Hyvinvointia oppimassa

Loppujen lopuksi ei kovin kauan tarvinnut miettiä, että miten sitä ylimääräisen aikansa käyttäisi ja elämä osoitti jälleen, että maailmassa on vaikka mitä mukavia vaihtoehtoja.

Tokoilun loputtua aloitin Taon ja Kulon kanssa fh-jäljen treenaamisen. Hommasin läheltä treenipellon (kiitos pellonomistajan!) ja käytiin siellä elokuussa aktiivisesti treenaamassa. Tao on tosi luontainen, tekee hommia huolellisesti ja kuono syvällä maassa. Se ei tarvitse mun apuani ja ymmärsi nopsaan, että ei saa kiirehtiä vaan tehdään tarkasti. Kulo taas... Sillä raukalla on vähän turhan kiire. Se menee eteenpäin jo ennenkuin on ehtinyt namipalan syödä ja sillä nousee kuono herkästi. Jos tulee hankala kohta, se kääntyy katsomaan mammaa apua pyytääkseen. Kulolle olen alkanut tunkea nameja syyyvälle ruohon sekaan, jotta tämä tukisi kuonon maassa pysymistä ja toisaalta ei voisi hätäillä kun namit eivät olisi niin helposti löydettävissä. Kiitos Helenalle kultaakin kalliimmista neuvoista <3

Jälkitreeneissä auringonlaskun tunnelmissa

Kulo jäljestämässä

Taon kanssa aloitettiin tokon voittajan liikkeiden treenaaminen. Tykkään Taosta vuosi vuodelta enemmän. Sille on tullut sisua ja se pystyy elämään epävarmojen hetkien kanssa paineistumatta, ainakin näissä jutuissa mitä ollaan nyt viimeksi tehty. Tao on sellainen onnimanni. Olen suunnitellut treenit niin, että voi olla vire korkealla ja silti on erittäin hyvät mahdollisuudet onnistua. Pilkottu kokonaisuuksia siis hyvin pikkuruisiin osa-alueisiin, jotta oikeasti ei olisi liian montaa kriteeriä kerrallaan, mitä opetellaan. Tao on tietyllä tavalla herkkä koira. Herkkyys ei tarkoita sitä, että ei saa epäonnistua kertaakaan treenin aikana. Enemmän opetellaan että kuinka epäonnistumisen jälkeen jatketaan vain hyvällä mielellä yrittämistä, ja on tärkeää että epäonnistuttuaan on mahdollisuus onnistua, jos se ei onnistu ilman apuani niin sitten autan, olen koirani tukena. 

Kulon kanssa on tehty vähän rallytokon temppuja. Ja se pyörähti elämänsä ensimmäisen ja viimeisen kerran koiranäyttelyissä, koska saimme enemmän kuin mitä lähdimme hakemaan (H:n sijaan EH :D ) ja Kulo on nyt Suomen tottelevaisuusvalio. Painakaa mieleenne nimi Vlatislav Vojtek ;)

Ja nyt syyskuun alun jälkeen en ole treenannut juuri mitään koirieni kanssa, vaan ne ovat joutuneet olemaan innokkaan hierontaharjoittelun uhreina kun aloitin koirahierojaopinnot Tampereen koirahierojakoulussa. Eivät tosin tunnu pistävän pahakseen, enemmän on jonoa kuin katoa. Kulolla alkaa toukokuusta lähtien törröttäneet selkäkarvat olla sileät, Benson seisoo suorana (keväällä se oli ihan kierossa) ja Taon liikkuminen on paremmannäköistä. Kulo ajoittain liikkuu jo tosi kivan näköisesti, ajoittain se ottaa takajaloilla lyhyempää askelta. Tulee vaatimaan säännöllistä hoitamista koko lopun elämänsä. Taolla on selässä tiukka lihaskireys, jota en saa auki. Olen projektihieronta-asiakkailtakin löytänyt yhtä sun toista, mutta läheskään kaikkea en vielä osaa hoitaa. Turhauttavaa. Mutta vastahan tässä on koulua kuukausi takana, pitää antaa itselle armoa ja aikaa. Tiedon- ja oppimisen jano on valtavaa. Sekin on ärsyttävää, ettei ehdi opiskella niin paljon kuin haluaa, mutta yritän hyödyntää jokaisen joutilaan hetken, ja esim. yöllä vauvelia keinutuolissa heijatessa on hyvä aika päntätä anatomiaa, jos vaan suinkin jaksan. Mutta eipä tässä vapaa-ajan ongelmia ole :)

Koirahierojaopiskelua on ollut nyt joka toisena viikonloppuna. Päivät ovat teorian- ja käytännöntäyteisiä. Olen opiskellut hoitotyön opettajan pätevyyden, ja olen ilolla pannut merkille, kuinka taitavasti Päivi on koostanut jokaisen koulupäivän sisällön niin että monipuoliset opetusmenetelmät vuorottelevat pitäen kaikki oppimiskykyisinä koko pitkän päivän ajan. Päivän loputtua, kotia kohti lähtiessä, sitä huomaa että onkin todella todella puhki :-D Parikymmenhenkinen opiskelijaryhmä on jo nyt hitsaantunut hyväksi yhteishengeltään, innokkaasti keskustellaan, kysellään, pohditaan, harjoitellaan. Viikonloppujen välissä opiskellaan anatomiaa ja kertaillaan luentodioista teoriaa ja olemme aloittaneet opiskelijahieronnat, joita tehdään vuoden aikana yhteensä 100 tuntia. Paljon on opittavaa ja ihaillen sitä katsoo koulun vanhoja oppilaita, jotka ovat apuopettajina, ja tuntuvat tietävän ihan hurjan paljon. On vielä vähän epäuskoinen olo, että voinko minäkin keväällä olla noin viisas. 

Kulon mystistä oireilua pari vuotta tuskailtuani minulla on ihan valtava tiedonjano koiran hyvinvoinnista huolehtimiseen, joten olen kuin nälkäkuoleman partaalla oleva ruokapöydän ääressä ahmien. Tähän mennessä ollaan käyty läpi hieronnan fysiologisia ja mekaanisia vaikutuksia, yleisluustoa, pinnallisia lihaksia, hierontaotteita ja lonkan ja takaraajojen luuston anatomiaa. Olemme käyneet läpi muutaman yksittäisen lihaksen origon, insertion, funktion yms. Ja näitä tietoja syvennetään lisää, samalla kun käydään myös uusia asioita läpi. Päivi ei ole vielä paljastanut kaikkea, mutta pieniä teasereita on tullut keitä on tulossa puhumaan. Ensi viikonloppuna opiskellaan koiran ravitsemusta. Kirjoittelen blogiin tunnelmia koulusta talven mittaan :) On hetkittäin jo käynyt mielessä, että ehkä kaikella on tarkoituksensa. Hierojakoulu vie paljon aikaani, joten olisi tavoitteellisen tokoilun yhdistäminen tähän rinnalle tässä elämäntilanteessa onnistunut? Toivon myös, että jatkossa osaan huolehtia koirieni hyvinvoinnista ja lihashuollosta niin, että ainakaan venähdysten/lihasjumien takia ei tule pahempia vammoja vaan hoito alkaa heti ennenkuin ongelmat pahenevat ja tulee kompensaatioseurauksia. Ja koska olen erinomaisen taitava syyllistämään itseäni kaikista koirieni terveysongelmista, saan pientä lohtua siitä, että jatkossa osaan nopeammin ja paremmin auttaa niitä.

Innokas lenkkiporukka Kulon Love-tyttärellä täydennettynä