän vieressä parin metrin päässä, sitten lähetin Kulon tunnareille, jonka jälkeen Piia lähetti Fredden noutamaan. Tämä meni hyvin, mutta kun heti perään vaihdoimme puolia, koirat jäivät vähän kiinni edellisellä kerralla tekemiinsä juttuihin. Fredde suoriutuí paremmin, mutta Kulo olisi taas ollut menossa tunnarille noutokapulan sijaan.

Ihan lopuksi Sirke rakensi meille kentälle ruudun, sen viereen tunnarin, sen viereen kartion, ja vielä kartion ja meidän väliin heitettiin noutokapula ja vähän matkan päässä oli hyppy. Idea tässä oli se, että itsellä rintamasuunta oli koko ajan paikoillaan eli ainoa mitä koiralle sai kertoa oli tehtävään virittely lähtöpaikalla, ja sitten käsky. Tässä Kulon suoriutuminen tästä harjoituksesta videolla.

Olipa kiva koulutuspäivä ja taas sai vaikka mitä oppia päähän! Ja oli niin viihdyttävää miettiä tokojuttuja muiden rinkiläisten kanssa, heistä monet pitkän linjan tokoilijoita :)

Muita kuulumisia lyhyesti :)

Tao on nyt ollut Kilposen Päivin hieronta-asiakkaana ja siltä on saatu rinta- ja lanneranka auki, yksi lannenikama suoristettua ja ainakin yksi lukko auki. Tämä on aikaansaanut sen, että Taosta on tullut niiiiiin notkea silakka ja ihan hurja agilityradalla! Mä olen taas vähän muuttanut ajatuksiani siitä, että mikä Tao on miehiään... Se on kamalan vahva ja sitkeä! Agilityssa mun piti saada se jarruttamaan esteelle niin, että seisoin esteen edessä rintamasuunta kohti kohtijuoksevaa Taoa. Koutsi-Tanja käski ajatella niin että mun pitäisi ajatella, että jos en saa Taoa pysähtymään, se juoksee junan alle. No, Tao olisi kyllä jäänyt aika monta kertaa junan alle (se juoksi mun ohi, hyppäsi takana olevan esteen ja vielä sen takana olevan esteen jota ei olisi kuulunut suorittaa, mutta Tao ei ollut opiskellutkaan ratapiirrosta). Tanja lietsoi mua päättäväisyyteen ja niin mä seisoin siinä tomerana muurina ja pam - Tao juoksi päin ja oli ihan ihmeissään kun mä en väistäkään häntä.

Kulokin pääsi tänään Päivin käsittelyyn. Sen takajalkavaivahan on vaan jatkunut ja jatkunut, vaikka sitä ovat tutkineet ja hoitaneet vaikka ja ketkä... Päivi tunsi, että Kulon lannerangassa kolmas lannenikama on mennyt vinoon, todennäköisesti liukastumisen tms seurauksena. Muistan että kevättalvella oli tosi pahat pääkallokelit ja Kulo liukastui muutaman kerran hurjan näköisesti, ja sen jälkeenhän nämä meidän ongelmat alkoivat tulla esille... Vinossa oleva nikama vaikuttaa selän toimintaan ja takajalan hermotukseen. Koko syksy ollaan tavallaan hoidettu siis seurausta, ei syytä. Ehkä. Tänään Päivi teki tunnin hommia Kulon selän kanssa ja nyt jännityksellä odotetaan että josko nyt koira tulisi kuntoon. :) Pitäkäähän tekin peukkuja! :)