maanantai 10. syyskuuta 2012

9/9/2012 Pentutreffit Kiikalassa

Tapasimme Tanjalla pentujen puolivuotistaipaleen kunniaksi (paria päivää etuajassa)! Paikalle pääsivät Tanjan, Jalliksen ja Mannan lisäksi Mari ja Kulo, Lari ja Piu sekä minä Taon ja Bensonin kanssa.

Ajelimme Tanjalta puolen tunnin ajomatkan yhä kapenevaa metsätietä Isolle Valkeelle. Maisemat ajomatkan varrella olivat silmiä hivelevät, ensin oli kaunista suomalaista maaseutua, sitten vehreää mäntymetsää monivivahteisine vihreine kasvustoineen. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että ei täältä Suomesta tarvitse luonnon puolesta merta edemmäs kalaan lähteä; meillä on niin kaunista! Onneksi jokamiehen oikeuksiinkaan ei ole Ville Niinistön kaudella ainakaan tulossa rajoituksia. :-)

Koirat painelivat vapaina ympärillämme, mitä nyt hävytön puudeli teki katoamistempun haistettuaan nuotiopaikan. Otettiin valokuvia, pysähdyttiin laavulle paistamaan makkaroita. Kummasti se makkara ja kahvi maistuukin ulkona! Aurinko paistaa helotti lähes pilvettömältä taivaalta lämmittäen mukavasti, kylmä tuuli tosin muistutti syksystä.

Kovasti olivat pennelit kasvaneet. Tao oli isokokoisin, oikea äijä. Yksilöllisiä erojakin alkoi jo selkeästi löytyä. Kulo oli selkeästi vauhdikkain tapaus. Tao oli rauhallisin ja itsevarmin, ainakin omasta mielestäni, en tiedä mitä muut ovat mieltä. Tao uskaltautui uimaan Bensonin ja Jalliksen perässä, ja ui aika pitkän matkan. Se kävi vielä toisenkin kerran uimassa vähän lyhyemmälti. Laavulta autoille palatessamme Tao kävi vähän väliä tervehtimässä mua, ja tarjosi seuraamistakin.

Sitten kuvasatoa:

Jallis-äiti, kaunotar :)

Järvi oli kirkasvetisin mitä tiedän, ja vesi näytti turkoosilta

Piu, Manna, Jallis, Tao ja Kulo

Piu, Manna, Tao ja Kulo (ne ilmeet.. ;))

Ystävykset <3


Puudeli rakastaa keppileikkejä, joissa se pärjää



Ensiuinti hyisessä vedessä!

Rakas vesirottani :)




Bensonin kanssa ollaan soudettu ja huovattu merkin opettamisen kanssa. Miksi se välillä tekee mahtavat merkille menot (joista naksautan, kehun ja palkkaan merkin taakse), ja sitten seuraavaksi tekeekin jotain ihan typerää kuten menee merkin päälle seisomaan tai kiertää sen viereen tai eteen? Kerran se merkille lähettäessäni lähti peruuttamaan vasemmalle ja kaiken huipuksi rupesi pyörähtelemään ympäri. Tällöin en voinut kyllä kuin nauraa. Mielestäni olen hyvin onnistunut poimimaan oikeat toiminnot ja vahvistanut niitä. Kaiken huippu oli, kun nyt viimeksi siirsin muutaman todella onnistuneen suorituksen jälkeen (jolloin olisi jo pitänyt lopettaa treenaaminen!) merkkikartiota toiseen kohtaan kädellä jossa oli makupalan hajua --> Benson oppi että merkille mentäessä merkkikartio pitää kaataa kuonolla kumoon. Siinä ei kiellotkaan auttaneet, kun pikku-älykkö oli mielestään keksinyt homman todellisen jujun. Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme, minä raivosta kihisten, Benson vakavana. Kartio laitettiin pois ja treenit loppuivat tältä erää siihen.

lauantai 8. syyskuuta 2012

11 kymysystä ja vastausta

Laura heitti tällaisella haasteella :)

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
Toisen koiran ottamista suunnitellessani kävin mielessä monta erilaista rotua, aluksi tärkeänä kriteerinä oli että koiran ulkonäkö miellyttää silmää, sen jälkeen mietin mikä on rodun käyttötarkoitus, ominaisuudet ja terveystilanne. Näitä rotuja mietin ulkonäön perusteella:


Stabyhoun


Lyhytkarvainen pyrtsi


Bretoni

Sanottakoon nyt vielä, että ominaisuuksien perusteella mietin kelpietä, tolleria ja koikkeria, mutta bordercollie kolahti kaikilta ominaisuuksiltaan eniten. :)

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
Tanjan kanssa valittiin, mulla oli tosin toiveena urospentu, mikä karsi päätöksenteon kolmeen pentuun. Niistä Tao miellytti ulkonäöllisesti eniten, ja lopullisesti ihastuin siihen kun se pentuja ensimmäisen kerran katsomaan mennessä heräsi ensimmäisenä ja kömpi syliini. Myöhemminkin se tuntui uroksista sopivimmilta: se ei ollut dominoivin eikä äänekkäin / aroin. Tärkein tekijä oli, että Tanja uskoi juuri tämän pennun sopivan minulle parhaiten. En ole kyllä katunut päätöstä hetkeäkään. <3

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
Rakkailla lapsilla on monta nimeä.  Tosin nämä lapsoset eivät näitä nimiään tiedä koska kutsun niitä aina niiden oikeilla nimillä, mutta Henkan kanssa puhuessamme Benson on Puudeli, Pahnukuono, Epäilevätuomas, Tulikuono, Puhkulan puheenjohtaja, Villaeläin,  ja Tao on Paksukuono, Laappatassu, Sika (nyt Tanja ei kyllä tykkää! ;)). Yhteisnimellä koirat kulkevat Köyhä et Poika.
Bensonin nimeä miettiessämme pohdimme, onko Benson liian vaikeasti lausuttava nimi. Nimi oli päätetty jo kuukausia ennen pennun tuloa, ja sen olimme saaneet Uusi-Seelantilaiselta lihavalta pubikissalta - älkää kertoko Bensonille että hänen nimensä on kissalta!!

Taolle oli vaikeampaa keksiä sopiva nimi. Pohdimme seuraavia: Taisto, Toivo, Väinö, loppuja en sitten muistakaan...lista oli kuitenkin pitkä!

3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
Suurimpia tähtihetkiä ovat varmasti olleet tilanteet, joissa olemme Bensonin kanssa voittaneet. Treenaaminen ennen kisoja, kisajännitys, keskittyminen ja koiran kanssa yhdessä parhaamme yrittäminen, jotka sitten kulminoituvat siihen että kaikki menee ainakin riittävästi nappiin ja saadaan onnistunut suoritus, vieläpä ehkä voitetaan kisat. Ehkä näistä joku voisi olla:
- joulu- ja tammikuussa voitettiin 1-luokan agilityratoja, vaikka oltiin periaatteessa lopetettu agility Bensonin diagnoosien vuoksi. Kaikki ne voitot toivat jonkinlaista korvausta siitä, että kaikki se perusvalmiuksien treenaaminen agilityssa ei ollutkaan ollut turhaa. Samoin ensimmäinen alokasluokan voitto, ja avoimen luokan voitto piirinmestaruuskisoissa tuntuivat upealta!

4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
Jatkuvasti! Selkäni on ihan jumissa ja kipeä, hyvä kun pääni kääntyy, öisin pitää vaihtaa tiheästi asentoa koska niskani ovat niin jumissa, silti pistän rahani mieluummin Bensonin hierontaan ja fysioterapiaan.

5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
Bensonin kohdalla olen ylpeä sen halusta tehdä asioita kanssani ja sen nokkeluudesta ja oma-aloitteisuudesta. Olen ylpeä sen agilityn pujottelusta, tempuista ja toko-osaamisesta. Varmasti monet koirat osaavat tehdä nämä asiat paljon paremmin ja hienommin, mutta siltikin nämä asiat tuottavat minulle ylpeyden ja ilon tunteita!

Taossa olen ylpeä siitä, että sillä on niin hyvä keskittymiskyky, että se on niin itsevarma, että se pystyy rauhoittumaan ja että se suhtautuu kaikkiin niin ystävällisesti. Näitä kaikkia ominaisuuksia osaan arvostaa erityisesti siksi, että Bensonille ei niitä ole oikein suotu.

6. Jos saisit muuttaa jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?
Muuttaisin Bensonin kohdalla liikkeestä jäävien opetustyylin, koska opetin ne alussa väärin ja Benson palaa näihin tyyleihin aina kun niiden treenaamisesta on vähänkään taukoa, tai kun se on epävarma. Muuttaisin myös alkuvaiheessa omaa toimintaani, koska olin kouluttajana aluksi liian äkkipikainen ja purin omaa tietämättömyyttäni koiraan. En väitä nykyisin tietäväni hirveästi sen paremmin, mutta ainakaan en enää vihoittele koiralle niin herkästi ja epäreilusti. Onneksi Benson on anteeksiantavainen, ja onneksi olen itse kyennyt muuttumaan.

Taon kanssa en liikaa takerru pelkäämään, että teen virheitä sen koulutuksessa, koska olen Bensonin kanssa huomannut että monia virheitä voi korjata myöhemmin, työtä se toki teettää enemmän.

7. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
Olisin herkästi innostuva, tarkka, pehmeä.

8. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Benson olisi kiltti, mutta hieman vieraisiin ihmisiin ja asioihin epäluuloisesti suhtautuva. Se kiintyisi läheisiinsä tavattoman voimakkaasti. Benson olisi ehdottamasti hyvin aktiivinen, ehkä se olisi jossain puoluetoiminnassa. Ammatiltaan Benson olisi torikauppias, koska siinä se voisi kytätä muita ihmisiä.

Tao puolestaan olisi avoin ja sosiaalinen, huumorintajuinen veikkonen. Tao on vielä niin lapsonen että on vaikea kuvitella sille ammattia, mutta ehkä se olisi sellainen ahkera duunari.

9. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
Ykköslajimme on tällä hetkellä toko, ja luoja tietää mikä se tulevaisuudessa tulee olemaan.
Aikaisemmin ykköslajimme oli agility, ja pidin tokoa maailman tylsimpänä koiraharrastuslajina! Onneksi Maria sai houkuteltua minut tokon valmennusryhmäänsä ProCanikselle, ja tokokärpänen puri kyllä nopeasti kun lajiin rupesi pääsemään sisälle!

10. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
Joskus ärsyttää se, että koiran pitäisi olla matalammassa vireessä kuin pk-lajeissa, ja joskus lajissa mielestäni tapahtuu turhan pikkutarkkaa pilkunviilausta.

11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?
On - ihailen kaikkia niitä koiraharrastajia, joiden koirien näen tekevän innoissaan ja iloisesti yhteistyötä ohjaajansa kanssa!

Kysymykseni haastetuille:
1. Millainen on ensimmäinen koiriin liittyvä muistosi?
2. Kerro muutamalla sanalla, millaisia karvatyyppejä nurkissasi tällä hetkellä pyörii?
3. Kuka koira / mitkä koirat ovat olleet Elämäsi koiria? Miksi?
4. Jos kaikki aikasi ei menisi koirien kanssa puuhatessa, niin mitä todennäköisesti tekisit?
5. Mikä on hauskin koiriin liittyvä muistosi / tilanne?
6. Entä sydäntäsärkevin / surullisin?
7. Mitä koiraharrastuslajeja harrastat / olet harrastanut?
8. Mikä tekee koirien kanssa harrastamisesta niin erityistä?
9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassa eniten? Miksi?
10. Mikä on haaveesi koiraharrastuksiisi liittyen?
11. Miltä tulevaisuutesi näyttää koirien ja harrastusten suhteen 10 vuoden päästä?

Haaste on heitetty Tanjalle, Saaralle, Katriinalle, Marille, Johannalle ja Saaralle! :)

8/9/2012 Bensonista TK2

Tänään oli kuudes ja tämän vuoden viimeinen tokokoe Bensonin kanssa, TamSK:n kisoissa Hakametsän jäähallilla, jossa samalla käytiin villakoirien ja westien rotumestaruus. Tuomarina oli Jaana Tala, liikkurina Jari Kujanpää.

Olin eilisiltaan asti menossa kokeeseen Tallille jossa TamSK:n kokeet ovat olleet, onneksi tuli vilkaistua kisakirjettä. Ja onneksi tajusin vasta eilen, että kisat ovat ulkona, enpähän jännittänyt kuin vasta illasta alkaen. Tämä meidän fifi ei meinaan ole maailman säänkestävintä lajia (lue: rakastaa lämmintä ja kuivaa, inhoaa kylmää ja märkää), joten ajatus 3 minuutin paikkamakuusta (joka ei muutenkaan oo meidän vahvin valttikortti) tuntui vähintäänkin vatsan pohjaa nipistävältä.

"Tuonne, puudeliseni!"

Niin mentiin kisapaikalle, alussa paistoi aurinko mutta synkät pilvet vyöryivät nopeaa tahtia taivaalle. Meillä oli kisanumerona 2. Benson oli just sopivassa mielentilassa paikkamakuuta ajatellen; se seisoskeli rentona mun vieressä ja ajattelin että nyt näyttää hyvältä. Kunnes mentiin kehään, jossa Benson heti huomasi, että liikkuri-Jarihan on tosi epäilyttävä tyyppi (mustissa vaatteissaan), tuomari Jaanankin läsnäolo oli vähintäänkin kyseenalainen, ja oikein näin kuinka rento fiilis valui koirasta kuin vesi hanhen selästä. Näitä epäilyttäviä tyyppejä piti vilkuilla sivusilmällä, mutta sain koiran heti ensimmäisellä käskyllä alas. Juuri ennen piiloon menoa vilkaisin ja näin koiran makaavan hyvässä asennossa. Piiloon alkoi hyvin nopeasti kuulua, kuinka joku koira oli tavattoman äänekäs. Mulla oli omat epäilykseni siitä, kukahan tämä laululintunen voisi olla. Ihmeekseni puudeli löytyi rivistä makaamasta siihen mihin olin sen jättänyt, mutta tuomari vahvisti epäilykseni; Benson oli laulanut koko paikkamakuun ajan, pisteitä saimme 6. Paikkamakuun jälkeen fiilikset olivat kaksijakoiset; en tiedä olisinko ollut iloinen kun koira kuitenkin pysyi maassa, vai surullinen kun sen piti äännellä niin kovasti.

Yksilöliikkeet menivät kohtalaisesti, paljon on edelleen parannettavaa ja ihan niitä meidän perusvirheitä tehtiin. Lopussa alkoi sataa vettä, ja se vähän laski fiiliksiä. Tuomaria ja liikkuria piti tuijotella, eikä Bensonin keskittyminen ollut lopussa ihan parasta. Suoritus ei ollut mitenkään paras mahdollinen, mutta tahkottiin kuitenkin 174 pistettä jolla saatiin luokkavoitto ja koulutustunnus. 

Tässä meidän suoritus videolla, suluissa pisteitä laskevat syyt. Liikkeestä maahanmenossa en ymmärrä, miksi saatiin vain 9. Jos joku osaa videon perusteella / oli paikan päällä ja näki, kertoa, niin olisi kiva kuulla:



Me oltiin onneksi suoritusvuorossa jo toisina, joten pystyin seuraamaan muiden puudelien edesottamuksia kokeissa, ja kylläpä näissä on niin paljon samaa. Teimme Henkan kanssa pientä tilastoa: 11 villakoirasta (10 avo/ 1 evl) kuusi nousi istumaan paikkamakuussa (mukaanlukien se evl:n koira), seitsemäs (eli Benson) äänteli paikkamakuun ajan. Tästä voitaneen päätellä jotain villakoiran ominaisuuksista tokon paikkamakuita ajatellen. ;)

Villakoirien hyvinä toko-ominaisuuksina sanoisin olevan:
- eloisia, säpäköitä koiria jotka tekevät iloisesti, pirteästi ja nopeasti
- hyväryhtisiä, pitävät kivasti katsekontaktia
- älykkäitä

Huonoina ominaisuuksina näkisin:
- paikkamakuu haasteellinen (ääntelyä, levottomuutta, epävarmuutta, istumaan nousua jne)
- pomppivaisia (tuomarit eivät jostain syystä arvosta sitä, että sivulletulo tehdään komean ilmaloikan kautta, tai että seuraamisessa koira ravaamisen sijaan etenee pomppien)
- häiriöherkkiä ("kuka tuo epäilyttävä tyyppi on, joka tuossa seistä töröttää kehässä / kehän laidalla?")
- intoa on joskus liikaa suhteessa malttiin, ja homma menee helposti säheltämiseksi
- eivät erityisen säänkestäviä, mitä tulee kylmiin sadekeleihin ja kylmälle maalle maahanmenoihin

Olisi kiva kuulla mitä muut puudelien kanssa tokoilevat ajattelevat tästä asiasta! :)

torstai 6. syyskuuta 2012

6/9/2012 Kuusamon reissu kuvina

Lenkkikaveri

Hulppeat lenkkimaastot

Ei tarvitse lähteä Suomea kauemmas löytääkseen näin upeita maisemia




Tässä on todellinen syy, miksi agilitysta luovutettiin Bensonin kanssa, hyppytekniikka vähän kateissa ;)
Valtavaaren huipulla oli näin symppis mökki

Vastentahtoinen puudeli alkuperäiskoirankopissa


Ikuvanha mänty

Tämän ilmoituksen luettuamme oli kiva lähteä metsään samoilemaan :)

Kuusamon petoeläinkeskus

Ilveksessä oli paljon samaa kotikissan kanssa


Kaverukset <3

Taon herkkua, jota jotkut oli ilmaiseksi jättäneet sinne tänne

Metsä oli kirjavana erilaisista marjoista

Mökkinaapurimme


<3

Tao kosken yli menevällä riippusillalla


13km lenkin jälkeen oli vielä energiaa

Pöytäkuusi eli Tapion kuusi; kuusi joka kasvaa pituuden sijaan leveyttä