Säätöä

Maanantaina oli tokovalkku. Kulo oli nyt paremmassa mielentilassa, keskittyneempi. Anu liikkuroi meitä, aloitimme luoksarilla. Yksi läpijuoksutus, toisella kerralla pysäytys. Stoppi on parantunut, mutta voisi olla vielä napakampi, ja luoksejuostessa on varautunut pysähtymään; vauhti saisi olla parempi. Lisäksi alkaa hieman ennakoida luoksetulokäskyä nostaen kyynärpäitä hieman ilmaan.

Seuraavaksi tehtiin kaukoja, Anu häiriköi takana. Alkuun lievemin, mutta koska viime viikon treenaus on tuottanut tulosta eikä Kulo ottanut häiriötä, lisättiin vaikeusastetta. Anu oli melkein Kulon yläpuolella ja Kulo melkein peruutti seisomasta istumaan Anun syliin, pystyi kuitenkin tekemään pitäen takatassut paikoillaan ja totellen heti käskysanojani, tehden oikeat asennot. Vaihdot voisivat olla vauhdikkaammatkin, mutta vauhdin tekemisen aika koittaa myöhemmin. Nyt tuntuu, että koiran pitää keskittyä tekniikkaan ja häiriöstä välittämättä olemiseen.

Tunnari, meni kovalla vauhdilla vähän takki auki, osui melkein heti omalle kapulalle jonka nappasi suuhun ja meinasi lähteä tuomaan, mutta sylkäisikin pois, nuuhki muut kapulat, tuntui unohtaneen että se oma oli vähän matkan päässä muista kapuloista ja nappasi sitten väärän ja palautti sen. Lähetin uudelleen, nyt toi oman. Tehtiin heti perään haastetunnari, jossa kapulat olivat osin päällekkäin. Kulo juoksi taas vauhdilla, töni kapulat kuonollaan hujan hajan ja toi oman. Nyt mun pitäisi kertoa Kulolle, ettei kapuloiden siirtely ole ok vaan pitäisi tehdä nätimmin.

Lopuksi ruutu; oli kotitreeneissä löytänyt taas oikean paikan ruudussa, mutta hallilla pysähtyi taas ruudun eteen. Voi höh. Hinkutin ruutua treenien lopussa ja paikka löytyi taas.

Tiistaina tein Kulolle haasteruudun. Alkuun ihan peruslähetystä ruutuun ja vauhtipalkkausta. Sitten heitin leluja ja noutokapulan matkalle, ei saanut mennä niille vaan piti juosta ruutuun. Käytiin keskustelua ruutuun menon suoruudesta, koska meinasi lähteä väistämään em esineitä. Lelun ollessa ruudussa ja pienellä virittelyllä onnistuivat suorat ruutuunjuoksut. Harjoittelin myös korjausta: laitoin Kulon ruudun eteen seisomaan ja harjoiteltiin ruutuun menoa siitä, jotta koetilanteessa voisin pelastella jos päättääkin jäädä ruudun eteen. Tässä oli alkuun kosketusalusta apuna.

Kokeilin hyppynoutoa metallilla. Metallin puruote on parantunut ihan huomattavasti, ei kolissut yhtään! :) Metalli oli ihan kamalalla mallilla syyskuussa, ote löyhä ja kapula kolisi. Laitoin isomman metallikapulan laipan läpi ohuen kissantaluttimen ja lukon käsilenkkiin kiinni niin että muodostui lenkki. Annoin kapulan Kulolle suuhun. Vedin varovasti. Alkuun Kulo päästi kapulasta irti, mutta nytpä kapula ei tipahtanutkaan sen tassuille vaan jäi roikkumaan mun kädestä. Naksautin, kun Kulo vähänkään puri vastaan jotta en olisi saanut kapulaa vedettyä sen suusta, ja pikkuhiljaa, oikeastaan aika nopeasti, päästiin lisäämään haastetta niin että sain vetää ihan kunnolla ja Kulo puri kapulaan lujasti. Tästä jatkettiin harjoitusta siten, että Kulo istui mun edessä, annoin kapulan sille suuhun, pyysin sen sivulle, ja samalla vedin hihnasta yrittäen saada kapulan pois. Hyvin puri tässäkin vastaan! Alkuun vedin vasta kun oli sivulla, sitten jo aiemmin Kulon ollessa liikkeessä.

Taon kanssa ollaan tehty pieniä tokopätkiä ja se on näissä ollut kovin innokkaana. Seuruussa on ihan liian edessä ja painaa, ja kaukoissa on alkanut liikkua eteenpäin. Kaukoissa mielentila vaihtelee kovasti, välillä paineistuu eikä meinaa pystyä tekemään, välillä tekee hienoja vaihtoja, esimerkiksi pomppaa etutassut seisomasta istumaan vaihdossa, takatassujen pysyessä paikoillaan.

Tiistaina oltiin aksatreeneissä, tällä kertaa Anu P koutsina. Mä olin niiiiin pihalla. Ihan oikeesti, järki jäässä, aivot jääneet kotiin, mitä näitä nyt on. Toisaalta, näissä treeneissä ei ollut tavoitteena tehdä vain rataa nollana, vaan ohjata Taoa niin, että se tekisi mahdollisimman tiukan reitin eikä kaarrottaisi esteiden jälkeen. Tämä onnistui niin, että mun piti ohjata Taon reitti esteelle niin, että se teki käännöksen ennen hyppyä. Ennakoiva ohjaus onkin mun tämän talven treenihaaste. Samoin kuin se, että mun pitää oikeasti ohjata sitä, en voi vain kaukaa huiskia sitä esteelle ja jättää sitä suoriutumaan yksin. Olen koko kevään ohjannut näin, tosin oli mulla ihan hyvä syy olla ehtimättä ohjauksiin. Nyt se syy on kuitenkin kotona Henkan hoidossa, joten ei muuta kuin tossua toisen eteen kentällä ja asennetta mukaan tekemiseen! Vielä kun sais ne hoksottimetkin mukaan. ;)