Kävin tänään Bensonin kanssa Tallilla tekemässä viimeiset treenit ennen meidän alokasluokan debyyttia keskiviikkona. On kyllä aikas jännää odotella. :) Koira toimi tänään todella kivasti ja meillä oli molemmilla hauskaa hallilla. Harjoittelin hihnan kanssa seuraamista (joka on paljon vaikeampaa kuin ilman hihnaa, mutta alkaa jo onnistua kun koko ajan tietoisesti keskityn pitämään vasemman käden liikkeessä), hyppyä (pysähtyi käskystä, pysyi nätisti paikoillaan), luoksetuloa (laukkasi heti käskystä sivulle istumaan), maahanmenoa (ekalla kerralla ei mennyt, mutta kaksi kertaa tämän jälkeen meni nopeasti alas) ja seisomista (pysähtyi nopeasti, seisoi paikoillaan).
Tämän jälkeen treenasimme paikkamakuuta pääideana vinkumattomuus. Puin puudelille lisää vaatetta koska olin varautunut parinkin tunnin odotteluun (ajatuksena että pääsee paikkamakuusta vasta kun on lakannut vinkumasta, ja puudeli tunnetusti on sinnikäs kaveri). Lattialle vielä jumppamatto ja filtti ja koira siihen paikkamakuuseen. Itse istuin tuolille mukavasti lueskelemaan projetityön käsikirjaa. Ja mitä tekee villakoira: tapittaa mua silmiin ryhdikkäästi maaten, vinkaisee muutaman kerran hädintuskin kuultavasti ja jatkaa tapittamista hiljaa. Vapautin otuksen ja leikitin sitä tarkoituksella vauhdikkaasti ja uudelleen paikkamakuuseen. Vinkaisee pari kertaa ja jatkaa tapittamista hiljaa. Vapautan taas hiljaa olosta ja käydään viereisellä kentällä juoksemassa muutama putki ja heittelemässä lelua. Juoksen, riehutan koiraa, sitten uudelleen paikkamakuuseen. Muutama hiljainen piippaus ja taas hiljaa odottamista. Puudeli yllättää aina. Lähdimme hallilta hyvillä mielin ja toivon, että Benson yllättäisi iloisesti keskiviikkonakin. Mietin että olisin mennyt huomenna treenaamaan tallille hiljaa olemista kentän laidalle, kun muut treenaavat agilitya, mutta luvattu lumisade ja kesäkumit eivät kuulosta kovin mukavalta yhdistelmältä...
Tässä ihastuttava, lukemisen arvoinen Salme Mujusen artikkeli .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti