Kulo kasvattaa massuaan ja ottaa iisisti, pentublogissa tarkemmin.
Taon kanssa oli pari viikkoa tokotaukoa omasta sairastelusta ja tiiviistä työputkesta johtuen. Keskiviikkona meillä oli Tamskin toko sm-joukkuelaisten kimppatreenit, Sari oli järkännyt meille PKY:n kentän käyttöön. Kentälle oli rakennettu neljä kehää, kaikissa liikkurit. Olin aikeissa jättää treenit väliin oman väsymyksen vuoksi (takana ilta-aamuvuoro), mutta en pystynyt pysymään poissa, joten käytiin Taon kanssa treenien loppupuolella tekemässä treenit. Valitettavan tarpeelliset treenit! En muista ihan kaikkea mitä siellä tapahtui, ainakin istumisen meni maahan, kierrossa ampaisi kartion ohi viereiselle kentälle, ruudussa meni ruudun ja lähellä olevan kehänauhan viereen eli ei hahmottanut oikein. Nouto oli suuuperhidas ja kaukojen tekniikka vaiheittainen ja pariin otteeseen tarvitsi kaksoiskäskyt. Eli piiiitkä treenilista tuli!
Tuohon istumisen maahanmenoon reagoin aluksi neutraalisti huomauttamalla, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä Taolle, meni aina vaan maahan. Muutin taktiikkaa: Taon mentyä maahan pahoittelin että kuinka kurjaa moinen moka on, ja käskin Taon sivummalle miettimään hetkeksi. Juttelin hetken aikaa liikkurien kanssa, ja sitten otettiin uusiksi. Tao otti onkeensa, kahta kertaa ei häntä tarvitse hävetä, nyt rupesi oikea asento löytymään. Eka istuminen oli hidas, mutta toinen jo nopeampi. Kierron tajusi kolmannella lähetyksellä oikein. Pitää tähän tehdä häiriöitä.
Eilen kävin pikaisesti hallilla treenaamassa. Peilin avulla seuraamisesta istumista, kaikki oikein. Tein vielä pohjalle maahanmenon ja seisomisen, mutta siltikään ei sotkenut. Suora luoksetulo, tekee kivalla vauhdilla. Nouto, teki innokkaasti. Palautus suoraan takakautta kiertäen sivulle. Muutaman kaukojen vaihdot.
(Kokeiltiin myös Hannan rakentamaan agilityrataa, jossa oli vaikea puomi-putki-erottelu. Tao oli agilitytreenitauon johdosta hyvin lennokkaalla tuulella ja liisi yli kaikkien mieleentulevien esteiden. Mä oli edellä mainitusta syystä hidas ja myöhässä. Kauhea pissahätäkin tuli itselle niin treenit loppui lyhyeen :D )
Tänään Teiskossa jopa oikein suunnittelin meidän treenit ja mikä vielä ihmeellisempää, toimin suunnitelman mukaisesti! (En toki nytkään laittanut paperille mitään. Yleensä ottaen pohdiskelen arkiaskareiden ohessa, että mi(t)kä asia(t) meillä on huonoimmalla tolalla ja mitä pitää tehdä sen (niiden) eteen, joten treenisuunnitelmaa on aina työstetty mutta se ei ole sellainen järkevä harkittu suunnitelma. Ja tilanteen mukaan treeneissä suunnitelmat muuttuu lennosta, jos joku asia vaatiikin ajattelemaani enemmän keskittymistä tai jos koiran mielentila on erilainen kuin olin ajatellut.
Tänään suunnitelmissa oli purkaa Taon liiallista keskittymistä ruudun nauhoihin. Ensinnäkin Tao focusoi ruutua nauhan perusteella, jolloin se sekoittaa ruudun herkemmin kehänauhan kanssa, ja toiseksi Taolle on kehittynyt tapa katsoa ruudun paikka etunauhan mukaan: se lähestyy ruutua (Taoksi) hyvällä vauhdilla, katsoo missä on etunauha, tähtää sen yli ja pyörähtää ruudussa mua kohti. Saisi katsoa paikan kartioiden mukaan ruudun keskilinjan taakse, posottaen oikeaan kohtaan lujaa.
Laitoin kartiot nurmikolle ilman ruutunauhaa. Mulla on sellaiset tavallista isommat kartiot, jotka nyt otin käyttöön oikein korostamaan haluttua asiaa. Aluksi ruudussa oli kosketuslätkä. Mentiin vähän matkan päähän ja kysyin missä ruutu on, Tao focusoi hyvin. Jätin Taon istumaan lähtöpaikkaan, menin itse puoleen matkaan ja lähetin ruutuun (yy-kaa-koo-ruutuun). Tao juoksi kosketusalustalle oikein hyvällä vauhdilla. Kävelin luokse kehuen, jos Tao meinasi liikkua kohti, pysähdyin ja vaikenin välittömästi, ja kun laittoi etutassut aloilleen rupesin taas lähestymään kehuen. Hienosti opetan muuten tässä samalla, että on huono juttu jos olen hiljaa :D Pari toistoa eri suunnista näin, että kosketuslätkä oli apuna, hienosti menivät. Sitten otin kosketuslätkän pois ja lähetin. Tao juoksi kohti ruutua, mutta etunauhan (jota siis ei nyt ollut) kohdalla kävi maaten. Tästä toruin kevyesti ja näytin mihin pitää mennä. Jäin ruutuun, lähetin Taon poispäin, kutsuin ruutuun jossa siis itse olin ja namilla ohjasin oikeaan kohtaan. Seuraavalla toistolla näyttöruutu, sitten siirryin Taon viereen lähtöpaikkaan. Tao pysähtyi taas ruudun eteen, josta toruin kevyesti ja käskin siirtyä RUUTUUN. Taolla oli joku lamppu syttynyt, koskapa käännähti ympäri ja palasi ruutuun, tosin ottaen palaneen nurmikkoläntin ruudun keskiosassa mutta vähän vasemmalla kohteekseen. Kehuin tästä korjauksesta mutta en sen enempää palkannut. Keräsin kartiot ja tein ruudun toiseen kohtaan, jossa ei ollut mokomia länttejä vaan tasaisen vihreää nurmea. Se tästä vielä puuttuisikin, että Tao alkaisi itse päästään keksiä erilaisia targetteja. Muutin treenitapaa siten, että lähetin Taon puun kiertoon ja tästä ruutuun. Tao tuli hyvällä vauhdilla, ja suorastaan syöksyi oikeaan kohtaan ruudun takaosaan. Tästä ilon juhlat! Toinen suoritus, yhtä hienosti! Mentiin toiselle puolelle ruutua ja lähetin kiertämään toisaalla olevan puun ja tästä ruutuun, taas juoksi itsevarmasti suoraan oikeaan paikkaan ruudussa. Eli käyttänemme puunkiertoa apuna sen provosoimisessa, että saisin Taon itsevarmalla hyvällä vauhdilla suoraan ruudun oikeaan paikkaan, ilman että siellä on kosketuslätkää tai edes ruutunauhaa.
Aluksi kiertoa niin, että vihreät kukkakepit muodostivat "sisäänmenoportin", joiden läpi Taon tuli juosta kiertoon mennessä ja palatessa. Tällä saan Taolle tiukan kaarroksen. Sitten kiertoa tehtiin niin, että kartio oli ruudun vieressä n 4 metrin päässä. Lähdössä virittelin Taon kiertoon ja se bongasi kiertokartion ja mielikseni lähtikin suoraviivaisesti kukkakeppien välistä kiertämään, mutta sen verran ruutu veti puoleensa, että kierron jälkeen juoksi ruutuun. Tämä sekaannus saatiin nopsaan purettua niin, että menin lähelle kartiota jolloin vedin ruutua enemmän puoleeni, ja hyvin nopeasti pystyin kasvattamaan etäisyyttä. Tässä kukkakepit olivat Taolle ja mulle selkeä kriteeri: niiden välistä piti pystyä myös palaamaan.
Luoksetulojen loppua puunkierron kautta niin, että kukkakeppi oli 50cm päässä oikeasta jalastani, ja Taon tuli tehdä sen verran suora luoksetulon loppuosa että pystyi sujahtamaan kepin ja jalan välistä taakseni. Tämä sujuu jo kivasti ja hyvällä itsevarmuudella, mikä johtaa siihen että kierron päätteeksi Tao päätyy hyvään kohtaan vasemmalla puolellani.
Liikkeestä istumista tehtiin aina yllättäviin väleihin ja sekaisin meni taas aluksi, sitten rupesi toimimaan.
Tao oli innokkaalla asenteella ja kesti hyvin toistoja, ja omaksi edukseni pitää sanoa että mäkin pysyin koko ajan hyvällä mielellä enkä hermostunut siihen kertaakaan. ;)
Paimentamassakin ollaan käyty, ja mä oon pari viimeistä kertaa vienyt hommaa vähän väärään suuntaan liialla kontrolloimisella ja ihan jatkuvalla käskyttämisellä. Taolle on pellolla tullut vähän sellainen kummasteleva asenne että mitä täällä saa tehdä, ilman että alkaa kauhea huuto. Eli nyt hyi hyi mulle ja turpa tukkoon ja koiralle enemmän vapautta tehdä vaistonsa mukaan asioita jotka luonnistuvat siltä huomattavasti paremmin, kun annan sille mahdollisuuden keskittyä! Kummasti mulla muuten pipo kiristyi heti kun sain paikan paimennuskokeeseen. Nyt kävin kaupasta ostamassa viisi kokoa isomman pipon ja katsotaan, kuinka tänään illalla sujuu paimennukset Sabinan luona uudella pipolla. ;)
Benson oli hetken aikaa selästään jo aika hyvä, kiitos Airin käsittelyn (joka sai ihmeen paljon vaikutusta puudelille, vaikka se vinkui ja tärisi koko hoidon ajan ja sai mut taas vannomaan että en enää ikinä raahaa sitä mihinkään hoitoihin kun se vastustaa kaikkien vieraiden käsittelyä niin kovasti! Airi toteutti Bensonille kraniosakraalihoitoa. Kysyin että voisinko kotona tehdä samaa ja Airi opasti mulle että laita sormet näin ja liikuta niitä näin. Mutta että älä liikuta satunnaisesti, vaan kudoksen pulssin tahtiin. Tämän jälkeen pyynnöstäni kerrattiin taas ihan perus hierontaotteita :-D) Bensonin selkä oli taas parempi mutta sitten... Eilen ovi oli auki ja sisään lensi kärpäsiä. Bensonilla on niihin viha-rakkaussuhde. Se on hurja saalistaja joka tekee syöksyjä kärpäsparkojen kimppuun Ennin nauraa rätkättäessä sydämensä pohjasta, mitä pahemmin Benson liukastuu, sen hauskempi! Silloin kun se ei saalista niitä, se on kovin huolissaan ja täriseekin hieman ja pyörii vielä normaaliakin enemmän mun jaloissa niin että vahingossa potkin ja kompuroin siihen. Klassikko on tilanne, jossa nousen tuolilta ja lähden kävelemään, Bensonin singahtaessa saman tien jalan alle. Nyt on selkä taas ihan jökissä, meni jo vajaassa vuorokaudessa. Huomenna ostan kärpäsverhon ulko-oveen. Bensonille harkitsen jonkinlaisen rauhoittavan mielialalääkkeen hommaamista, en nyt oikeasti tosissani. Mutta voi kuinka se tekee omasta elämästään aina niin hankalaa! Sen käytöksen kummallisuutta oikein räikeästi korostaa Taon ja Kulon touhut, hyvällä hermorakenteella olevat koirat kun suhtautuvat kaikkeen niin luontevasti ja maltilla. Bensonin kanssa elämä on, edelleen 7,5 vuoden iässä, jatkuvaa maltin ja itsehillinnän opettamista. Ovesta ei syöksytä ilman lupaa, saati autosta. Voi kun tuo herttainen mutta tavattoman opportunistinen ja niin ihanan itsekeskeinen pikkukoira pysyisi ehjänä mahdollisimman pitkään (vaikka lähes joka päivä vannon tekeväni siitä villarukkaset, niin en voisi kuvitella elämää ilman ruskeaa jalkaan liimautunutta pientä koiraani).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti