Koulukuulumisia

Koirahierojakouluopintoja on nyt syksy takana ja olen koulusta joululomalla. Ajattelin hyödyntää loman lukemalla kirjoja, joiden lukemiseen ei koulun ollessa päällä riittänyt aikaa. Eikä kyseessä ole kaunokirjallisuus, ehei, nyt lukulistalla olevat kirjat käsittelevät koiran nivelvaivoja, ravitsemusta ja doboa. :D

Koulu on yllättänyt työläydellään niin minut kuin muutkin. Aihe on mielenkiintoinen, mutta hommia saa painaa. Yhtään koulupäivää ei saa jättää väliin, muuten on aika tuskaa yrittää kiriä koulupäivän aikana läpikäytyjä asioita ja pian sitä tipahtaa kärryiltä niin, että saattaa leikki loppua kesken. Kun käytin Kulon näyttelyssä, multa jäi puoli koulupäivää ja eivätkös käyneet juuri silloin lonkan luustokohdat. Mulla oli ihan hirveä angsti että en ikinä opi niitä, mutta kun niitä vaan syksyn mittaan sinnikkäästi pänttäsi niin sainpas kesytettyä mokoman luunkappaleen!

Koulunkäyntiavustajani

Päivin taktiikka on käydä pikkuhiljaa koirahierojan työssä tarvittavat asiat läpi monelta kantilta edeten. Siis ei niin, että opiskellaan yhden päivän aikana koko koiran anatomia, vaan viikonlopun aikana opiskellaan aina joku luu luustokohtineen, muutama lihas origo-insertio-funktio-venytys (paperilta, luurangosta ja lopuksi koirasta) ja hieronnan teoriaa ja käytäntöä. Alkuun luustokohtien tankkaus latinaksi (ja suomeksi) tuntui tuskaiselta, mutta syksyn mittaan olemme huomanneet, että monet asiat toistuvat ja niissä on tiettyjä lainalaisuuksia. Lihasten origot ja insertiot vain vilisivät silmissä ja menivät keskenään iloisesti sekaisin. Siis niin, että toki suurinpiirtein osasi vaikka kesken unien herätettynä kertoa missä mikäkin opiskeltu lihas sijaitsee, mutta ne origot, ne insertiot... Mä opiskelijana opin parhaiten, no, kertaamisen ja kertaamisen lisäksi kuvamuistia hyödyntäen. Niinpä piirsin jokaiselle käydylle lihakselle oman kortin. Toiselle puolelle tuli lihaksen nimi suomeksi ja latinaksi, toiselle puolelle origo, insertio, funktiot ja venytys. Näitä kortteja sitten järjestelin esim. sen mukaan, mitkä aikaansaavat lonkan ekstension eli ojennuksen tai mitkä kiinnittyvät tuberositas tibiaan eli sääriluun kyhmyyn. Omat korttinsa tein hieronnon teoriasta, ja näitä olisi joululoman aikana tarkoitus vielä kehitellä lisää, esim. hieronnan indikaatiot ja kontraindikaatiot, fysiologiset ja mekaaniset vaikutukset, lämpö ja kylmähoito, venyttelyt.

Viimeisellä kerralla ennen joululomaa oli koe jossa tentittiin syksyllä käydyt asiat. Suullisessa osiossa opettaja/apuopettaja otti yhden kerrallaan huoneeseen ja tentti opiskeltuja asioita, joita piti joko selittää, näyttää tai näyttää koirasta/luurangosta. Kirjallisessa kokeessa oli paksu nivaska papereita ja kysyttiin juuri niitä inhottavia pikku asioita, mitä aina muistaa kokeissa vihanneensa. Oli kirjallisessa osiossa toki laajoja esseitäkin. Suulliseen tenttiin meni mulla puolisen tuntia ja kirjalliseen kolme tuntia. Osa kertoi tenttineensä yhteensä viisi tuntia. Ihan kunnon rutistus. Tänään tuli tulokset, ja mä sain molemmista osioista vitosen eli hyvin meni :) Tästä on hyvä jatkaa!

Yksi epätoivoinen yritys hahmottaa kokonaisuutta..

Projektihierontoja olen tehnyt muiden koirille yhteensä 35 tuntia ja omia olen hieronut vähintään yhtä monta tuntia. Tokikaan näitä omien hieromisia ei lasketa siihen sadan hierontatunnin vaateeseen, mutta omilla on hyvä harjoitella, ja sitten seurata millaisen vasteen ne saavat/tuleeko hierontareaktioita. Olen tuskaillut, että löydän paljon jumeja/kuonaisia kohtia yms, mutta en saa hierontani aikana niitä kokonaan pois. Toisinaan tuntuu, että joihinkin kohtiin en saa mitään eroa. Olen jo oppinut, mitkä ovat kivoja jumikohtia, jotka saa helpommin avattua. Selässä rintarangan ja lanneselän ylimenokohta tuntuu monella olevan jumissa mikä toki selittyy paikan kuormituksella, mutta silti ärsyttävää kuinka pirun vaikeaa tuntuu selkälihaksia olevan siitä kohtaa saada pehmitettyä. Lannekalvon aluetta saa melko helposti pehmeämmäksi, ja joillain koirilla joilla on siihen tullut suoranaiset paukut, saa huomattavankin hoitotuloksen aikaiseksi. Yhtä kaikki, ärsyttää että en osaa vielä kovinkaan paljoa.

Kannustavaa on ollut, että moni koira on omistajansa mukaan hieronnan jälkeen piristynyt, alkanut venytellä, lakannut peitsaamasta, lakannut puremasta kylkiään, lakannut murisemasta, alkanut leikkiä. Suurin tekijä mikä tässä motivoi, on se kun voi auttaa eri-ikäisiä, erirotuisia ja erilaisen taustan omaavia koiria. Ja onhan tämä ihan hemmetin, hemmetin mielenkiintoista! Meidän opiskelijaryhmässä vallitsee hyvä henki ja oppitunneilla tiukan teorian läpikäymisen ohella käydään antoisia keskusteluja. Uusia ystäviäkin on tarttunut matkaan. Hyvää vastapainoa lasten kanssa kotona ololle.