Paikkamakuurivi ja yksi paikkaistujakin :) |
Tänään oli kevään viimeiset agilitytreenit ProCaniksella. Vetäjänä Marko. Rata vaikutti ensitutustumalta haastavalta. Sain valtavasti oivalluksia tänään:
- Taosta on alkanut tulla aika vallaton ja sinkoileva agilityssa. Irtoaminen ei ole ongelma, enemmän nyt vahvistettava mun lähellä pysymistä. (Tao rakastaa tehdä tehtäviä musta kauempana, liekö rotuominaisuus)
- Edelliseen liittyen; aina kun lähetän Taon esteelle, esim. putkeen, oltava liike mukana lähetyksessä. Muuten vahvistan Taon sinkoilua ja oma liikkeeni ohjaamisessa menettää merkitystään, kohta mulla on koira joka sinkoaa eteenpäin, vaikka itse jarruttaisin. Agi.fi-lehden numerossa 2/2013 oli hyvä juttu kiihdytysten ja jarrutusten opettamisesta koiralle, nämä treenilistalle
- Luulin että olisin jo tajunnut sen, ettei mun sanallisilla käskyillä ole merkitystä vaan pitää ohjata liikkeellä yms. Tänään olin väsynyt ja tein kahdesti peräkkäin sen virheen, että esteelle lähettäessäni annoin sanallisen käskyn - ja samaan aikaan lopetin oman ohjaamisen (liike pysähtyi). Tuli oikein vahva ymmärrys siitä, mikä siinä on niin perseestä että käyttää sanallista ohjausta agilityssa - silloin sitä tuudittautuu siihen että koira menisi sanallisen käskyn mukaisesti, vaikka kaikki muu oma toiminta (liike, rintamasuunta, kädet) jättää koiran ihan yksin radan jatkumisen suhteen. Se on vähän sama kuin kaveri ajaisi autoa ja itse sanoisi vaan että "mene tuonne!" näyttämättä kädellä mihin suuntaan pitäisi mennä. Kökkö vertauskuva mutta ehkä tästä saa idean. Tämän sijaan tehtiin niin, että pysyttelin parhaani mukaan hiljaa ja keskityin kaikilla muilla tavoin näyttämään oikein huolellisesti ja selkeästi, mihin halusin Taon menevän. Heti rupesi homma toimimaan! Nauratti kun ihan hiljaa ei pystynyt olemaan, huulten välistä pääsi pieniä käskysanojen alkuja, miten voikaan olla hankalaa olla hiljaa. Oli kuitenkin hyvä alku, että pidin 99%:sesti ohjauksen pääpainon liikkeessäni ja eleissäni
- Edelliseen liittyen oli tärkeää taas muistuttaa itselle, että ohjaa loppuun asti (joo joo, itsestäänselvä juttuhan tämä... )
- Ja näihin edellisiin liittyen oli tärkeää havainnoida, lähteekö koira mitenkään reagoimaan ohjaukseen ja mukauttaa omaa toimintaa sen mukaan. En voi vain edetä oman ennalta tehdyn suunnitelmani mukaisesti, vaan täytyy tehdä suoritusta yhdessä koiran kanssa, mukauttaen omaa toimintaa koiran antaman vasteen mukaisesti. Esim. ihmisnuolessa tämän huomasi selvästi. Taolla oli niin vauhti päällä, että mun ihmisnuoleni oli sille yhtä tyhjän kanssa - ja itseasiassa itsekin vain olin tekevinäni ihmisnuolen mutta jatkoin matkaani, vaikkei Tao reagoinut toivotunlaisesti eli koonnut itseään esteelle. Niinpä sen hyppy venyi ja se ajautui taakseni, vaikka olin halunnut sen tiukalle linjalle itseni ja siivekkeen välistä. Vahvistettiin ihmisnuolen jarruttavaa vaikutusta niin, että annoin Taolle namin vastaisesta kädestä ja pysäytin sen ihan täysin esteelle, ja siitä sitten sain sen helposti oikealle linjalle hypyn jälkeen. Seuraava askel oli, että pysäytin Taon ilman namia, ja palkkasin tiputtamalla lelun vastaisesta kädestä esteen jälkeen, tehtiin tähän päällejuoksutyyppinen ohjaus. Marko muistutti, että ihmisnuolessa koira tulee siihen kohtaan asti, jossa ohjaaja on. Eli ihmisnuolessa pitää seistä siinä kohdassa, johon haluaa koiran laskeutuvan, ja väistää sitten menosuuntaan alta pois, kun koira lähtee ponnistamaan hyppyyn.
- Jarrutuksiin liittyen täytyy muistaa kääntää rintamasuunta kunnolla kohti koiraa ja pitää koiraan katsekontakti
Oli ihan mahtavat kauden lopettajaistreenit, joista sai niin paljon ajatuksia irti ja treenisuunnitelmia kesälle! Ja kivoja radanpätkiä saatiin tehtyä, joissa välillä piti edetä nopsaan ja välillä pyöriteltiin lähekkäin sijoitettuja esteitä. Tao oli superkiva ja siitä tulee vielä niin hyvä aksakoira! :)
Treenien jälkeen oli kotona pakko kokeilla pujottelua. Kepeillä 5 verkkoa; 2 alussa ja lopussa ja 1 keskellä. Tao meni yhden kerran hienosti, kaukaa lähetin ja Tao kävi tekemässä hyvän suorituksen. En tiedä mikä älynväläys sille sitten tuli, mutta kun huusin 'kepit!', niin se ilmeisesti ajatteli mun tarkoittavan 'kiipee', ja nousi talomme seinään kiinnitettyjä tikapuita vasten, kiivetäkseen katolle! Tämä ajatus oli tosi vahvassa ja vaivoin saatiin pari onnistunutta pujottelusuoritusta. Sen kun näkisin että peuranvasikka kiipee pystysuoria tikapuita katolle, niin olisi kaikki nähty...
Taolla on agilityssa niin kiva vire ja se on siinä sopivan röyhkeä mua kohtaan. Tämän vireen olen päättänyt siirtää myös tokon puolelle!
Taon hyvällä ystävällä Almalla oli tänään varmaan tärppipäivät, niin ihastuttava oli hän mustavalkoisen ihailijansa silmissä. Suunniteltiin Sarin kanssa harkitun roturisteytyksen tekemistä - kuinka moni olisi halukas hommaamaan border malie -pennun? ;)
Kuvat ekaa lukuunottamatta meidän lähimetsästä - kyllä, ihan kivat lenkkimaastot täällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti