15/9/2012 Tavesin metsäjälkipäivä

Heidi oli järkännyt Heikki P:n pitämään innokkaille tavesilaisille metsäjäljestäjille metsäjälkipäivän, jota tänään vietettiin. Heikki aloitti teoriaosuudella, josta tein muistiinpanoja ja ne tännekin laitan, seuraavat asiat on sitten kirjoitettu mun ymmärryksen valossa ja tulkintana että siihen malliin. ;) Suurin osa teoriaosuudessa tulleista asioista oli itselleni uusia, niin aloittelijoita tässä vielä ollaan.

JANOJEN OPETUS
Yleisin virhe on, että ahnehditaan ja pidennetään janaa liian nopeasti --> mahdollisuus takajälkeen kasvaa eikä jana ole suora. Janan treenaus aloitetaan 1-5m:stä. Heikki suosi janan treenaamista samassa maastossa, eli aloituskohta on sama mutta jälkeä viedään kauemmas (tietenkin jäljen suunta ja kulma vaihtelevat harjoituksissa) --> koira tunneoppii, että suoraan etenemällä jälki aina löytyy. Toistoja täytyy tehdä ja edetä riittävän hitaasti. Heikki suositteli maavainuista jäljen nostamista janalla, ja koiran kuonon alas saamiseksi neuvoi heittämään janan alkuun makkaranpalan /-paloja, jotta koira lähtee kuono maassa liikkeelle. Tässä on varmaan useampaa eri koulukulmaa, että maa- vai ilmavainulla, ja miten koira ilmentää innokkuutta jäljelle. Aluksi jälki ei saa olla poikittainen /vastaantuleva, vaan se voi olla janan suuntainenkin ja hitaasti lisätään kulmaa. Kun tehdään eka haastavampi jana (esim. jälki lähtee vastaan), estetään takajäljen nostamisen mahdollisuus jälkeä tehdessä esim. luonnollisella esteellä --> koira ei voi kuin lähteä oikeaan suuntaan. Jos koira lähtee ajamaan takajälkeä, tulisi Heikin mukaan palata janaharjoituksissa niin helppoihin harjoituksiin joissa koira ei lähde takajäljelle, ja tehdä niitä riittävän monta toistoa.

ESINEEN ILMAISU

Jäljellä (kiitos Heidi Salminen kuvaamisesta!)

Keppi pitäisi opettaa koiralle tosi kivaksi, heitellä sitä ja palkata makkaralla palauttamisesta, leikkiä jne. Aina jos koira osoittaa vähäisintäkään kiinnostusta keppiä kohtaan, seuraa bileet ja kova kehuminen ja palkkaus. Jos koira ei reagoi keppiin, ei reagoida tähän, tai sitten voi vihjaista koiralle kepin sijainnin (Mikäs, mikäs tuolla?). Paineistaa ei saa. Jäljestäessä on tärkeää tarkkailla koiran reaktioita kepille (esim. väistääkö keppiä?). Heikki suositteli esineen ilmaisuksi esim. suuhun ottamista, ei niinkään maahanmenoa (jos on herkkähipiäinen koira, niin ei esim. kosteikossa välttämättä halua mennä maahan ja voi siksi jättää ilmaisematta). Niin, ja sitten jäljellä pitäisi muistaa kohta josta keppi löytyi, ettei siinä koiraa iloisesti palkatessaan ajaudu pois jäljeltä ja hukkaa sitä. Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen...

JÄLJEN HUKKUMINEN
Heikki neuvoi opettamaan koiran omatoimisesti hakemaan hukkaamansa jälki. Jos koiran kuono nousee ylös -> ei enää askeltakaan eteenpäin -> koira etsii jäljen liinan mitalta. Huolehdi että koira tarkastaa koko liinan mitan mahdollistaman alueen, jos se ei löydä jälkeä. Älä auta koiraa vaan sen pitää oppia itsenäiseksi.

MUUTA
Jos koiran vietti putoaa jäljellä, onko jälki liian pitkä? Opettele mikä on koiralle kriittinen jäljen pituus ja lähde pikkuhiljaa pidentämään jälkeä tästä. Koiran ominaisuudetkin voivat tässä tulla vastaan ja varmaan miljoona muutakin seikkaa.
Jos tuomari sanoo janalla "Väärä jälki. Takaisin janalle." - koira on lähtenyt seuraamaan esim. jäljestäjän parasta ystävää sienestäjää, mutta jos hän sanoo vain "Takaisin janalle" on koira lähtenyt takajäljelle.

KÄYTÄNTÖÖN...
Tämän jälkeen koirat pääsivät hommiin. Ensimmäinen harjoitus oli jäljen nosto janalta, jonka pituus oli n 2-4m. Yksitellen kukin koira kävi suorittamassa Heikin tekemän jäljen (Heikille tuli paljon kävelyä!), minkä muut seurasivat ja tämän jälkeen Heikki antoi palautetta. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että tässä oppi ihan hirveästi. Tao oli viimeisenä. Sen jäljestäminen oli ihan superhuonoa. No, Heikki tosin sanoi että siinä oli ensimmäinen koira joka teki täyden 40p janan. Lähti kuono maassa, löysi jäljen ja lähti jälkeä myöten etenemään. Siihen se meidän iloittelu sitten loppuikin. Vaikeustaso nousi liian nopeasti tähän harjoitukseen, uutta oli: metsässä jäljestäminen, jäljellä ei ollut ruokaa (tähän asti ruokaa on ollut joka askeleella jos askelväli on pidempi tai joka kolmannella askelella jos askelväli on lyhyempi), jäljen oli tehnyt joku muu kuin minä (tähän asti olen tehnyt kaikki jäljet itse), ja jäljellä oli esine ja kaksi polun ylitystä. Tao varmisteli ja haki, ja kuono ilmassa juosta haahuili ja välillä pysähtyi katsomaan mua. Tuntui että usko loppui ihan kesken. Se lähti molemmille poluille, vasta kolmannella polunylityksellä se sai idean mennä suoraan polun yli (tajusi että kyseessä oli harha), mutta valitettavasti jälki oli jo loppunut ennen polkua. Esine jäi huomaamatta, tosin varttia ennen meidän vuoroa Tao oli ensimmäistä kertaa nähnyt jälkikepin. Tämä harjoitus ei siis mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta enpä voi siitä Taoa syyttää. Heikki sanoi, että Tao jäljestää namijälkeä, ei ihmisjälkeä, ja sen intoa itse jälkeen pitäisi nostaa. Esim. niin että se näkee jäljentekijän menevän.

Onnellisesti jäljen lopussa! (Kuva: Heidi S)

No, tein vielä tämän jälkeen lyhyen peltojäljen, mikä meni kanssa mun mielestä tavallista huonommin, vähän huonolla fiiliksellä. Tämän jälkeen meillä oli ruokatauko, Taokin pääsi huilimaan.

Ruokailun jälkeen mentiin toiseen metsään. Heikki lähti tallomaan kisajälkiä kokeneemmille. Heidi teki meille tosi kivan n 100m metsäjäljen sammalpohjaiseen metsään. Jäljellä oli muutama nami, ja lopussa pussillinen nameja. Tao lähti tosi kivassa mielentilassa jäljelle, jäljestäen huolellisesti kuono syvällä jäljessä, pysyen hienosti Heidin tekemällä jäljellä ja vetäen itsevarmasti eteenpäin. Välillä meinasi mulla usko loppua, että tuostako se Heidi on kävellyt, mutta sinne se Tao vaan jatkoi varman näköisenä. Olipa hauska kokemus päästä ohjaamaan toisen tekemään jälkeä! Tämä oli juuri sitä mitä olin toivonutkin, nappiin mennyt jälki jonka kruunasi makupalapussi ja leikkituokio. Lopuksi kävelin kolmella kisajäljellä mukana seuraten koirakoiden työskentelyä ja keppien ilmaisun palkkaamista.

Päivästä jäi tosi hyvä fiilis, Heikki oli hurjan mukava ja hauska opettaja jolla löytyi perustelut asialle kuin asialle. Porukka oli rento ja nyt on taskut täynnä treeni-intoa ja mikä tärkeintä, ajatuksia miten lähteä treenaamaan tästä eteenpäin! :) Tuhannet kiitokset Heidille koulutuksen järkkäämisestä! :)

Loppuun vielä eilisistä ProCaniksen treeneistä, joissa olin Bensonin kanssa. Alkuun tehtiin paikkaistumiset. Bensonin kanssa on niin paljon harjoiteltu paikkamakuita, että se läsähtää heti maahan, eli treeniä tähän. Jäin näkyviin ja meni ihan kohtuuhyvin, istumaanhan puudeli on muutamassa kokeessakin paikkamakuussa noussut, että ei pitäisi hälle olla niin kovin paha. ;) Paikkamakuut oli tämän jälkeen. Meni maahan nopeasti ekalla käskyllä,  jäin alkuun näkyviin ja kävin palkkaamassa, Bensonin rento mielentila tavoitteena. Benson oli yllättäen (vaikka oli just kokeet ollut) niin rennossa mielentilassa, että menin piiloon. Siellä piilossa innostuttiin vähän höpöttelemään treenikavereiden kanssa, sillä seurauksella että kaksi koiraa (Benson mukaanlukien) alkoi äännellä. Tietääpähän että piilossa ollaan hipihiljaa.

Tämän jälkeen treenattiin ruutua, jossa meillä on ollut aikamoista sählinkiä treenit viime aikoina. Kesällä Benson tuntui saavan hyvän ajatuksen siitä, mihin ruudussa mennään, mutta sitten rupesin treenaamaan ruutua ilman ruutunauhoja ja homma meni puihin. Hirveetä säätöä, koira seikkailee ties missä ruudun lähettyvillä tarjoten ties mitä, mutta ei varmasti mennyt ruudun keskelle vaikka sinne ajauduttuaan lensi aina pallo palkaksi. Maria neuvoi kokeilemaan ruokapalkkaa. Henkka oli tätä ehdottanut aiemmin meidän sähellystä seurattuaan, mutta ajattelin silloin ettei Benson ole ruoan vuoksi valmis yrittämään niin pitkään ja kovasti. Tehtiin Marian ohjeen mukaan, ja sitten rupesi tapahtumaan edistystä! Bensonin sählääminen väheni ja se rupesi ajautumaan ruudun keskelle nopeammin. Maria selitti, että pallolla palkatessa se käy niin kuumana, ettei se oikein mieti, ja purkaa virettään juoksentelemalla sinne tänne. Nyt saatiin ruutuun hyvä idea kuinka jatkaa, ja sama pätee varmasti merkkiin. :)