 |
| Uuhh, iih-hana mutakuoppa! |
 |
| Mitäs kyttäät? |
 |
| Täällä puhdistuu :) |
Taolaisen kanssa tehtiin perjantain ProCaniksen treeneissä vasta- ja sylikäännöstä. Onnistuivat muuten hyvin, mutta Taon kaarteet vähän venyi. Maria oli tällä kertaa vetäjänä ja totesi, että Tao on kuin juna, kun mä saan sen oikealle raiteelle niin siinä pysyy eikä sävellä. Radan alussa oli kolme hyppyä ja sitten piti mennä putkeen. Kokeilin alkuun sellaista että menin toisen esteen taakse ja otin koiran vastaisella kädellä ohjaukseen. Tao lensi toisen hypyn jälkeen putken väärään päähän. Marian mukaan Tao ajattelee rataa itsekin koko ajan eteenpäin ja se luki mun rintamasuunnan, joka hetkellisesti oli kohti putken väärää päätä, erilailla kuin olin tarkoittanut. Tämä lukihäiriö korjattiin leluavusteisesti. Sitten kokeiltiin toisenlaista tapaa, jossa väänsin 2- ja 3-hypyn väliin persjättö, ja tällä saatiin hyvä linja putkelle. Olen aikaisemminkin todennut, että Tao lukee mun rintamasuuntaa kuin siitä törröttäisi jättimäisen kokoinen nuoli. Mun pitäisi opetella suunnittelemaan ohjaukseni niin, etten tällä nuolella "osoittelisi" ansaesteille ainakaan siinä vaiheessa, kun Tao estettä suorittamaan alkaessaan alkaa lukita radan jatkoa.
Rata oli kaikkinensa kiva. Ai niin, saatiin me vielä kotiläksyksi hinkata putkijarruja. Putket on niin ihania juttuja, että niihin pitää kiihdyttää täysillä, ei haittaa vaikka välillä löisi ison mottapäänsä putken yläreunaan. Putkesta ammutaan muutama metri pihalle ja sitten ruvetaan katsastaan että mihis sit mentäis. Tämä pitäisi saada muutettua niin, että tietystä mun vihjeestä Taolla alkaisi raksuttaa että putken jälkeenkin on elämää.. ;)
Keinua treenattiin niin, että Tao seisoi toisessa päässä, mä palkkasin sitä nameilla ja Maria keinutti. Marian tuomio oli, että Tao ei vielä kykene säilyttämään tasapainoaan tällä liikkuvalla alustalla. Marssittiin dobo-pallon luo ja otin pallon jalkojen ja seinän väliin puristuksiin. Tao siihen päälle tasapainottelemaan. Raukka joutui lihakset täristen tekemään hommia, että pysyi tasapainossa. Näitä siis treenilistalle, ja vasta kun syvät lihakset alkaa olla vahvemmassa kunnossa niin keinutreenit jatkuu. Meillä ei onneksi oo mikään kiire, mieluummin haluan keinunkin treenata niin että Tao tuntee olonsa mukavaksi. Keinun tekninen oppiminen ei vie kauaa kun koiran kroppa on kypsempi sen opetteluun. Sääli että nuo dobo-pallot on niin pirun kalliita... Taon kokoiselle vasikalle pitäisi hommata se halkaisijaltaan 85cm pallo, joka maksaa lähemmäs 80 euroa. Netissä olisi parilla kympillä semmoinen ovaalinmuotoinen pallo, mutta kestääköhän se koiran kynsiä?
Eilen käytiin Hannan kanssa treenaamassa agilitya Sdp:llä. Tao oli liekeissä. Uskaltauduin tekemään sen kanssa A-estettä. Kiipee-käskyllä kiipesi reippaasti (osuen juuri ja juuri kontaktialueelle...), ota-käskyllä pysähtyi 2on2offiin alas. Ekoilla toistoilla tuli alastulo-osuuden hitaasti, varmuutta ja nopeutta tuli toisto toistolta. Sitten herra oliskin vaan kiipeillyt a-esteelle ja keinukin kiinnosti.
Treenattiin sylikäännöksiä, Tao tuli vauhdilla putkesta, otin sen sylikäännökseen ja käänsin hypylle ja siitä putkeen. Keppejä tehtiin kuudella verkolla, meni hyvin ja vähensin viiteen verkkoon, sitten alkoi oikoa välejä. Palattiin kuuteen verkkoon.
Hannan koira Rommi menee ihan pähkinöiksi, kun hänen hyvä mustavalkoinen ystävänsä on samalla kentällä. Rommin piti välillä kesken kaiken rynnätä kentän toiseen päähän makaamaan käsketyn Taon luokse. Tao makasi surkeana mua katsoen kun kaveri ryntäsi kohden. Eihän pyhäkoululainen voi tässä(kään) tapauksessa nousta ylös, eihän? Ja eikö toinen ymmärrä että eihän noin voi käyttäytyä?? :D
Taosta on sukeutunut oikea uimamaisteri. Missä on vettä, siellä on Tao. Se polskuttelee järvessä pitkät pätkät, käy välillä maalla ravistamassa korvat kuivaksi ja äkkiä takaisin veteen. Kerran käytiin rankkasateen jälkeen tyhjentämässä meidän soutuvene vedestä. En antanut Taon mennä uimaan, koska keli oli niin kylmentynyt. Toinen oikein tärisi pidätetystä halusta!
Puudeli on ollut hassun hauska. Meille tuottaa sellaista arkipäivän huumoria katsella sen ilmeitä. Benson on kuin joku vanha piirretty koira, joka muljauttelee silmiään ja antaa "merkitseviä katseita". Benson on ollut hirveän hyvällä tuulella. Se tuo jatkuvasti sisällä leluja, jos kukaan ei leiki hänen kanssaan niin nukkuu lelunsa päällä. Taoa se haastaa takaa-ajoleikkeihin. Ja nuolee Taon suupieliä.
Laitoin Taon ravitsemuksen muuten uuteen kuosiin, kiitos Maijulle ajatuksista. Boosterin energia-nappulat vaihtui ProBoosterin viljattomaan vaihtoehtoon, joka Wuffin myyjän mukaan on paremmin sulava uutuus. Tao saa näitä nappuloita muutaman desin päivässä, määrä on vielä vähän hakusessa kun heti ei tietenkään näe että kuinka Taon paino lähtee reagoimaan. Nyt ollaan aloitettu 5dl/päivä. Lisäksi saa rasvaista lihaa 350g. Kahtellaan josko tämä imeytyisi hyvin ja josko saisi herraan vähän energiaa ja vauhtia lisää. Karva sillä on ollut aina kiiltävä eikä mulla oo muuten huolta sen terveydestä, mutta olen joutunut syöttämään sille aika suuria määriä ruokaa että saisin sille lihaa luiden ympärille (ja siltikin se on melko hoikassa kunnossa), minkä takia sillä on varmaan jatkuvasti aika kylläinen olo.
Olen suunnitellut pitäväni heinäkuun tokolomaa. Tai no, tiedän etten mitenkään pysty olemaan niin pitkään tokoilematta, mutta heinäkuussa me tehdään vaan vauhdikkaita tokojuttuja. Leikitään paljon ja treenataan ruutua, vauhtinoutoa, merkkiä yms. Jätetään meille vaikeat liikkeet tauolle. Hoidan työssäni sairaita lapsia, ja monen kanssa syömisen oppiminen ei ole mikään yksinkertainen asia. Joskus kun syömisestä tulee vain ikävä tilanne, puhalletaan peli poikki ja lopetetaan suun kautta ruoan antaminen muutamaksi päiväksi kokonaan, turvataan ravitsemus esim. nenämahaletkun kautta. Nollataan ikävät kokemukset ja aloitellaan sitten pikkuhiljaa uudelleen. Jotain tämmöistä ajattelin soveltaa näihin meidän hankaliin toko-liikkeisiin. Nollataan niiden osalta tilanne ja aloitetaan sitten elokuussa puhtaalta pöydältä rakentamaan kokonaan uudenlainen mielentila. Luoksetulo on yksi pahimmista. Oon huomannut että Tao paineistuu siitä kovasti. Jotenkin yritetään selvitä kesäkuun lopussa olevat sm-kisojen alokasluokan kokeet, onneksi olemme seuran 2-joukkueessa eli vain kisakokemusta hakemassa ilman tulospaineita. Meidän tulostavoite on, ettei jännitetä liikaa. Tokotauon aikana treenataan metsäjälkeä ja agilitya ja mua houkuttelisi ihan hirmuisesti päästä mahdollisimman monta kertaa lammaksille.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti