Suunnanmuutos

Pidettiin keväällä Tamskin valkku1:n talvikauden päättäjäiset ja käytiin yhteenvetoa kuluneesta talvesta ja mietittiin ensi kauden tavoitteet. Lausuin ääneen, että maajoukkueeseen haluaisimme vuoden päästä. Kesällä treenattaisiin lähikentällä eteenmenoa varmemmaksi ynnä muuta ja tulevana kautena tehtäisiin kokonaisuustreenejä, häiriöitä ja varmuutta lisää.

Toukokuun lopulla päästin koirat uimaan ensimmäistä kertaa. Kulo meni lujaa ja liukastui ja uimisen jälkeen sillä jäi sään kohdalta karvat pystyyn, oire joka yleensä Kulolla viittaa lihaskireyteen. Tästä muutaman päivän jälkeen käytiin paimentamassa pentuporukalla ja Kulokin sai mennä. Liukkaat koiraamattomat lampaat ja kiihkeä kokematon koira, taas mentiin liian vauhdikkaasti ja Kulo juoksi vielä päin aitaakin. Onneksi oli hieronta aika pian tämän jälkeen. Koira olikin aivan törkeän jumissa.

Hieronnan jälkeen Kulo oli parempi, mutta karvat törröttivät vielä ja kokeillen siltä löytyi lihaskireyksiä. Käytin lisää hierottavana, toisellakin hierojalla. Karvat vaan törröttivät ja Kulo käytti takajalkojaan jotenkin köpösti, ei venytellyt takapäätään normaalisti ja saattoi lenkillä kerran pari keventää oikeaa takajalkaansa. Purin tuskastustani Päiville. Himmailin Kulon menoa, en antanut olla vapaana pihalla, emme treenanneet tokoa muuta kuin liikkeiden alkuja ja jotain sellaista mielentilatreeniä mikä ei edellyttänyt koiran juoksemista. Keksin, että Kuloltahan on varmasti SI-nivel lukossa, se auki ja meno jatkuu entiseen tapaan. Käytin Airilla kraniosakraalihoidossa. (Se pahuksen SI-nivel oli Kulolta auki.) Airi huomasi, että Kulo reagoi oikean polven alueeseen ja suositteli, että veisin Granholmille tutkittavaksi. Varasin ajan, se oli viime viikon torstaina.

Lähdettiin Turkuun viettämään Ennin 3-vuotissyntymäpäivää.

Kulo oli onnellinen. Odotusaulassa se viritteli vetoleikin. Lääkärintutkimuksessa se seisoi tyytyväisenä eikä siltä tullut kipureaktioita tutkiessa. Sai nukutuspiikin persaukseen. Vielä senkin jälkeen Kulo olisi vetoleikkinyt, ilopilleri. Kuvista paljastui lohduton löytö. Muuten kaikki (ranka kauttaaltaan, lonkat, polvet, takajalan varpaat) priimaa, mutta kintereissä oli nivelrikkoa joka oli edennyt uudisluun muodostumisvaiheeseen.

Kohtalontoverin Airin kanssa olen saanut lisätietoa vaivasta. Joka on vuosien mittaan paheneva. Hoito on kipulääkitys tarvittaessa ja oikeanlainen liikkuminen, eli kaikki äkkinäiset spurttailut, kaarrokset, jarrutukset yms pois. Epäilemme, että Kulon kesällä 2014 tapaturmaisesti saama vamma  on johtanut takajalkojen muuttuneeseen käyttämiseen ja tämä yhdistettynä takajalkojen suoriin kulmauksiin on johtanut nivelrikkomuutoksiin.

Näin ollen en näe mitenkään mahdollisena, että me jatkamme tavoitteellista tokoa. Laitoin eilen eroilmoituksen Valmennusrenkaaseen.

Nyt mietin, että millä saan toiminnanhaluisen, juoksemista rakastavan työnarkomaanini pidettyä onnellisena ja kivuttomana.

Aikoinaan innostuin valtavasti agilitysta Bensonin kanssa. Sen ollessa kisavalmis, siltä löytyi spondyloosimuutos selästä ja agility loppui kuin seinään. Olin hajalla, mutta tämä tragedia johti kahteen asiaan: päädyin ottamaan seuraavaksi koiraksi bordercollien, jonkan kanssa olisi enemmän harrastusvaihtoehtoja (mikäli terveyssyistä jotain ei voisi harrastaa). Toinen seuraus oli, että tutustuin tokoon, ja tämä kiehtova laji vei minut täysin mukanaan ja etenkin Kulon ansiosta pääsin sellaisiin paikkoihin ja porukoihin, joissa en olisi koskaan kuvitellutkaan olevani.

Nyt tuntuu, että meidän elämässä kääntyy jälleen yksi sivu. Aloitan kuukauden päästä urheilukoirahierojaopinnot (mikä ajoitus!) ja nyt tässä mietin erilaisia vaihtoehtoja, mitä voisimme rakkaan, rakkaan Kuloseni kanssa tehdä. Sydämeni pohjasta toivon sille mahdollisimman kivuttomia vuosia mahdollisimman monta.