Benson on ollut kotimiehenä Teiskossa viikon ja päivät ovat olleet kiireisiä:
Teiskolainen.
Mennäänkö löylyihin?
Juoksumattoa kokeiltiin yhtenä iltana. Juustonpalan sai palkaksi matolle menemisen jälkeen ja muutaman minuutin kävelyn / ravaamisen jälkeen. Tehtiin neljä lyhyttä pätkää. Puudeli tykästyi juoksumattoon ja oli jo odottamassa treenipätkien välissä odottamassa koska pääsee uudelleen sille. Yhteensä treeniä tuli parisenkymmentä minuuttia.
Myönnettäköön, kahden kuukauden totaalisen agilitytauon jälkeen oli aivan pakko päästä viikko sitten tiistaina vetämään pieni ratatreeni Bensonin kanssa. Rakennettiin työkaverin kanssa sama rata, jota treenasin 21.9. eli joka oli meidän viimeinen ohjattu agi-tunti ProCaniksella ja itseasiassa ylipäätään. Kenttänä oli lämmin Best In Areena, keinonurmipohja (ihana!), esteet 30cm korkeudessa. Ei A-estettä eikä keinua. Olipa aivan mahtavaa päästä tekemään radalle yhteistyötä Bensonin kanssa, tauko ei paljon painanut. Ihan niin sähäkkä olo ei ollut kummallakaan, nyt kun ei pariin viikkoon oo ehtinyt canicross-lenkillekään, ja mun ohjausliikkeet on aika kulmikkaita. En halunnut vaatia Bensonia tekemään tiukkoja käännöksiä, ettei se kävisi selän päälle.
(Kamerassa on joku ihana asetus, jonka vuoksi videokuvaus katkeaa aika nopeasti ja radan kuvaaminen jäi vähän kesken...)
Keskiviikkona pääsin tutustumaan Tronicin bortsuihin Sipoossa ja Mäntsälässä, kiitos Saaran ja Pirjon! Paljon sai taas uutta tietoa, näkemystä ja ajateltavaa, ja rotu tuntuu entistä vahvemmin siltä oikealta. Oli kiva huomata, että Bensonilla riitti vauhtia. Jos me yhden energisen ja fiksun yksilön kanssa pärjätään, niin ehkä toisenkin..? :)
Puolentoista tunnin lenkki metsähakkuualueella oli vähän liikaa Bensonille, jolla seuraavana päivänä huomasi ettei jumpat menneet ihan niin hyvin kuin aikaisemmin. Ei jaksanut pistää tönimisissä hanttiin samanlailla kuin alkuviikosta. Jännityksellä odotettiinkin että mitä fyssari sanoo perjantaina...
Mutta ihan turhaan jännättiin, fyssari kehui että Benson on ihan kuin eri koira. Ei ollenkaan niin kipeä ja jännittynyt kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Sylifysioterapia olisi ollut Bensonin mielestä parasta juuri nyt, mutta se seisoi kuitenkin pöydällä ihan rennon oloisena. Etuosan lihaskireys on huomattavasti helpottunut. (Oon itsekin huomannut, että Bensonin hauislihakset eivät ole enää sellaiset kireät möykyt kuin ennen.) Ei arista selkäänsä niin pahasti kuin ennen. Oikea lonkka puolestaan oli kipeämpi kuin viime kerralla, eli saatiin muistutus olla rasittamatta puudelia nyt liikaa ennenkuin sen syvät lihakset on riittävän kehittyneet tukemaan reisiluun päätä lonkkamaljaan. Saimme hieman päivitetyt jumppaohjeet ja meillä on ilmatyyny tilauksessa että saa sekä puudeli että emäntä kuntoilla!
Bensonilla tuli tänään kolme vuotta mittariin kypsää puudelin eloa. :)
Synttäripäivä oli aika iltapainotteinen. Synttärisankari joutui päivän olemaan yksin, mutta loppuilta oli touhua täynnä. Lenkillä punainen vilkkuvalo poukkoili ympäri lähiseutua, välillä kuului lapsellista murinaa.
Lenkin jälkeen Tuulikki tuli hieromaan sankarin. Saatiin hyviä uutisia, etuosan kireys on vähentynyt, ehkäpä kun Benson on alkanut siirtää painoa enemmän takaosalle ja etuosa pääsee vähän helpommalla. Hieronnan päätteeksi Benson teki oikein makoisat takajalkojen venyttelyt meidän edessä. Hieronnan päätteeksi saatiin ihan supersuloinen maidontuoksuinen harjispentu meitä moikkaamaan. <3
Mentiin treenaileen metsäjälkeä Tuulikin kanssa. Metsä sijaitsi Annalassa, metsänpohja oli sammaleen peitossa, pehmeä ja sateiden jäljeltä kosteahko. Tuulikki teki ekan jäljen, mä toisen. Benson sai vielä tehdä päivän toiset jumpat, ennenkuin pääsi jäljelle. Jälki pääsi vanhenemaan ehkä vartin verran.
Jäljelle vetää puudelin mieli
Benson jäljesti paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Varmaan auttoi, kun jälki oli vanhentunut, Benson oli tosi nälkäinen, metsänpohja oli haastavampi jäljestyspohja kuin missä ollaan aikaisemmin treenattu ja hihnan toisessa päässä annettiin vähän enemmän liinaa kuin mitä oon aikaisemmin tehnyt.
Nyt ruvetaan pidentämään jälkeä ja liitetään keppien ilmaiseminen jälkitreeniin. Paljon on vielä treenattavaa tässä jäljestämisessä niin jäljestäjällä kuin hihnan toisessa päässä roikkuvalla: janan, jäljen ja esineiden nosto sekä tietenkin huolellinen jäljestäminen. Mutta tää on niin mielenkiintoista! Oikein näki kuinka koira nautti kun pääsi käyttämään nenäänsä! :) (Ja jotkut sanoo että nenänkäyttö kuulemma väsyttää koiraa - siihen ei vielä saatu näyttöä mutta ehkä sitten kun ruvetaan tekemään pidempää jälkeä..?)
Jäljestäjät
Jäljestämisen jälkeen mentiin meille ja Tuulikki hieroi Bensonin. Tavoitteena oli pitää koiralla koko ajan rento hyvä olo. Olen nyt hieronut Bensonin kevyesti päivittäin vajaan viikon ajan varoen koskemasta kipeisiin kohtiin (kun en kuitenkaan osais niille mitään tehdä), ja kyllä näkyi että siitä on ollut apua. Koira makasi paljon paljon rennompana kuin koskaan aiemmin Tuulikin hierottavana, oli hierojallakin varmaan vähän mukavampi kerta tänään. Jumissa tää otus on edelleen. Ei oikein nappaa uusi tulehduskipulääkekuuri - voiskohan akupunktiokuurista olla enemmän apua? Mutta kyllä tän liikkuminen on jotenkin parempaa kuin aikaisemmin - ravi näyttää paljon vetävämmältä ja takajalkojen käyttö on voimakkaampaa. Pikkuhiljaa eteenpäin...
Olen ovela hierottava
"Teet tärkeää työtä."
...mutta vois tää silti kohta ohi olla
Mutta nyt pitää lopettaa! Saatiin paljon kotiläksyjä koiratanssitunnilta ja iltajumppakin pitää vielä tehdä. :)
