Taon kanssa tokokokeessa!

Muutama viikko sitten harmittelin, kun Kulon kanssa pitää jättää tokoilu tauolle noiden lisääntymistouhujen vuoksi ja jos pentuja syntyy, kesän sm-kisat jäävät väliin.


Niinpä kaivoin Taon naftaliinista! :D Raukka on kyllä todella ollut tokon osalta treenitauolla, muutamia satunnaisia treenejä lukuunottamatta todella vähän tehty mitään tokoon liittyvää.


Koska kaikki tokoilu tuntuu mulla perustuvan tavoitteellisuuteen, asetin tavoitteeksi tokokokeen toukokuussa avoimessa luokassa. Muutama viikko ennen koetta aloitettiin treenit. Avoimeen luokkaan on tullut kivasti uusia liikkeitä, mm. ruutu ja kartion kierto. Ajattelin, että Taon kanssa on nuorena treenattu niin paljon, että kyllähän se muistaa kaiken. Mutta sain nopeasti huomata, että me ei oikein ymmärretty toisiamme ja moni asia oli unohtunut tai vähintään muuttunut niin herkäksi, että pieninkin häiriötreeni sotki Taon ajatukset. Esim. jos oli noutokapula näkyvillä, niin ruutuun lähetettäessä Tao ampaisi iloisesti hakemaan kapulaa. Taon kanssa saatiin aikoinaan merkki hyvälle mallille, ja nyt kiertoa opetettaessa se hyvin sitkeästi pysähtyi kartion taakse. Lisäksi Tao kiersi kartion tooooodella laajalla kaarella. Sivulletulon kanssa en tajua, että miksi yritin saada noin ison koiran siirtymään edestä suoraan sivulle, tämä muutettiin nyt niin että kun Tao tulee eteen, se kiertää takakautta sivulle. Minun kiertäminen on Taon mielestä palkitsevaa ja nostattavaa jo sinänsä. Noutokapulaa palautettaessa ote oli tosi löysä. Seuraamisessa Tao poikitti ja oli ihan liian edessä. Mitähän vielä... Ruutu oli ekoilla toistoilla hyvä, mutta hyvin nopeasti Tao rupesi omatoimisesti menemään maahan (olinkohan kerran käskyttänyt sen maahan ruudussa, muuten palkkasin sen aina seisomisasentoon). Ruudun paikka oli hukassa; Tao jäi liian eteen tai jopa pysähtyi ennen ruutua.


Lisäksi oli mielentilaongelmaa: Tao paineistui liikkuroinnista. Tämä tuli todettua, kun Mari tuli treenaamaan meidän kanssa ja liikkuroi meille avoimen luokan liikkeet. Tao meni surkean näköiseksi, mutta iän mukanaan tuoma miehistyminen (etenkin 4 vuoden ikä tuntuu olevan todella maaginen raja niin Taolle kuin parille sen pentusisarukselle!) oli tuonut lisää toimintakykyä, ja Tao pystyi kuitenkin tekemään vaaditut asiat, vaikka tekikin tahmeasti ja surkealla ilmeellä. Mari nappasi näiden treenien jälkeen Taon kyytiinsä, koska tärppipäiväisen Kulon kanssa niitä ei voinut yhdessä pitää. Edellisviikon Tao puolestaan vietti appivanhemmillani. Treenejä yritettiin sovittaa niihin hetkiin, kun Tao oli luonani.


Viime viikolla alkoi loppukiri. Maanantaina treenit. Illalla Päivi ja Airi fascia-käsittelivät Taon, ja sen piti olla pari päivä tokotauolla. Keskiviikkoiltana Henkka liikkuroi meille illalla kaukoja, ja Tao oli niin paineistunut että ei pystynyt tekemään kaukojen vaihtoja hyvällä tekniikalla (kuitenkin teki vaihdot!). Henkka äänitti liikkurointikäskytystä mun kännykkään, ja löysin sovelluksen, jonka avulla äänen sai toistettua niin että se kaikui kuin hallissa. Laitoin lisäksi äänen tulemaan matkakaiuttimesta. Ja mentiin jatkamaan Taon kanssa kaukotreeniä.


Ja tavoite täyttyi, eli Tao paineistui tästä "feikkiliikkuroinnista" eli nauhoitteesta. Ja mulla oli väsymätön liikkuri, nimittäin kännykkäni :-D Ja niin me aloitettiin treenata. Jos jotain olen Taon kanssa oppinut, niin sen, että itse pitää tietää mitkä ovat kriteerit ja pitää niistä kiinni, vaatia niiden toteutuminen - pysyen itse neutraalina. Koska jos itse hermostuu, koira paineistuu lisää, ja toisaalta jos alkaa helpottaa kriteerejä, lähtee itse mukaan koiran tunnetilaan, mikä vahvistaa koiran paineistumista. Ja toisaalta, kun en oikeasti ole varma että paineistuuko Tao tosissaan vai feikkaako vain? Koska heti kun vapautin sen harjoituksesta, se pomppi mua vasten silmät ilosta loistaen. Voisi kuvitella, että paineistunut koira käyttäytyisi jotenkin toisin? Joka tapauksessa, Tao vaatii kouluttajaltaan enemmän taitoa kuin Kulo, vaikka ei Taokaan todellakaan mitenkään mahdoton tapaus ole.


Niinpä me tehtiin kaukojen vaihtoja kännykän kailottaessa käskyjä taustalla. Tao teki huonon vaiheittaisen istumaannousun surkean näköisenä. Mä totesin että tuo ei kelpaa, pystyt parempaan. Laitoin Taon istumaan ja tästä käskytin maahan. Tao tipahti tasajalkaa alas - naks! - ja palkka. Hyvä istumaannousu - naks! - ja palkka. Huono maahanmeno, koira pois ja toteamus että tuo ei kelpaa. Huono istumaannousu - ei kelpaa. Hyvä maahanmeno - naks! - ja palkka. Hyvä istumaannousu - innokasta vetoleikkimistä! Ja tiedättekö, että Tao tajusi, että se ei voita surkealla ilmeellä mitään! Ja treenin edetessä se rentoutui, ja teki upeat kaukojen istumaannousut ja maahanmenot, silmät säihkyen! Ja treeniin meni varmaan max 20min aikaa.


Luulen että moni bortsujen kanssa pelannut toteaa mielessään, että tuo on niin tyypillistä, ei tässä ole mitään ihmeellistä. Mutta mä olin niin ylpeä meidän molempien läpimurrosta, me niin opitaan tätä juttua yhdessä <3


Perjantaina sovittiin hallille treenit Sirpan ja Piian kanssa. En ollut kertaakaan treenannut avoimen hyppyä uusilla säännöillä, joten pitihän sitä kokeilla edes kertaalleen. Muuten vahvistin erinäisiä asioita. Lopuksi Piia liikkuroi meille jotain, ja Tao ei yhtään paineistunut! Olin hyvillä mielin, mutta en voinut uskoa että asia olisi voinut mennä Taon ymmärrykseen näin helposti.


Lauantaina mentiin tokokokeeseen. Tao oli aika rauhallinen kehän ulkopuolella. Ryhmäistumista ei oltu treenattu pariin vuoteen, muistin aamulla, mutta Tao istui rivissä ryhdikkäänä kuin patsas. Ja sai täydet pisteet.


Olimme toisena koirakkona, eli ekan koiran suorittaessa rupesin tarkastelemaan Taon mielentilaa. Tao oli vähän vaisun oloinen, joten piti nopeasti saada se rentoutumaan. Nopsaan tehtiin pienet seuruut, jäävät ja kaukojen kertailut. Sitten keskityin mielentilaan. Rupesin naksuttelemaan Taolle pomppimisesta, ja pian pyysin että se pomppisi. Tao lämpesi tästä niin, että pian se haukkui mulle mun edessä pomppien. Leikkiä tein pikaisesti niin, että väistelin kun Tao toi lelua mulle, pian se tässäkin mylvi ja tunki lelua mulle väkisin. Sitten Tao makuulle ja otin sen tästä kehän sisäänmenoon mukaan pienen odottelun jälkeen.


Tao oli kehässä tosi rento! Ja vähän röyhkeäkin, seuruussa se napsaisi mua neljä kertaa jalasta käännösten yhteydessä ja pomppikin vähän. Ja yritti varastaa noutokapulan liikkurilta. Istumisen Tao meni maahan, joten tämä nollille, ja kaukojen ekassa istumaannousussa tarvitsi kaksoiskäskyn. Tuomari Ilkka S tuntui arvostavan Taon seuruuta, koskapa antoi tästä täydet pisteet. Lopussa motkotti, että ihan turhia pistevähennyksiä tuli siitä, että Tao tuli joka toisen eteentulon liian lähelle, etutassut mun kenkien päälle. (Mietin että muuttaisinko sen sivulletulon niin että tulisi suoraan takakautta sivulle, ts saanko koskaan aikaiseksi aloittaa pk-uraa Taon kanssa? Ja jos saan niin kait sen luoksetulon yms saisi helposti muutettua takaisin eteen) Tao alkoi tuomarin mua puhutellessa piehtaroida onnellisena selällään, eli eipä hän kovin paineistunut tai vakavissaan ollut tässäkään vaiheessa.


Alla video Taon eilisistä kisoista. Treenisuunnitelmat kytevät jo mielessä ja tästä on kiva jatkaa, kun meillä on niin hauskaa! Taon kanssa en tavoittele räjähtävää salamannopeaa suoritusta, mielestäni se on tuon kokoisen koiran kanssa (joka itseasiassa etenee melkein yhtä lujaa kuin pienempi koira, mutta pitkä laukka-askel ei ole yhtä näyttävä kuin lyhyt tikkaava) aika utopistinen tavoite, vaan iloista ja rentoa yhdessätekemistä ja oppimista yhdessä! Myös se on auttanut, että en yritä mielessäni tehdä Taosta pientä räjähtävää koiraa, vaan hyväksyn sen sellaisena kuin se on, isona peuranpoikana. Tao on kasvattanut ja kasvattaa ja opettaa mua edelleen, toivottavasti jonain päivänä olen tämän hienon eläimen arvoinen kouluttaja.