maanantai 10. syyskuuta 2012

9/9/2012 Pentutreffit Kiikalassa

Tapasimme Tanjalla pentujen puolivuotistaipaleen kunniaksi (paria päivää etuajassa)! Paikalle pääsivät Tanjan, Jalliksen ja Mannan lisäksi Mari ja Kulo, Lari ja Piu sekä minä Taon ja Bensonin kanssa.

Ajelimme Tanjalta puolen tunnin ajomatkan yhä kapenevaa metsätietä Isolle Valkeelle. Maisemat ajomatkan varrella olivat silmiä hivelevät, ensin oli kaunista suomalaista maaseutua, sitten vehreää mäntymetsää monivivahteisine vihreine kasvustoineen. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että ei täältä Suomesta tarvitse luonnon puolesta merta edemmäs kalaan lähteä; meillä on niin kaunista! Onneksi jokamiehen oikeuksiinkaan ei ole Ville Niinistön kaudella ainakaan tulossa rajoituksia. :-)

Koirat painelivat vapaina ympärillämme, mitä nyt hävytön puudeli teki katoamistempun haistettuaan nuotiopaikan. Otettiin valokuvia, pysähdyttiin laavulle paistamaan makkaroita. Kummasti se makkara ja kahvi maistuukin ulkona! Aurinko paistaa helotti lähes pilvettömältä taivaalta lämmittäen mukavasti, kylmä tuuli tosin muistutti syksystä.

Kovasti olivat pennelit kasvaneet. Tao oli isokokoisin, oikea äijä. Yksilöllisiä erojakin alkoi jo selkeästi löytyä. Kulo oli selkeästi vauhdikkain tapaus. Tao oli rauhallisin ja itsevarmin, ainakin omasta mielestäni, en tiedä mitä muut ovat mieltä. Tao uskaltautui uimaan Bensonin ja Jalliksen perässä, ja ui aika pitkän matkan. Se kävi vielä toisenkin kerran uimassa vähän lyhyemmälti. Laavulta autoille palatessamme Tao kävi vähän väliä tervehtimässä mua, ja tarjosi seuraamistakin.

Sitten kuvasatoa:

Jallis-äiti, kaunotar :)

Järvi oli kirkasvetisin mitä tiedän, ja vesi näytti turkoosilta

Piu, Manna, Jallis, Tao ja Kulo

Piu, Manna, Tao ja Kulo (ne ilmeet.. ;))

Ystävykset <3


Puudeli rakastaa keppileikkejä, joissa se pärjää



Ensiuinti hyisessä vedessä!

Rakas vesirottani :)




Bensonin kanssa ollaan soudettu ja huovattu merkin opettamisen kanssa. Miksi se välillä tekee mahtavat merkille menot (joista naksautan, kehun ja palkkaan merkin taakse), ja sitten seuraavaksi tekeekin jotain ihan typerää kuten menee merkin päälle seisomaan tai kiertää sen viereen tai eteen? Kerran se merkille lähettäessäni lähti peruuttamaan vasemmalle ja kaiken huipuksi rupesi pyörähtelemään ympäri. Tällöin en voinut kyllä kuin nauraa. Mielestäni olen hyvin onnistunut poimimaan oikeat toiminnot ja vahvistanut niitä. Kaiken huippu oli, kun nyt viimeksi siirsin muutaman todella onnistuneen suorituksen jälkeen (jolloin olisi jo pitänyt lopettaa treenaaminen!) merkkikartiota toiseen kohtaan kädellä jossa oli makupalan hajua --> Benson oppi että merkille mentäessä merkkikartio pitää kaataa kuonolla kumoon. Siinä ei kiellotkaan auttaneet, kun pikku-älykkö oli mielestään keksinyt homman todellisen jujun. Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme, minä raivosta kihisten, Benson vakavana. Kartio laitettiin pois ja treenit loppuivat tältä erää siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti