Kulon ja Taon treenit

Kulo on nyt jättänyt tokot tauolle. Siitä on tullut rauhallisempi ja kömpelömpi, mutta innostuvana koirana se säntää lelun perään itseään säästelemättä. En halua vaarantaa sen hyvinvointia lietsomalla sitä tilanteisiin, joissa se voisi vaarantaa itsensä tai pentujen hyvinvoinnin. Eli treenaamista on kevennetty ja palkkaamisen kanssa ollaan varovaisempia.

Ollaan tehty lenkkien yhteydessä lyhyitä jälkiä.

Edellisessä postauksessa kuvasin meidän ekan metsäjäljen, joka minun osaltani ei ollut kovin hyvin suunniteltu, mutta varmaan lopulta oikein onnistunut treeni Kulolle osoittaessaan sille, että se tosiaan jäljellä yksin on vastuussa tehtävästä.

Toisella kerralla tein kolme lyhyttä metsäjälkeä, keppejä oli kullakin kolme:
- eka oli menestys. Kulo veti liinassa kuin hinaaja, hyvin päättäväisesti ja innokkaasti, ja löysi varman tuntuisesti kaikki kolme keppiä.
- tokalla jäljellä Kulo hukkasi jäljen, mistä seurasi haahuilua, mun tuijottelua, lopulta jäljen löytäminen ja jonkinnäköinen suoritus ja kuin ihmeen kaupalla kaikki kolme keppiä löytyivät (tosin yhden kohdalla jarrutin ja Kulo tarkensi haisteluaan. Samalla päätin, että jätän hyvin pian tällaisetkin avut pois, koska nopeasti oppiva Kulo alkaa muuten nopsaan odotella vihjeitä)
- koska en ollut kovin tyytyväinen tokaan jälkeen, tehtiin vielä kolmaskin jälki. Se oli vielä huonompi, Kulo haisteli vauhdikkaasti ja huolimattoman oloisesti edeten kuono korkealla, ja sitten vielä tilanteeseen sattui toinen lenkkeilijä koiransa kanssa ja Kulon keskittyminen katosi täysin.

Näiden epäonnistuneiden jälkitreenien kanssa käyn kovaa ajatustyöskentelyä. Ensinnäkin tuntui, että Kulon jäljestykset huononivat toisto toistolta. Ehkä tässä vaiheessa on järkevämpää tehdä yksi onnistunut jälki, kuin useampi huononeva. Kulo jäljestää kuono korkealla ja aikamoisella kiireellä, joten annan seuraavalla kerralla jäljen vanhentua jotta joutuu jäljestämään kuono syvemmällä ja tarkemmin. Haju ei leijaile niin laajalla alueella.

Kolmannella kerralla tein siis vain yhden jäljen, kolmella kepillä. Lisäksi laitoin muutaman namin harvakseltaan jäljelle, ajatuksena vahvistaa Kulon motivaatiota jäljestää tarkasti. Ja suunnittelin lyhyen, 2m mittaisen janankin.
Kulolle ei ollut mikään ongelma lähteä etsimään jälkeä vähän kauempaa, kait se on jo tottunut siihen että meidän jälkitreeneissä jälkeä joutuu aina välillä etsimään :-D Kulo posotti hyvin päättäväisenä jälkeä eteenpäin, ja yhtä päättäväisen oloisena se jatkoi jäljestystä - 5m sivuun jäljestä. Sillä meni aika kauan tajuta, ettei se ollut enää jäljellä, tai siltä ainakin itsestä tuntui. Lällyttelin sitä mielessäni tyhmeliniiksi. Kulo ei onneksi ollut ajatustenlukija, ja hyvin rennosti se kääntyi ympäri ja alkoi haravoiden palata jälkeä kohti, kunnes sai taas vainun ja lähti eteenpäin. Tämän jälkeen loppujäljestys sujui ongelmitta, kaikki namit syötiin ilahtuneina, ja kaikki kepit nousivat.

Hauska seurata, miten homma kehittyy. :-)

Onnellinen kepinlöytäjä

Hyvä mustikkavuosi tulossa?

Uitettu rotta ja jätti

Puukoirat

Taon kanssa ollaan tokoiltu.

Alkuviikosta Maiju liikkuroi meitä. Seuruussa työstettiin napsimista, Tao reagoi hyvin kiukkuisiin "ai!"-kiljahduksiini, mutta tuntuu käännöksissä vähän varovaiselta. Pitäisi saada videolle että näkisi miltä se oikeasti näyttää. Kaukot liikkuroituna hyvällä tekniikalla, ei ottanut häiriötä. Jäävät liikkuroituna, istumisessa oli hitaanlainen ja vähän epävarman oloinen.

Lauantai-illalta kävin ennen nukkumaanmenoa tekemässä nopeat treenit. Tao oli hyvin, hyvin tohkeissaan. Tehtiin ruutua. Mulla on nyt kosketusalusta, koska päätin että ruudun paikan kriteeri on oltava selkeä. Tao juoksi ruutuun, ja jäi kosketusalustan eteen. Käskytin uudelleen ruutuun, ja Tao korjasi alustalle. Kehut ja kutsuin luokse. Tehtiin näitä toistoja oikeasti ainakin viisi. Taolle ei missään vaiheessa tullut mieleen juosta suoraan kosketusalustalle. Mentiin lähelle ruutua tekemään muutama toisto, myös niin että jätin Taon eri puolille ruutua ja piti siitä korjata ruutuun. Tämän jälkeen pidemmästä matkasta sujui hyvin. Palkkasin läheltä heittämällä namin Taolle, ja kauempaa lähettäessäni heitin pallon heittokahvan avulla kauas ruudun taakse. Tehtiin vähän seuruuta, jossa palkkasin aika taakse, ja ajoitin naksun siihen kun Tao katsoi kainalooni (pitäisi saada katsekontakti sinne, pois kasvoistani, josta seuraa kiertymistä jalkani ympärille). Taas pienesti yritti käännöksessä näykätä mutta lopetti kerrasta. Jäävissä tuntui kivalta. Kaukojen vaihtoja vaihdellen, mm. niin että seisoin selin Taoon. Äänistä päätellen nousi reippaasti ja aina kääntyessäni istui/makasi ryhdikkäästi. Eteentulon teki niin, että törmäsi jalkoihin. Tökkäsin polvella rintaan, jolloin pompahti taaksepäin, minkä jälkeen seuraavilla toistoilla jätti pienen välin.

Sunnuntaina tokoiltiin Teiskossa. Tao oli vähän väsyneen tuntuinen, oli huono kun se ennen treenejä pääsi juoksemaan parhaimman terän pihassa (se on Teiskossa aina ihan hullu). Tehtiin ruutua niin, että siellä oli kosketusalusta, ja lähetin Taoa puunkiertoon ja siitä ruutuun. Ihan ok. Vähän tuntuu, että liikaa miettii ruudunpaikkaa eikä juokse ihan vapautuneesti, mutta eiköhän vapaudu harjoituksen myötä. Vähän seuruuta ja kaukoja, nämä ok. Eteentuloissa jäi liioitellun kauas istumaan, täytyy tähän miettiä toinen taktiikka.

Tao ja Anun pentu Syy

 

Lisää kuvateksti

Bensonilla on molemmin puolin lannekalvon alueet ihan tukossa. Lanneselkä on ihan ok - siinä oli lihasspasmi viime viikolla mutta sain sen hieromalla laukeamaan. Mutta nyt siis ihan kamalan tuntuinen taas. Meillä on varattu aika Päiville&Airille kesäkuulle, sitä odotellessa täytyy koittaa ehtiä hieroa ja venytellä puudelia. Benson on kyllä muuten hyvin iloinen koira eikä tunnu itse tajuavan kuinka jumissa on. Ajattelin että opettaisin Bensonille keräämään sukkia ämpäriin. Mulla on treenisuunnitelma mietittynä, mutta jotenkin tuntuu että vuorokaudesta loppuu minuutit enkä ole vielä ehtinyt aloittaa tätä.

Budel-perspektiivi

Kulolla oli tosi paha lihasjumi oikealla leveän selkälihaksen alueella, ihan oikean kyynärän takana. Koko lihaksen kiinnittymiskohta oli yksi iso lihasmöykky ja nyki koskettaessa. Sillä ei ole koskaan ennen ollut vastaavassa kohtaa moista. Kävin sitä läpi ja yritin löytää punkin tai jotain selittävää ja lopulta tulin siihen tulokseen, että on ollut pakko mennä jossain haaverissa, ei se kummoista tassun lipeämistä tarvitse. Hieroin sitä muutamana iltana, kunnes kolmantena iltana vain painelin kipupistettä ja sain siltä illalta lihaksen laukeamaan. Oli seuraavana päivänä taas jumissa, mutta sitä seuraavana lihasjumi oli lauennut ja alue paremman tuntuinen, vielä vähän juosteinen. Haaveilen laserlaitteesta...