Jälkikausi avattu

Nyt kun metsänpohjat on mitä parhaimmillaan jäljestämistä ajatellen, niin kävin tekemässä Taon kanssa jäljen.

Jälkikamppeita kassiin pakatessa Tao tajusi mihin ollaan menossa, ja oli ihan luimussa ja mielistelevänä. Tuli tunne, että se vielä muistaa sen epäonnistuneen edelliskerran, vaikka välissä oli Heidin kanssa tehty onnistunut jälkitreeni.

Jäljen vanhetessa tein koirien kanssa lenkin. Tao oli hieman paineistuneen oloinen ja odotukseni jäljen suhteen eivät olleet korkealla. Olin tehnyt jäljen kivaan pääsääntöisesti sammalpohjaiseen metsämaastoon. Pakko oli tehdä jäljelle yksi joenylityskin haasteeksi. Suunnittelin että annan Taon jäljestää pitkällä liinalla, enkä hermostu sitten mistään vaan pidän oman pään kylmänä.

Jäljen alkamiskohtaan palattiin, kytkin Bensonin ja Kulon puuhun ja laitoin Taon valjaisiin jälkiliinan. Koira oli rauhallisen mutta jollain tavalla innokkaan oloinen, eikä vaikuttanut enää niin paineistuneelta. Lähetin sen janalla, lähti vasemmalle. Otin takaisin ja lähetin uudelleen, lähti oikealle. Kolmannella yrittämällä lähti suoraan, vaikkei janatyöskentely tässäkään ollut niin suoraa kuin tahtoisin. Janatreenit kuuluvatkin jäljen osalta nyt meidän harjoittelulistalle numerolla yksi.

Jäljen nosto ei ollut mikään nätti, oli ajautunut vähän sivuun ja löysi sitten jäljen. Lähti etenemään oikeaan suuntaan. Aika pian olikin eka keppi, en edes muistanut että olin jättänyt sen niin lähelle alkua. Jälkeä tehdessä matka tuntui pidemmältä, mutta Tao taisi vähän oikaista tässä. Yhtä kaikki, Tao juoksi keppi suussa innokkaana takaisin mun luo ja olin niin happy. Leikittiin kepillä, annoin kanafilettä palkaksi ja jatkettiin jäljestystä.

Nyt Tao jäljesti kuono niin syvällä jäljellä, että se tunki itsensä kaatuneen puun ja maan välistä. En tajua miten se edes mahtui, ihan tosissaan joutui runttaamaan. Teki vielä toisen puun kohdalla saman jutun, sitten totesi että helpompi on mennä jatkossa yli. Ojan ylitys meni varmasti, ilman mitään ongelmaa. Keppejä nousi 6/7, kaikki toi iloisella laukalla mun luokse. Nro 5 jäi löytymättä, en edes itse tajunnut että missä kohtaa me oltiin menty sen yli, vaikka olin merkannut kaikkien keppien kohdat.

Jäljen jälkeen kummatkin oltiin niin iloisia, myös Tao tajusi onnistuneensa ja leikki vapautuneesti ja riehakkaasti vetolelulla. Jälki- ja keppityöskentely ovat aikas kivalla mallilla, nyt vaan janojen kimppuun! :)

Kulon kanssa täytyisi myös aloittaa jälkitreenit ja keppi-ilmaisut. Ensi kerralla ajan auton metsän laitaan, käyn tekemässä jäljet molemmille. Kulon jäljen ei tarvitse vielä niin kovasti vanhentua ja laitan sille namia jäljelle. Sekin hyvä puoli tammikuisessa jäljen alkeistreenaamisessa on, että ei ole muurahaisia makupaloille mönkimässä! :)

Pikkupuudeli saa mennä putsaamaan Kulon jäljen, se on niin innokas pieni jälkieläin sekin vaikka vauhti ja meininki korvaatkin järjen käytön. :D

Susan Garrettin ajatuksia ongelmien korjaamisesta

Silmääni sattui tämä sivu, jolta löytyy Susan Garrettin koulutusvideoita - ilmaiseksi muutaman päivän ajan:

http://susangarrettdogagility.com/2014/01/kicking-off-2014-with-two-big-surprises/

Ihan mahtavia oivalluksia tuli jo kahden katsotun jakson jälkeen. Kokosin tähän alle Susanin ajatuksia ei-toivotun käyttäytymisen muuttamisesta. Video oli englanninkielinen, toivotaan että sain Susanin ajatukset oikein. ;)

Ensimmäisessä videossa Susan puhui suhtautumisesta ongelmiin. Usein meillä ihmisillä on tapana syyllistää koiraa. Meillä on ideaalikuva täydellisestä pennusta/ koirasta. Jos ja kun tämä käsissämme oleva pentu ei yllä näihin usein epärealistisiin odotuksiin ja tavoitteisiin, pistämme syyn helposti pennun /koiran niskaan. Mutta jokaisella on vaikeuksia koiransa kanssa. Eivät vaikeudet, vaan meidän tekemämme valinnat vaikeuksien keskellä määrittävät koiramme tulevaisuuden. Eivätkä kohtaamamme vaikeudet, vaan tekemämme valinnat vaikeuksien kohdalla määrittävät meidät kouluttajina.

Minä myönnän, että olen syyllistynyt tuohon Täydellinen pentu-utopiaan. Minulla oli Taoon liittyen hirveästi odotuksia ja tavoitteita ja IHAN JUMALATON kiire! En ymmärtänyt sitä, että pentuni tarvitsi paljon enemmän aikaa kasvamiseen, kehittymiseen ja kypsymiseen. Ahdistuin ja ahdistin herkkää pentuani, jonka suurin toive oli että olisin siihen tyytyväinen. Voiko tästä syyttää sitä? Mielestäni ei! 

Onneksi en toivon mukaan tehnyt mitään peruuttamattomia virheitä. Minulle oli alusta alkaen tärkeää pitää ilo mukana treeneissä. Jos pentu oli uninen eikä tehnyt sellaisella draivilla, joka loi minulle iloa, me emme treenanneet. Meidän treenimme olivat itse asiassa todella lyhyitä ja vähäisiä Taon ollessa alle vuoden ikäinen. Viime kesänä Taossa rupesi löytymään vuorokauden hetkiä, jolloin se oli korkeammassa vireessä. Yritin ajoittaa treenit näihin hetkiin. Usein treenasimme vaikka keskellä yötä, kesällä onneksi oli valoisaa ja kolmivuorotyöläisen rytmit muutenkin mitä sattuu. Nyt tuntuu että olemme päässeet sellaiseen tilanteeseen, että riittää kun menemme treenikentälle, niin voin vähitellen luottaa siihen että Tao on automaattisesti hyvässä vireessä. Itse asiassa, kuten viime postauksessakin kirjoitin, sen vire on alkanut olla jopa turhankin korkea. Olen vahvistanut Taon virettä, huumorintajua ja röyhkeyttä minua kohtaan määrätietoisesti siitä lähtien, kun se tuli meille. Tao oli nuorempana niin nöyrä ja tosikkomainen, että sillä teetti ongelmia työskennellä minua kohti tai lähelläni. Esimerkiksi noudon palautuksessa kuitenkin halusin, että se tulisi kapulan kanssa eteeni itsevarmalla asenteella: "Tässä olen!" Sitä on vahvistettu paljon, onneksi Taon käytöstä on helppo vahvistaa, kun sille merkitsee niin tavattoman paljon se että olen siihen tyytyväinen. Koko koira aivan sulaa leveään hymyyn ja se on heti tarjoamassa uudelleen käytöstä, jolla sai minut hyvälle tuulelle. Olen myös kiusotellut sitä, en tiedä onko se mikään oikea keino, mutta sen kautta tuntuu että se oppinut ettei monenlaisia asioita, kuten rohkeutta ja huumorintajua. Kaikenlaista on koettu tässä vajaan kahden vuoden aikana, ylämäkiä mutta myös alamäkiä. Nyt tuntuisi että mentäisiin ylöspäin ja yhteistyömme olisi koko ajan nautinnollisempaa ja rennompaa. Ehkä isoimmat merkitykset ovat olleet Taon kasvu ja kehitys, mutta myös minun päänsisällä tapahtunut muutos. Enkä olisi siihen pystynyt vain itsekseni, vaan iso merkitys on ollut sillä, että sain mahdollisuuden ostaa ihailemani Kulo. Paineet Taon harteilta katosivat, minä en treenaa sitä liikaa vaan sille tulee Kuloa seuratessa kateuden hetkiä ja ennenkaikkea tuntuu että olen löytänyt jonkinlaisen henkisen tasapainon ja ilon suhteessa treenaamiseen ja tavoitteisiin. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti parempaa ja osaavampaa koirankoulutusta. On ainakin kaksi niin upeaa harrastuskoiraa että en voisi enempää toivoa. :)

Ja sitten Susanin oppeihin:

Kouluttajan toimintaan liittyviä haasteita koiran koulutuksessa

- Oikea ajoitus, kriteerin miettiminen ja siitä kiinni pitäminen, tilanteenmukainen vahviste

- treenien suunnittelemattomuus

- epärealistiset odotukset koskien koiran käyttäytymistä ja oppimista

 Koiran koulutus, perinteinen tapa vs. positiivinen koulutustapa

Esim. Koira näykkii seuraamisessa

Perinteinen lähestymistapa: Koira on tuhma tms. koiran virheeseen tai syyllisyyteen viittaava ajatus. Jos koira on syyllinen, herää ajatus että sitä pitää rangaista! à Rangaistaan koiraa jotenkin (esim. sanotaan ”ei” tai suihkutetaan sen naamalle vettä kun se yrittää näykkiä) à Opetetaan koira olemaan tekemättä jotakin. Kuitenkin, koiran on vaikeaa ymmärtää mitä tällä tarkoitetaan, koska tekemättä jättäminen on teoreettinen käsite, ei konkreettista toimintaa. à Koira oppii selviytymään ohjaajalta saamiensa negatiivisten palautteiden kanssa à koiran asenne ja motivaatio kärsivät ja sille kehittyy stressiä siitä, että se jatkuvasti ”vastuutetaan” tekemistään virheistä à erilaisia ongelmia: koira kääntyy omistajaansa vastaan, väistää omistajaa (ei ota katsekontaktia), nuuhkii maata, passivoituu jne.

LÖYDÄ ILO! Käännä haasteet vahvuuksiksi!

Käännä oma ajattelusi: Sen sijaan, että opetat koiraasi olemaan tekemättä jotain (hyppimättä vasten, näykkimättä, karkailematta jne jne) à Opeta se TEKEMÄÄN haluamaasi asiaa

Opeta koiraasi valitsemaan erilaisten häiriöiden ja ongelmakäyttäytymisen sijaan käytöksiä ja toimintoja, joita sinä haluat. Koulutus ei pidä sisällään kieltoja, huutamista, syytöksiä,… vaan iloa ja innovatiivista ajattelua.

Ei nähdä koirassa vikaa, vaan halutaan kasvattaa niiden asioiden arvoa koiran mielessä, joita pidetään tärkeinä.

Ratkaisuvaihtoehtoja:

- käytöksen uudelleen suuntaaminen (tai huomiotta jättäminen)

 --- häiriökäytös ei saa tuottaa koiralle mielihyvää. Esim. Koira järsii kenkiäsi. Huomiotta jättäminen ei tähän tehoa, koska kenkien pureskelu on itsessään palkitsevaa. Luun antaminen koiralle on tehokkaampi keino suunnata koiran käyttäytyminen toivottuun suuntaan.

- olosuhteiden hallinta

--- esim. pelottavien tai vaikeiden tilanteiden välttäminen, esineet joita koira voi rikkoa, pois koiran ulottuvilta jne.

- ongelmakäyttäytymisen korjaaminen koulutuksen keinoin

Ongelmakäytös: Koira näykkii seuratessa
	Perinteinen koulutustapa	Positiivisen kouluttamisen tapa
Tavoite	Koiran lopettaa ”väärän, pahan” käytöksen	Luo koiran mielestä korkea arvo jollekin asialle, jota sinä haluat
Oletus	Koira on syyllinen Koiran pitäisi ”tietää paremmin” Puuttuminen on mieto mutta hyvin välttämätön	Ilon kautta treenaaminen Koiran mielessä on todennäköisesti ristiriitaisia asioita, joita se pitää tärkeinä (näykkiminen/toivottu käytös)
Menetelmä	Kielto, suihkutetaan koiran suuhun jotain, pannasta nyppäisy jne.	Koira näykkii seurauttaessa juostessa – pysähdy ja ole huomioimatta koiraa à poistuu eteenpäin liikkumisen aikaansaama vahviste Hallitse olosuhteita, luo niistä sellaiset että ne eivät vahvista näykkimiskäytöstä, esim. vähennä saalisärsykettä – liiku rauhallisemmin (löydä kriittinen piste optimaaliselle nopeudelle ja nosta tätä nopeutta asteittain koulutuksen edistyessä) Mieti mitä haluat koiralta ja vahvista toivotun käytöksen arvoa (esim. koira pysyy vierelläsi seuraamisasennossa, vahvista paikkaa vasemmalla vieressäsi, tee siitä maailman ihanin paikka koirallesi – siitä tulee kehuja, ruokaa, leluja) – ajoita palkkaus tapahtuvaksi siihen hetkeen, kun koira toimii toivotunlaisesti. Mieti palkkauksen paikka ja laatu (esim. kiihdyttääkö palkka liikaa?)
Vaikutus tulevaisuuden treenaamiseen, mahdollisia seuraamuksia	Koira alkaa varoa kättä Koiran luottamus ohjaajaan kärsii Koira oppii, ettei kannata innostua liikaa treeneissä koska siitä seuraa ikäviä asioita Koira voi oppia muita ei-toivottuja tapoja, esim. näykkäisee ja karkaa	Koiran fokus on vahvasti ohjaajassa Kun koira on epävarma, tarjoaa seuraamista (jota pitää turvallisena) Lopettaa näykkimisen, koska muunlaisen käytöksen vahviste on niin paljon palkitsevampaa (näykkimisestä seuraa tekemisen loppuminen, ei-näykkimisestä vahvisteet)

Käytös	Käytöksen uudelleensuuntaaminen / huomiotta jättäminen	Käyttäytymisen hallinta	Positiivinen vahvistaminen, koulutus
Kenkien järsiminen	Anna koiralle luu	Poista kengät koiran ulottuvilta	Ei yleensä tarpeen, 2 ed. keinoa riittävät, koiran aikuistuessa ongelma yleensä poistuu
Koira ei tule kutsusta luokse	Tämä ei hyvä vaihtoehto	Pidä koira hihnassa tai aidatulla alueella	Rakenna itsesi arvoa koiran silmissä

Koulutuksen suunnittelu

- aloita pienestä, hallittavissa olevasta muutoksesta

- rakenna arvoa jollekin haluamallesi asialle

- ohjaa ei-toivottu käytös kohti toivottua käytöstä

Koiran aggressiivinen käytös

- johtuu usein koiran epävarmuudesta, jolloin omistajan tehtävä on luoda koiralle itsevarmuutta ja luottamusta

- esim. aggressiivisuuden sijaan sietämisen opettaminen

1) Hallitse ympäristöä

- älä anna koiralle mahdollisuutta toteuttaa ei-toivottua käytöstä

- suunnittele harjoitusolosuhteet niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua (esim. etäisyys)

- hallitse ympäristöä ei-toivottujen yllätysten ehkäisemiseksi

2) Käytöksen uudelleen suuntaaminen

- anna koiralle muuta puuhaa. On olemassa paljon erilaisia tapoja, kuinka voit muuttaa koiran käytöstä niin, että sen sijaan että se haluaisi olla aggressiivinen muita koiria kohtaan, se päättäisi kohdistaa huomionsa sinuun ja toivotunlaiseen käyttäytymiseen, jota olet vahvistanut.

Tavoitteena saada koira tuntemaan olonsa hyväksi sellaisissa tilanteissa, jotka aikaisemmin ovat saaneet sen tuntemaan olonsa ahdistuneeksi.

Pähkinänkuoressa:

1) Uudelleenohjaa käytöstä / ole huomioimatta ei-toivottu käytös

2) Hallitse olosuhteita

3) Muuta käytöstä positiivisen vahvistamisen keinoin

Nykyisin, koiran koulutuksen kehityttyä, on olemassa tietoa siitä kuinka koiran käytöstä voidaan tehokkaasti muokata positiivisesti vahvistaen, ilman että tarvitsee käyttää rangaistusta.

Mopo keulii & tavoitteita

Siitä on ollut viime aikoina enenevissä määrin viitteitä, mutta vaikuttaisi siltä että joku on käynyt vaihtamassa mun rauhallisen Suuren Ajattelijan Kieppiherkkään Viirapäähän. Suuri Ajattelija oli levollisena missä tahansa, se ei juuri osoittanut suuria tunteita ja tuntui ajattelevan, että parempi katsella ensin, sitten miettiä, ja ehkä sitten toimia. Tämä nykyinen Älypää ulvoo itsensä taloon sisälle, piinaa tuntitolkulla ihmisiä joihin on ihastunut, kuljettaa suussaan kenkiä ja hiuslenkkejä, huutaa keuhkonsa pihalle kun isäntäväki tulee kotiin, hullaantuu kun sille sanoaa "Juh!" yms yms.

Tänään vein Viirapään tokoilemaan. Ensiksi tehtiin ruutua. Hän oli sattunut bongaamaan sivulla olleen ruudun ja oli niin täynnä intoa, että sai vaivoin itsensä pidettyä perusasennossa. Lopulta löysi katseellaan oikean ruudun ja käskystä juoksi ruutuun lujaa, pysähtyi ja meni maahan käskystä, lähti tulemaan sivulle käskystä ja sivulle tullessaan hidasti vauhdin sopivaksi mutta törmäsi kyllä samalla jalkaan. Metallinouto meni hienosti, into piukeena kapulalle ja takaisin niin rennolla ja iloisella laukalla että hieraisin mielikuvituksissani silmiäni. Into ei tokikaan ollut laskenut seuruuosioon siirryttäessä, ja meno oli sen mukaista. Keulimista, pomppimista, painamista, auraamista, näykkimistä, eteen valumista. Sain huomauttaa ja otti kyllä palautteen ihan hyvin vastaan. Ehkä hieman asiallisemman näköistä oli meno kuin pari viikkoa sitten. Pomppimattomuutta ja takapään käyttöä, asentoa ja paikkaa ollaan kotona treenattu mutta hallilla vire nousee niin että tekniikka levähtää. Rohkeasti tehtiin vielä tunnari. Kotona se sujuu varmasti ja oma kapula löytyy aina. Mitä vielä tänään. Juoksi laukalla kapuloille, hätäisesti haisteli vähän sinne päin ja sitten olikin jo niin halu juosta jonkun kapulan kanssa takaisin luokse että nappasi sattumanvaraisesti jonkun, joka sattumalta ei sattunut olemaan oikea. Seuraavalla lähetyksellä ihan yhtä huoleton asenne ja tulos, kolmannella löysi oman mutta enpä ole varma että oliko siinäkään nenänkäyttöä takana vai sattuiko vaan osumaan. Tokikaan tunnaria ei ole tehty juuri muualla kuin kotona, eli niitä nyt treenailemaan muuallekin. Mulla on tunnarikapulat lopussa mutta puutavaraa oottamassa innokasta sahaajaa (= Henkkaa).

Ja arvasitteko kestä yllä kirjoitin? No Taosta Taosta! Siitä on tullut ihan hassu. Just sellainen kuin mitä olen siitä toivonut ja odottanutkin! Elämä on hauskaa tuollaisen höppänän kanssa! <3

Kulo tuntuu olevan aina optimivireessä. Se tekee innokkaasti ja nopeasti, mutta sillä ei keuli yli eikä se tahmaile. Tehtiin seuruuta, jossa aluksi kontaktinpitoa häirittynä. Vilkas koira ei nyt oikein pystynyt tähän, vaan oli niin suuri kiusaus edes nopeasti vilkaista häiriön suuntaan. Helpotettiin harjoitusta roppa kaupalla ja sitten alkoi tulla onnistumisia. Kulo seuraa niin innokkaasti, että sen asento on hieman banaani takapään kiertyessä oikealle. Tähän kokeilin Jennin ehdotuksesta nopeampaa kävelyä ja se tuntui äkkiseltään toimivan. Ruutua ollaan treenattu niin, että alkuun vien ruutuun lelun ja treenisetin lopussa tehdään näyttöruutua. Vauhtia löytyy ja näyttöruudussa juoksee yhtä lujalla vauhdilla ruutuun ja jää sinne odottamaan. Luoksari sujui tänään kivasti, ei välittänyt matkan varrella seisovista ihmisistä, tuli sivulle nätisti (ei pompannut) ja jäi vain aavistuksen vinoon. Kaukojen maahan-istu -vaihdoissa nousee jännästi, pompsahtaa tasatassuin mutta ylhäällä teputtaa pienesti etutassuilla. Jää hieman lysyyn. Takapää pysyy paikoillaan ja vaihto on säpäkkä. Höntsäiltiin myös jääviä, peruuttamista yms. Paikkaistuminen 2min piilossa sujui hyvin. Paikkamakuussa leuan alas laskemista on vahvistettava. Hyvin piti kuonon alhaalla 2 vai 3 min, silmät vaan pyörivät päässä kun yritti nähdä mitä ympärillä tapahtui. Nosti leuan ylös hieman liian aikaisin, mutta istumaan noustessa jäi vajaaksi. Tykkään niin touhuta Kulon kanssa! Ollaan kotona treenailtu kaukoja, noudonpalautuksia, seuruun askelsiirtymiä ja olen naksutellut laatikkoon menemisestä. Sinne tosin osuu vielä lähinnä vaan etutassut. Noutoesineiden kanssa Kulo on nyt ymmärtänyt, että jos vedän esinettä pois suusta niin pitää vaan purra esineeseen lujemmin ja päästää irti vasta luvalla.

Kulo on ihan uskomattoman kiltti ja miellyttämisenhaluinen, samoin kuin veljensä. Edellispäivänä leikkasin koirien kynsiä. Tao tuli heti ensimmäisenä, kävi maate ja laittoi silmät kiinni ja meni kuplaan. Sitten sain houkuteltua puudelin seuraavaksi "uhriksi". Kulon oli myös pakko tulla samaan huoneeseen odottamaan vuoroaan vaikka hirvitti. Se istui ahtaassa välissä, johon oli itsensä tunkenut, huonossa ryhdissä eikä saattanut katsoa kohden. Mutta siinä se lähellä kiltisti odotti vuoroaan ja oman vuoron koittaessa tuli heti luokse.

Puudelinkin kanssa piti tokoilla peräti kahtena iltana. Toinen on niin innokkaasti aina tulossa. Hän osaa hienosti laittaa takakäpälänsä laudalle ja mennä laatikkoon ja on oppinut korvakuulolta Taon kaukokäskyt. Suoritusvarmuus on mitä on, ja tassuset ottavat pieniä askelia sen minkä ehtivät, mutta Bensonille kaukoissa suuret linjat ovat aina olleet olennaisempia. :-D

Kait sitä pitää jotain tavoitteitakin heittää ensi vuodelle, vaikka ahdistaa pelkkä ajatuskin että niitä "sanoisi" ääneen:

Tao:
- Agilityssa kisauran korkkaaminen heti, kun mun ohjaaminen näyttää siltä että kehtaan mennä tuttujen eteen kisaamaan. Tai sitten varaan kisamatkan jonnekin kauas jossa ei oo ketään tuttuja.. Hmm.. ;) Taolle estevarmuutta, irtoamisen vahvistamista, itsensä kokoamista, yms yms. Minä puolestani toivon oppivani ohjaamaan eleettömämmin ja lähtemään liikkeelle nopeammin. Tällä hetkellä on vaan niin paljon mietittävää ja muistettavaa ettei tahdo pieni pää pystyä kaikkea prosessoimaan, ainakaan kovin nopeasti. Hyvä tavoite olisi treenailla joka viikko ProCaniksen treenien jälkeen siellä esiin tulleita haastekohtia. Tämä on ollut tavoitteena jo pitkään, mutta en ole ehtinyt joka viikko hallille treenaamaan omatoimisesti. Toki niitä voisi hyvinkin harjoitella muuallakin, esim. kierrättämällä puita jne.
- Tokossa en sano mitään aikataulutavoitteita. Voittajaluokan liikkeisiin kisanomaista varmuutta, niissä jo on hyvä pohja, seuruun tekniikka paremmaksi (ettei auraisi/painaisi/pomppisi jne). Luoksari kuntoon! Muut ahdistumiset onkin jo aika lailla voitettu, Taosta on tullut niin äijä ettei se enää ahdistu ihan pienistä. Olisikohan ihan hullu tavoite korkata voittaja loppuvuodesta? Sen aika näyttää...
- Paimennus: Kesällä mahdollisimman paljon paimentamaan! Paimennuksen perusrata, jos näyttäisi siltä että olisi realistiset mahdollisuudet suorittaa se.
- Metsäjälki, treeneissä keppivarmuutta, jana käytännössä täysin vaiheessa, erilaisia jälkiä ja ei ahdistumista... BH -koe jossain vaiheessa? Kun vaan löytäis tämänkin treenaamiseen aikaa..
- Näytelmissä käyminen, olisi kiva jos saataisiin kiva porukka kasaan ja käytäisiin kauhistuttamassa jotain viatonta ja pahaa-aavistamatonta tuomaria, jonka sukunimessä olisi mahdollisimman monta konsonanttia! :D

Kulo:
- Tokossa ei kiirettä, tehdään pohjia huolella ja luodaan yhteistyösuhdetta. Keväällä alokasluokan ja avoimen luokan korkkaaminen jos siltä tuntuu. Alokasluokasta Kulollahan jo on ykköstulos Marin kanssa, mutta aloittaisin meidän yhteistyön siitä. Ylempien luokkien liikkeiden treenaamista siinä rinnalla. Sain ystävällisesti luvan vaihtaa Kulon Nuorten koirien tokorinkiin, joten tavoitteet sen kanssa ovat korkealla. Siinä ainakin olisi potentiaalia vaikka kuinka pitkälle! Onneksi ensi vuodella on suunnitteilla jo monta mielenkiintoista koulutusta: Antikainen, Manner, Enqvist-Pukkila, Kiviaho... :)
- Agilityssa opetan pikkuhiljaa esteitä ja vahvistan estehakuisuutta ja irtoamista. Kulossa olisi potentiaalia hyväksi aksakoiraksi, mutta katsotaan kuinka paljon ehdin agilitya sen kanssa treenata. Toko on kumminkin meidän päälaji. :)
- BH-koe ensi vuonna?

Benson:
- rakkaan puudelin kanssa vuoden 2014 ykköstavoite on se, että se olisi mahdollisimman kivuton ja onnellinen eikä juoksisi päin mitään eikä putoaisi mistään. Ja siinä, rakkaat lukijat, on puudelin kohdalle tavoitetta kerrakseen!

Mulla on semmoinen kutina, että vuodesta 2014 on tulossa aikamoinen <3

Piparihaaste vol 3

Perjantaina faceen pärähti kuvia pipari suussa nököttävistä karvakuonoista, ja julistettiin piparihaasteen ilosanomaa. Pitihän sitä heti pistää koirat riviin, kokeilla miten ne reagoi kun kuonoon lyödään piparit ja ottaa kuva. Ahne puudeli yllätti iloisesti kun piteli piparia niin kiltisti, Taon tiesin olevan varma (tuohan se ulkona löytämänsä makkarat yms mulle aina huolestuneen näköisenä) ja Kulo toi vapaa-käskyllä piparin mulle takaisin, sylkäisi käteen kera sitkeän kuolalammikon. Tässä piparihaaste vol 1:

Koska pelkän piparin suussa pitäminen oli helppoa, ruvettiin haastetta varioimaan, tässä piparihaaste vol 2:

Piparihaaste vol 3; pyydä koiraa tekemään jotain pipari suussa:

Puudeli orava-asennossa

Taolla kuola valui suusta tätä videota tehtäessä; se oli jo päässyt piparinmakuun :D

Ihanaa, rentouttavaa, piparintuoksuista joulun aikaa kaikille. Pitäkää itsestänne huolta <3